Ooo Las Palmas
tiistaina, lokakuuta 27, 2009
lauantai, lokakuu 17, 2009 Jonna
Perjantaina hyvästelimme Xianin ja junailimme seuraavaan kohteeseen, etelä kiinaan Guiliniin, 700 tuhannen asukkaan kaupunkiin. Paikka sijaitsee Guangxin maakunnassa joka on kuulu hienoista valokuva maisemistaan. Guilin toimii meille välietappina, tähtäämme Yangshuohun, josta Kiipeilijä-Pyry on jo vuoden päivät haaveillut.
Matkaseurana junassa meillä on murahteleva vaatekaapin kokoinen kiinalaismies joka huvitti meitä nukkumalla yläpunkassa puku päällä ja herättyään nousi tikkana ylös, kaivoi salkustaan parranajokoneen, ajoi sänkensä sängyssä ja hyppäsi alas. Kivisestä ulkomuodosta huolimatta kaverilla oli lempeä mieli, aamiaismandariininsa mies jakoi, kyselemättä, suoraan käteen ja siinä sitten söimme kaikessa hiljaisuudessa kirpeitä sitrushedelmiä kaappi-miehen kanssa. Myöhemmin mies aiheutti hämmennyksen istumalla Pyryä vastapäätä, ja hetken tuijoteltuaan Pyryn käsivarsia ojentautui hypistelemään käsikarvoja. Tähän ei liity mitään perverssiä, huoli pois, kotijoukot ;), mies osoitti hiplailun jälkeen omaa kättänsä jossa ei ollut ainuttakaan karvaa, häntä ihmetytti karvainen turisti ja luulisin että se karvainen turisti oli taatusti vähintäänkin yhtä hämmentynyt :)
Muuten niin kovin karvaiset kiinalaiset ( kadehtien olen naisten paksuja ja pitkiä hiuksia ihastellut ) ovat huomattavan parta ja vartalokarvavapaata kansaa. Kourallisella vastaantulleista kiinalaisista miehistä on ollut parta, mutta lähinnä sekin koostuu hassuista haivenista ja yhdellä ainoalla on ollut viikset, liekö nekään olleet aidot ;)
On siis aivan ymmärrettävää että Pyryn suht runsaaksi rönsynnyt reissu-parta aiheuttaa ihastelua.
Lauantai iltana kymmeneltä olimme perillä. Hyppäsimme taksiin ja matkalla hostelliin meille valkeni hyvin nopeasti paikan atmosfääri; ylitetyn sillan molempia pieliä koristivat nelimetriset villkuvat palmupuut ja joka puolella pyöri jonkinasteinen valospektaakkeli hektistä tunnelmaa luomaan. Hostelli sijaitsi turismin ytimessä, rantabulevardin länkkäri-ravintolat olivat täynnä ulkomaalaista ja ja sub trooppinen ilmasto nosti välittömästi hiki kerroksen iholle.
Yöpaikan vieressä, jalkakäytävän reunustalla keskellä liikenteen mölyä, kuin vastapainoksi kaikelle istui pikkuinen albiino kääpiökani kaikessa rauhassa puputtamassa ruohoa.
Taas vähän erilaista Kiinaa :)
Joop, tää kaikki kuulostaa niin tylsältä, että olen päättäny jättää koko trans-mongolian ja kiinan väliin. Ei muuta ku turistimatkalle thaikkuihin hampaita kiristellen.
Pitäkääs lystiä! Ja oikeesti kiva seurailla teiän menoa, eli kiitos Jonna ku jaksat kirjottaa. Taitaisi valitettavasti olla aika tyhjä blogi jos saatais venailla niitä Pyryn päivityksiä... ;)
Terkuin Anni, lunta maassa ja 36 päivää lähtöön