Koh Tao-elämää osa 2:
keskiviikkona, tammikuuta 20, 2010
Niemenkärki tuntuu joka päivä enemmän kodilta ja päiviin muodostuu pikkuhiljaa rutiineja, lomailu näkökulmasta huolimatta. Yhtäkkiä sitä huomaa olevansa marketissa ja olevansa mielissään ostaessaan tiskiainetta. Tähän on tultu, voiko tiskaamisesta olla muka innoissaan!? Kylmälaukku-jääkaappi-viritys on saanut rinnalleen uuden koti mööpelin, nimittäin kaasupullon :) En malta olla retostelematta näinkin hohdokkaasta asiasta, järjettömän huonot aamiaskahvit eri kuppiloissa vaihtuvat täydellisiin itse keitettyihin kahveihin retki keittimen äärellä. Kaura puuro pönikkä on jo ostettu ja se odottaa vaan keittäjäänsä. Voi oman kaasu-keittiön autuutta ;) Koska olemme nyt näinkin hyvin organisoituneet ja omistamme jopa yhden kahden euron kattilankin, sopii tulla kyläilemään :)! Meidän pyllyt jumittaa tällä saarella vielä pari kuukautta, ja ympäriltä löytyy neljä samanmoista mökkiä samaan hyvään hintaan ja vieläpä lähes koko ajan tyhjillään. Että jos mittari lukemat kiristävät niin ei muuta kuin koneeseen ja jo vuorokaudessa olet kokemassa tätä samaa atmosfääriä :)
Saaren pienuudesta huolimatta täällä voi puuhastella myös muutakin kuin sukeltaa. Olenhan minäkin täällä ja hyvin viihdyn. Tosin sukelluskammo-vesipelko-yhdistelmä taitaa joutua romukoppaan jos siipasta sukeutuu sukellusopas...Pakko se on siis sinne veteen mennä, jonain päivänä, ei siis vielä ;) Rentoutumisen ja meressä lillumisen lisäksi voi kalliokiipeillä, joogata, patikoida ( en ymmärrä kuka hullu haluaa tässä helteessä ;), käydä kokkauskursseilla, opiskella kieltä, osallistua saaren puhdistusoperaatioihin vapaa-ehtoisena, kajakoida, purjehtia, käydä trapetsi kurssilla, bilettää joka ilta rannalla, mini-golffata ( Suville terkut ), keilata tai käydä katsomassa Taon ihan mahtavaa Cabaree shouta. Jokaiselle siis jotakin..:) Jostain syystä moni ihminen jumiutuu tänne. Moni länsimaalainen on kokenut saman käännytyksen, hetkellinen lomailu tai muutaman kuukauden oleilu saarella onkin yllättäen venynyt vuosikausiksi ja elämä on rakentunut uudelleen. Moni elättää itseään sukellusoppaana tai kouluttajana, tietysti :), mutta koska sukellus tienestit eivät päätä huimaa, käyvät välillä kotimaassaan tekemässä pätkätöitä parin kuukauden verran. Ei ollenkaan kuulosta huonolta?
Mutta niinkuin todettu, tekemättä mitäänkin saa aikansa kulumaan. Alkuvuosi tässä bungalowissa on otettu vastaan lukemalla kirjoja ( tämä siis aikaa ennen uuden uran alkua ;) Näinkin sivistävää harrastetta on todella harjoitettu, myös Pyry, joka omaksi ja muiden hämmästykseksi luki kolme ;) Suomesta asti raahatut opukset eivät sittenkään painaneet rinkassa turhaan! Itse sain vihdoin loppuun englanninkielisen Harry Potterin jonka taisin aloittaa jo kolme vuotta sitten italiassa ja tähän englanti-ymmärtämisen-riemuun, luin heti perään toisenkin. Puuhasta innokkaina ostimme samalla kielellä kirjoitetun Da Vinci Koodin, joka ainakin toistaiseksi toimii tällä hetkellä riipumaton painona ettei matto kovassa tuulessa lähde omille teilleen. Ihan kaikkeen ei meidän tankeroenglannilla pysty ;)
Kyllä se minigolfausturnaus mielessä siintää, mutten tiedä ehtiikö sitä siinä kahdessa kuukaudessa, jonka aiotte olla siellä. Tuli mieleen, kun nyt olette kerran näinkin pitkään yhdessä paikassa niin uskaltaisikohan sinne lähettää teille postia? Laitatteko sähköpostilla etanaosoiteen, mihin voisi koettaa pari kirjaa tms laittaa tulemaan. Suvi
Moikka taas matkalaiset,
Onnittelut Pyrylle tuosta sukelluskurssin valinnasta. Varmastikin homma kannatti.
Tuo teidän kahdeksi kuukaudeksi saarelle jääminen pistää kyllä kovat kutinat päälle. Jos olisi budjetti ja selkä kunnossa, niin olisin kohtapuolin koneessa...
t. Geeeee
Moi! Onnittelut Pyrylle selkärangan löytämisestä! Eihän se nyt sovi että siellä vaan loikoillaan. :) Aada kasvaa kovaa vauhtia ja vauhtia tarvitaan jos aikoo pysyä hänen perässään. Huomenna neidillä on ensimmäinen hammaslääkäri. Hyvin tyttö on terveenä pysynyt ja pahemmilta ruhjeiltakin on toistaiseksi selvitty. Muuten täällä mennään entiseen malliin. En tiedä tietääkö Pyry nekalaan ovensa avaavasta uudesta kiipeilykeskuksesta (Tampereen kiipeilykeskus-blogi), paikka vähentää varmasti wulffilla vallitsevaa ruuhkaa ja ainakin kuvissa paikka näyttää hyvältä. Seinä aukeaa helmikuussa. Mitäs muuta, Peten kanssa lähdetään Nizzaan huhtikuussa tehtaileen uusia syvyysennätyksiä. Pakko täältä on jonnekin lähteä kun lukee teidän mahtavaa matkaa. Kateellinen, kyllä! So keep up the good work! Aada lähettää terveisiä! (tulkitsin ylitsevuotavan innostuksen) :)
go pyry go! eipähän sitten tarvi mennä kalliisiin sukelluskouluihin kun palailet sieltä...voin sitten ekat oppitunnit ottaa tossa näsijärvessä ja tunnithan maksettiin paikallisessa ohramehulla? ;) Jonna vois taas laittaa sen pyryn kirjottaan tänne virsi tai kaks.
Täällä se vaan pakkanen paukkuu ja kevättä odotellaan. Juurikaan ei oo meno muuttunu, Jani hankki koiran ja meitsi sinkkuilee jälleen.
terveiset paratiisiin koko poppoolta!
T.TP
Heippa teille! Nautinnollinen maisema näyttää olevan kuvassa, ja suloisia olivat ne pikkuiset koirakaverit Pyryn kainalossa opiskelua vahtimassa :). Tsemppiä Pyrylle opiskeluun myös täältä! Varmasti Jonnakin kohta sukeltelee saukkona ;)
-Elina