Aikaisemmin ajateltiin että pitäisikohän Tao suosista jättää jopa väliin. Tykkäsimme paikasta kovasti puoltoista vuotta sitten ja tietty nyt oli pelko persiissä että onkohan Taokin täynnä kauniita ja rohkeita tai onkohan puolessatoista vuodessa rakennettu montakin uutta supermarkettia lisää...

Laiva-bussi-laiva-matkasimme ensin Samuin saarelle yhdeksi yöksi, josta jatkoimme aamutuimaan taas laivalla kohti kilpikonna saarta. Tähän aikaan vuodesta tällä Thaimaan itäpuolella on ihan kohtuullinen merenkäynti ja kaksi tuntinen laiva matka olikin jokseenkin tasaista keikuntaa puolelta toiselle. Sen kun vielä kestikin, niin johan meni paatin sisä ilmastointi tukkoon ja ilmatilaan alkoi tunkeutua pistävää pakokaasun hajua, se oli herkälle suomalaiselle liikaa. Mutta koska aamupala oli jäänyt välistä, ei kakomis suoritetta onneksi tarvinnut kokea :)

Meitä ehkä vähän jännitti, toivoimme niin kovasti että saari olisi edelleen kotoisa. Jännitys oli onneksi turhaa, sillä paikka oli kutakuinkin ennallaan. Rantaan saavuttaessa ei vastaan tullut turisti virtaa, tosin olimme saaren rauhallisemmassa päässä, mutta kun iltasella mopoilimme syömään sinne vilkkaampaan päähän, oli vastassa kourallinen ihmisiä aikaisempiin Thaimaa kohteisiin verrattuna. Ihan mahtavaa! Vuokrasimme samasta bungalowi resortista, missä edellis kesänä olimme viihtyneet, parhaimman mökin, ihan meren rannasta ja isolla terassilla. Taon rennon yleis ilmapiirin ohella, tämä omalla, joskin kivikkoisella rannalla varustettu suojaisassa lahden poukamassa sijaitseva resortti, onkin ehkä yksi isoimmista syistä mikä tekee Taosta niin kivan ja saa haluamaan aina takaisin. Omistajat muistivat meidät, mikä oli mukavaa ja sen varjolla saimme vieläpä tingattua mökillemme hyvän hinnan. Hyvä olo vain kasvoi kun paikan kaikki koirat olivat tallella ja vielä lisääntyneetkin yhdellä pikku murulla :)

Kaikki suosikki paikat, aamiaskuppilat ja ravintolat olivat ennallaan, jonkun verran oli tietysti tullut lisää resortteja sekä kauppoja ja muutama uusi sukellus keskus, mutta kasvuhan on toki väistämätöntä. Oli kivaa mopoilla, kun tiesi minne menee ja mihin tie johtaa.

Nyt täytyy meidän yhteen ääneen todeta, että mieli on hyvä. Tässä se paratiisi nyt on, ainakin vähäksi aikaa. Liekö sillä osuutta asiaan että tulimme tutuille kulmille? Todennäköisesti. Neljä kuukautta rinkan pakkuuta, raahaamista ja alati uutta maisemaa alkoi olla liikaa. Täällä on nyt hyvä hengähtää, viettää joulut ja uudet vuodet ja etenkin ottaa rennosti :)