Saarella kaikki hyvin, ja meillä. Pyryn kurssi sujuu mallikkaasti ja itse saavutan joka päivä vähän enemmän omasta missiosta, nimittäin oleilun ihanuudesta ;)

Luulempa että joku kurssi raportointi saattaisi hyvinkin saapua lähitulevaisuudessa blogiin luettavaksi, näin vähän Pyryn suunnalta lupailtiin ( terkut Tonylle :) Mutta en silti malta olla sanomatta pari sanaa aiheesta. Hyvin siis menee, aika väsynyttä miestä saapuu välillä ovesta sisään, mutta vastapainoksi ja aivojen levoksi tuijottelemme sitten iltaisin laatu leffoja tai Officea :) Kovasti on Pyry saanut jo kehuja ja kiitosta, ja työpaikkakin taitaisi avautua het valmistumisen jälkeen... Hmmm, katsotaan sitä sitten ;) Ei epäilystäkään ettäkö kurssi olisi ollut väärä valinta, ehei, puuha sopii Pyrylle kuin nenä pyllyyn ja iloa ei ainakaan yhtään hälventänyt se että mies sukelteli valashain kanssa pari päivää sitten! Kuuluu siis nyt niihin onnekkaisiin vedessä lillujiin jotka sellaisen otuksen ehkä vain kerran elämässään näkevät, jotkut eivät koskaan vaikka takana oli satoja sukelluksia.

Keskuksella käytiin katsomassa video, jonka kuvaaja oli kyseiseltä sukellukselta koostanut, ja vaikkakin oma mielikuvitukseni on sen verran rikasta, että veteen meno on aina haaste ja ajatus nelimetrisestä "kalasta" samassa vedessä tuntuu paniikkihäiriöisen puuhalta, niin täytyy kyllä todeta että kokemus oli varmasti ikimuistoinen, sen verran symppikseltä valashai ruudulla näytti että eihän se voi olla mitään muuta kuin mukava :)

Ja tästä sujuvasti voinen jatkaa lempiaiheestani. Tai toisesta niistä, eläimistä :)

Aikaisemmin on blogissa esiteltykin naapurin karvakaverit, Strawberry ja Mango, holtittomat ja keskittymishäiriöiset villakoirat, joista siis Mansikka on tyttö, tiedoksi vaan El Hermanolle ;) Joka päivä tyypit pörräävät meidän terassilla, avaavat itsenäisesti moskiittoverkko oven ja tuppaavat sisätiloihin niinkuin kotiinsa. Hauvat ovat meidän turkkilaisen naapurin silmäterät, joita kaveri puunaa ja trimmaa kunnioitettavalla tehokkuudella, yhtään niin siistiä, puhdasta ja piloille hemmoteltua karvanaamaa ei saarelta taida löytyä. Mutta niistä on iloa myös meille, huomionkipeät turret haluavat syliin tämän tästä ja niinkuin opiskelu-kuva kertoi, mieluiten samaan aikaan. Vajaan vuoden ikäinen Mango on pienestä koostaan huolimatta niemenkärjen kuningas ja sisäistänyt miehisyytensä varhain, saatamme hyvinkin ennättää nimittäin näkemään pikku-mansikoita ennen kuin lähdemme Taolta. Ylpeänä turkkilainen ilmoitti perheen lisäyksestä viikko sitten ja nyt vain sitten odotellaan :) Pyry kommentoi aihetta painava sanaisesti, että muista sitten Lindströmmi että yhtään vauvaa ei lähde meidän mukaan. Ei tietenkään, ei käynyt edes mielessä ;)

Aihepiiri jatkuu sujuvasti karvavauvoista siihen, että naapurustossa asuu myös toisenlainen perhe. Olimme turkkilaisella grillijuhlissa tässä taannoin ( puhun turkkilaisesta siksi, että kumpikaan meistä ei muista kaverin nimeä, eikä enää kehdata kysyä sitä..) ja pienessä tai vähän isommassa hilpeys-humalassa turkkilaisella aksentilla varustettuna tämä tiedustelee meiltä, että olemmeko kenties nähneet 2 metristä varaania? Luonnollisesti ajattelimme että nyt tyyppi retostelee tai on nähnyt ihan omat varaanit parin Singhan jälkeen, joita kukaan muu ei näe :) Mutta juttua riitti eläimestä niin paljon että jossain kohtaa oli jo pakko uskoa, ja ainakin viimeistään siinä kohdassa kun sen itse näimme. Kyllä vain, pari päivää humalaisen tarinoinnin jälkeen meidän pihan poikki käveli keskellä kirkasta päivää kaksi metrinen varaani! Jättilisko oli vain sen verta ujo, että täydellinen todistusaineisto kuva teille, arvoisat lukijat, on vielä ottamatta... Liskon aisteilla se paikallisti metrien päästä että jossain tapahtuu jotain, jossain lähistöllä hikiset ihmiset paniikissa hapuilevat Canonia käsiinsä ja puhuvat hiljaa toisilleen, jotta lisko ei kuulisi ja kuitenkin rynnivät juoksujalkaa sitä kohti, jolloin viisas varaani ottaa kintut alleen ja poistuu paikalta suhteellisen sulavasti. Mietimmekin että miten on mahdollista että villikset eivät ole joutuneet varaanin aamiaispöytään? Tuon kokoiselle kaverille ei tuottaisi minkäänlaista ongelmaa pistää Mangoa yhtenä suupalana poskeen, mutta ilmeisesti varaanilla ja turkkilaisella on joku konneksön ja yhteissopimus; turkkilainen heittää kodistansa kaloja ja lihan paloja viereiselle kalliorykelmälle joiden väleissä varaanit oleilevat. Niitä on siis kokonainen perhe, neljä liskoa lymyää pihapiirissä ja vaikka ne eivät aiheutakaan kauhua ja pelkoa, itsessäni siis, kohtaan ne edelleen mieluummin yksi kerrallaan :)

Lopuksi vielä, mistä ihmeestä se johtuu; jos joku on isompi kuin sinä itse, miksi se on silloin pelottava? Miksi se automaattisesti tarkoittaa sitä että jos et varo, tulet mitä todennäköisemmin syödyksi? Eikä sen tarvitse olla edes isompi; omasta rinkasta ulos tullut kahdeksan jalkainen kämmenen kokoinen salamatkustaja, aiheutti alkukantaisen äännähdyksen ja sydämen tykytyksiä, vaikka se taatusti pelkäsi minua enemmän. Onko kyseessä vain tottumus vai onko äiti opettanut näin ( kaikille äideille vaan terveisiä ;)? Eiköhän kyseessä ole enempi se ensimmäinen vaihtoehto. Tilanne on uusi ja siksi se aiheuttaa ihmetystä ja epäilyä, yleensä negatiivista. Ja sama toteamus pätee kaikkeen. Isona kysymysmerkkinä olen matkan aikana pohtinut miksi sitä suhtautuu mieluummin skeptisesti kaikkeen uuteen kuin että ottaisi sen hyvänä kokemuksena vastaan? Tai vaikka kokemus olisikin negatiivinen, on se kokemus kuitenkin ja siksi tarpeellinen. Tässäpä taas mietittävää meille kaikille skeptikoille ja epäilijöille ;)

Niemenkärki tuntuu joka päivä enemmän kodilta ja päiviin muodostuu pikkuhiljaa rutiineja, lomailu näkökulmasta huolimatta. Yhtäkkiä sitä huomaa olevansa marketissa ja olevansa mielissään ostaessaan tiskiainetta. Tähän on tultu, voiko tiskaamisesta olla muka innoissaan!? Kylmälaukku-jääkaappi-viritys on saanut rinnalleen uuden koti mööpelin, nimittäin kaasupullon :) En malta olla retostelematta näinkin hohdokkaasta asiasta, järjettömän huonot aamiaskahvit eri kuppiloissa vaihtuvat täydellisiin itse keitettyihin kahveihin retki keittimen äärellä. Kaura puuro pönikkä on jo ostettu ja se odottaa vaan keittäjäänsä. Voi oman kaasu-keittiön autuutta ;) Koska olemme nyt näinkin hyvin organisoituneet ja omistamme jopa yhden kahden euron kattilankin, sopii tulla kyläilemään :)! Meidän pyllyt jumittaa tällä saarella vielä pari kuukautta, ja ympäriltä löytyy neljä samanmoista mökkiä samaan hyvään hintaan ja vieläpä lähes koko ajan tyhjillään. Että jos mittari lukemat kiristävät niin ei muuta kuin koneeseen ja jo vuorokaudessa olet kokemassa tätä samaa atmosfääriä :)

Saaren pienuudesta huolimatta täällä voi puuhastella myös muutakin kuin sukeltaa. Olenhan minäkin täällä ja hyvin viihdyn. Tosin sukelluskammo-vesipelko-yhdistelmä taitaa joutua romukoppaan jos siipasta sukeutuu sukellusopas...Pakko se on siis sinne veteen mennä, jonain päivänä, ei siis vielä ;) Rentoutumisen ja meressä lillumisen lisäksi voi kalliokiipeillä, joogata, patikoida ( en ymmärrä kuka hullu haluaa tässä helteessä ;), käydä kokkauskursseilla, opiskella kieltä, osallistua saaren puhdistusoperaatioihin vapaa-ehtoisena, kajakoida, purjehtia, käydä trapetsi kurssilla, bilettää joka ilta rannalla, mini-golffata ( Suville terkut ), keilata tai käydä katsomassa Taon ihan mahtavaa Cabaree shouta. Jokaiselle siis jotakin..:) Jostain syystä moni ihminen jumiutuu tänne. Moni länsimaalainen on kokenut saman käännytyksen, hetkellinen lomailu tai muutaman kuukauden oleilu saarella onkin yllättäen venynyt vuosikausiksi ja elämä on rakentunut uudelleen. Moni elättää itseään sukellusoppaana tai kouluttajana, tietysti :), mutta koska sukellus tienestit eivät päätä huimaa, käyvät välillä kotimaassaan tekemässä pätkätöitä parin kuukauden verran. Ei ollenkaan kuulosta huonolta?

Mutta niinkuin todettu, tekemättä mitäänkin saa aikansa kulumaan. Alkuvuosi tässä bungalowissa on otettu vastaan lukemalla kirjoja ( tämä siis aikaa ennen uuden uran alkua ;) Näinkin sivistävää harrastetta on todella harjoitettu, myös Pyry, joka omaksi ja muiden hämmästykseksi luki kolme ;) Suomesta asti raahatut opukset eivät sittenkään painaneet rinkassa turhaan! Itse sain vihdoin loppuun englanninkielisen Harry Potterin jonka taisin aloittaa jo kolme vuotta sitten italiassa ja tähän englanti-ymmärtämisen-riemuun, luin heti perään toisenkin. Puuhasta innokkaina ostimme samalla kielellä kirjoitetun Da Vinci Koodin, joka ainakin toistaiseksi toimii tällä hetkellä riipumaton painona ettei matto kovassa tuulessa lähde omille teilleen. Ihan kaikkeen ei meidän tankeroenglannilla pysty ;)

Aikaisemmat löpinät pyörtäen voinen riemullisesti ilmoittaa ja että kyllä se sukellusoppaaksi tulemisen optio käytetäänkin jo nyt! Asia pääsi uuteen syyniin ja mieli muuttui kurssin hyväksi ja Pyrystä tulee DiveConi :) Se on kalliimpi, hienompi, kauniimpi ja rohkeampi vaihtoehto kuin DiveMasteri ( eri koulutusjärjestöjen nimitykset ), ja ilmeisesti tulevaisuuden kannalta parempi, jos siis aikoo työskennellä sukellusoppaana, coni näyttää paremmalta papereissa ;) Kurssipaperit ovat olleet ahkerassa syynissä jo viikon verran ja eilen kurssi vihdoin pääsi alkamaan virallisesti. Sen verran onnellisena mies illalla kotiutui, että eiköhän ratkaisu ollut enempi kuin parempi :). Uudesta käänteestä johtuen taitaa Taolla olo venähtääkin vähän pidemmäksi, kurssi kestää n. 2 kk, oppilaan tehokkuudesta riippuen..:). Mahdollista olisi ollut myös suorittaa se vaiheittain, jota harkitsimmekin ensin. Viisumien umpeutuessa helmikuun alusta, olisimme lähteneet nenät kohti Indonesiaa ja siellä reissailtu kuukausi. Vuokraisännän kanssa olisi sovittu että pääsemme tähän samaan mökkiin takaisin ja myös tavarat olisi voinut jättää reissun ajaksi tänne. Suunnitelma kuulosti helpolta ja kivalta väli-matkailulta, ja vieläpä ilman että raahaisi koko arsenaalia mukanaan. Mutta itsemme tuntien, hautasimme kuitenkin ajatuksen, tuu meni options ;) Mitä jos kuukausi Indonesiaa ei riitäkään? Mitäs jos paratiisi saari löytyykin sieltä, tai jos päätän istuttaa kokonaisen uuden sademetsän alun? Tai Pyry löytää itsensä aalloista ja surffaus vie sydämen? Joten, jäämme tänne koko ajaksi ja käymme hakemassa uudet viisumit luultavasti Laosista. Siinä tulee sitten sopiva breikki opiskeluun ja maisemanvaihdos ja samalla pika matka uuteen maahan joka aikaisemmin jäi käymättä. Hmm, näinköhän optimistisesti visa-matka hoituu ;)

Oli oikea ratkaisu aikaisemmin päättää ettei kurssia suoritakaan koska se tuntui sillä hetkellä rasitteelta, ottaa aivo lepo ja sitten miettiä uudestaan. Josko se ensimmäinen päätös sittenkin olisi harmittanut viisikymppisiä juhliessaan että tuli silloin nuorena miehenä tupiloitua ;)

p.s. Mongolia kuvat ovat saapuneet

Opiskelun viralliset valvojat: Strawberry ja Mango naapurista :)

Puoliväli häämöttää! Hui. Viime aikoina on turhankin paljon aatoksissa pyörinyt ajatus siintävästä kotiinpaluusta. Tosin onneksi aika kaukana siintävästä. Viisi kuukautta reissua jäljellä, tai miten sen nyt ottaa, riippuu tietysti koska päätämme ostaa sen halvatun paluu lipun :) Aikaahan olisi vaikka heinäkuuhun...

Uuden elämän ( lue: laiska-erkkien elon ) myötä on päässä paljon tyhjää jos myöskin ruuhkaisaa. Kun on aikaa, ehtii ajatellakin :). Mieli heittelee hetkittäin, molempien päissä pyörii erilaisia kysymyksiä, isommista ja vielä vähän isommista elämän perus-jupinoista. Niinkuin esimerkiksi tämän aamuinen hassu ruokakeskustelu-hekumointi; voi minkä tunteen palon nakkisopasta ja makaronilaatikosta puhuminen voi Pyryssä herättää ;). Tyhjäkäynti-päivät vaihtuvat päivästä toiseen, juuri mitään ihmeellistä saatika mullistavaa ja vaarallista emme ole tehneet vuoden vaihtuessa uudeksi. Ehkä tämä vuosi pitikin aloittaa juuri näin, mene ja tiedä. Jotta tämä blogi-pätkä ei kuitenkaan ajautuisi perus-tallaajan filosofiseksi löpinäksi ja päiväkirjan pidoksi, iloksemme, ja ehkä myös teidän iloksenne, voinen ilmoittaa että photo gallery on vihdoinkin avautunut! Kauanhan siinä kesti, turha kiire aiheuttaa ihmis lapsessa ikävää stressiä ja mahdollisia pysyviä haittoja, joten otimme asian kanssa suht rauhassa ;) Mutta ei saa liikoja odottaa, alkupaloiksi tarjoamme naapurimaata, siis teidän, ei meidän :)

Toim.huom. kuvia pääset katsastamaan painamalla Räpsyt-linkkiä sivun yläreunan tienviitasta :)

Vaikka kurssi suoritteet jäivät jonnekin hamaan tulevaisuuteen, päätimme asettua kuitenkin aloillemme vähintäänkin nyt kuukaudeksi tänne Taolle. Lähes pari vikkoa on tähän mennessä hurahtanut yhdessä räpäyksessä, eikä pois ole kiirettä. Jamson Bayn alkeelliset bungalowit kustansivat kuitenkin ihan liikaa, että majailu merinäköalassa olisi jatkunut pidempään. Vaikka meitinkin majassa lattialankuista ja seinistä paistoi auringonvalo ihan reippaasti, eikä varsinkaan kenelläkään sisälle haluavalle tuottanut ongelmia sisällistyminen, oli päivävuokra siltikin sen muikean näköalan takia meille hevi. Noin niinkuin kuukausi eloa ajatellen. Kysyimme kuitenkin mitäpä se olisi kustantanut jos olisimme maksaneet yhden kuukauden? Hintaa emme saaneet niin alas että olisi kannattanut, ja melkeimpä sitä sitten tinkii siitä näköalastakin jos muuten persiin alle löytyy sopivanhintainen mukava mökki, mahdollisesti jääkaapilla varustettu. Vaikkakin syöminen ulkona on halpaa ja sitä nyt olemme neljä kuukautta harrastaneet, voisi aamumurot omasta kaapista olla joskus tervetullut vaihtoehto :)

Kaksi päivää siinä sitten meni että näinkin pientä saarta koluaa päästä päähän. Ensin oltiin jo etukäteen rankattu pois kaikki selkeästi kalliit vaihtarit ja sellaiset joissa ei ole kuukausi hintaa. Sitten vain mopon selkään ja kyselemään paikkoja. Asunto/mökki/huone/bungalowi saldo taisi yltää pariinkymmeneen, kaiken näköiseen ja kokoiseen, siisteihin ja vähän vähempi ja enempi likaisiin versioihin, joissa ei tainnut juurikaan asukkaita olla puolimetristen gekkojen lisäksi viimeiseen vuosisataan ;) Aika nopeasti tuli selväksi että ainakin sijainnista täytyy tinkiä, emme taida löydä majapaikkaa samoilta nurkilta kuin Jamson Bay. Joka tietysti korpesi jonninverran koska paikka on loistava. Riippumaton ripustus mahdollisuus oli tietysti kuitenkin ehdoton :). Kahden päivän mopo hikoilun jälkeen punnitukseen jäivät, talo vuoren päältä ja asunto keskustasta, joka oli ihan yber kallis ja keskustan pölyssä, mutta kaikilla mukavuuksilla. Sisustus oli mahtava ja hintaan kuului veden ja sähkön lisäksi myös jääkaappi, teevee ja langaton netti. Plussaa siitä että näkymät ikkunasta kuitenkin siinsivät merelle ja sen hammocinkin olisi saanut kattoterassille ripustettua pyykkien sekaan ;) Kallio-talo olisi ollut budjettiin sopiva, neliöitä taisi olla viitisenkymmentä, kaikilla höysteillä ja omalla terassilla josta avautui näkymät, joskin kaukana siintävälle, mutta merelle kuitenkin, ja kaiken lisäksi oli vielä ihan uusi. Mutta niinkuin mainitsin, tupa sijaitsi aika kaukana ja vuoren päällä jonne ainakin meikäläisen jalkakulkupeli saattaisi hyytyä parin kipuamisen jälkeen. Mopoilu on saarella yleistä ja lähes kaikki kulkevat sillä koska vaikka etäisyydet eivät ihan päätä huimaa, on saari kumparetta ja vuorta täynnä, eikä nyt puhuta mistään Pyynikille kipuamisesta ;)

Tätä jäimme pohtimaan. Kumpikaan käteen jääneistä ehdokkaista ei tuntunut siltikään hyvältä, toinen oli liian kallis, johon meillä kuitenkin olisi varaa, mutta pihistelimme, ja jos meillä on televisio ja langaton netti allday-and-allnightlong, tapahtuisi väistämättä ihmisen luontainen jumitus noiden kahden masiinan väliin ja Vietnamista tuttu televisi/läppäri ralli voisi taas alkaa ;) ja se talo taas oli iiihan liian kaukana ja sitäpaitsi meillä on ikuisuus ongelma päättämisestä, yleensä se venyy niin pitkälle että silloin on jo liian myöhäistä ja olemme enempi tai vähempi kusessa :) No, Pyry lähti kuitenkin illalla yösukellukselle ja luotimme moukan tuuriin että kyllä se siitä, joku vielä löytyy, mahdollisesti taivaasta tipahtaen...;) Otamme taas yhden yön Jamsonista lisää ja huomenna päivä on uusi.

No Hjelvete, niinhän siinä kävi että Jamsonin kaikki mökit olivat varattu, seuraavana päivänä oli siis lähdettävä. Jutusteltuani meidän mainion ja mukavan vuokra-emon kanssa, tuumasi hän että menkää naapurin mökkeihin, siellä on myös kuukausi vuokraa ja vapaatakin on ja jos haluamme hän aamulla rimpauttaa omistaja miekkoselle ja voimme sitten käydä katsastamassa. Kuukausi vuokrakin oli juurikin se mitä olimme alunperin ajatelleet. Hitto, voisiko tämä nyt olla näin helppoa? Ja vielä naapurista. Olimme aikaisemmin sinne suuntaan haikailleet, mutta oletimme jostain syystä niiden olevan yksityis omistuksessa, paikka on aidattu ja periaatteessa omaa tietä ei ole, veneellä voisi kulkea tai sitten Jamsonin respan läpi ;) Suojaisassa niemenkärjessä sijaitsevat talot ovat piilossa, omassa rauhassaan, eikä kyseisistä bungaloweista ole mainintaa missään. Aamutuimaan kävimme katsomassa tarjonnan, eikä kauaa tarvinnut miettiä. Ehkä noin vuoden vanha pikkutalo meren rannalla ja omalla terassilla sekä keittiöllä, voi autuus ja ihanuus! Ihana mahtavaa ja vieläpä koko ajan ollut nenän edessä tyrkyllä ;) Teimme het kättelyssä vuokrasopimuksen kuukaudeksi. Sähköt ovat päällä ainoastaan ilta kuudesta aamu kuuteen eikä jääkaappia ole, mutta kukapa sitä nyt valoja päällä päivällä pitäisikään ja isokylmälaukku toimii ihan hyvin sen maitopurkin jäähdyttäjänä. Kulkureitti käy edelleen Jamsonin kautta, joten tutut naamat ja etenkin ne karvaiset sellaiset pysyvät lähinurkilla ja nälän yllättäessä, ruoka on lähellä :) Mitäpä sitä nyt muuta ihminen tarvitsisikaan?

Oma merenrantahuvila 200:lla eurolla :)