Matka Koh Samuille maanantai aamuna alkoi lupaavasti. Noin viiden minuutin laivamatkan jälkeen aloitti henkilökunta muovipussien jakamisen ja hetken päästä niille tarvekin oli jo melkoinen.. Aallokossa ei oltu säästelty ja nautittu pahoinvointi pilleri ei helpotusta ainakaan meikäläiselle tuonut. Kahden ja puolen tunnin vellomisen jälkeen saavuttiin sateiselle Samuille.

Koh Samui on noin kymmenkertainen pikkuiseen Taoon verrattuna. Saari on kolmikosta ( Koh Phangan jää näiden väliin ) isoin ja omaa myös parhaimmat rannat, jos siis toisen turismon läsnäolo ei haittaa :) Samui on myös luultavasti länsimaalaisin, kaikkea löytyy Tescosta Mäkkäriin. Saari on sopivan suuri vaihtelevuuteen, riippuen millä ilman suunnalla liikkuu ja toisaalta taas pieni, että kahdessa tunnissa päräyttää mopedilla saaren ympäri. Joka kolkkaa ( vielä ;), ei se länkkäri-setä ole saaresta valloittanut, jokaiselle löytyy jotain. Tai no, tämä oma mielipiteeni, taisin tykästyä saaren ilmapiiriin neljän päivän visiitilläni tammikuussa. Kävin "omalla lomalla" kavereilla kylässä, kun Pyry puursi sukelluksen parissa Taolla. Ystävien näkemisellä kuukausien jälkeen taisi ehkä olla eniten osuutta siihen, että mielipiteeni saaresta on ehdottomasti kiva :) Kotiin päästyä jauhoin Pyryn aiheesta puuduksiin ja siitä seurasi päätös mennä Samuille pariksi päiväksi "luksustelemaan". Ottaa huone ehkä vähän paremmasta paikasta, vaatimuksena että rantaan voi mennä suoraan ovesta ja biitsillä on oikeata hiekkaa, eikä kalliorykelmä niinkuin Taolla :) Päätökseen kuului myös saaren ympäri ajo, Pyry-Foundation-rahastosta kustantamalla ;), Harley Davidsonilla. Kuukausien skootterilla viipottamisen jälkeen, metsittynyt parta tuulessa vipattaen ja Harrikka persiin alla, sai Pyryn pupillit kiiltämään ja odottamaan matkaa yhtä paljon kuin minä :)

Mutta näinhän ei tietenkään käynyt. Niinkuin jo aikaisemmin mainitsin, kyseessä on vuoden kuumin ja kuivin kausi. Joka piti paikkansa, kunnes lähdimme matkalle :) Samui oli kahden päivän ajan pilvinen ja sateinen ja ilmatiedekin lupasi tälle puolen maalimaa pelkkää sadetta ja ukkosta, täältä Kuala Lumpuriin ja siitä etiäpäin... Joten suosista jätimme suht arvokkaan menopelin vuokraamisen, sen sijaan otimme perinteisen ja ärhäkän sata kuutioisen Honda Wawen :) Saaren ympäri ajo rajoittui puolen tunnin ajolla immigrationiin, jossa piti siirrättää Pyryn uuteen passiin Thaimaa viisumi. Hotla rauhallisessa Fishermans Villagessa oli kiva, mutta vaikka se meri alkoi lähes takaovelta, ja välissä vain pari metriä sitä kalankakka hiekkaa, ei sateessa makoilu saanut kannatusta :)

No, mukavaa silti. Nautimme niinkin sivistävästä tarjonnasta kuin Subwayn leivistä, joista oli jo tovi hekumoitu, sekä taisimme nukkua univelkoja pois ( kyllä, täällä paradisossakin voi niitä tulla ;) kalliisti kustannetulla hyvällä patjalla ja tyynyillä. Voimme sen Harley-vahingon korjata vaikka Balilla tai sitten ei, pääasia tässä kait oli, että maisema vaihtui ja loma alkoi :)

Perjantai ilta vietettiin lopullisen valmistumisen merkeissä. Pyryn lisäksi piina penkissä istuivat myös samaan aikaan valmistuvat Kadri ja Jaana, joten yksin ei tarvinut Pyryn habanero-shottiensa kanssa hikoilla :) Kaikki kolme suoriutuivat Pertun kysymyksistä tasaisella tahdilla, sopivasti sekavia kysymyksiä, sekavassa jännitys tilassa oleville oppilaille :) Kokovartalo juhla tila oli puolessa tunnissa sen verran tuhdisti saavutettu, että kovinkaan paljon kukkaron nyöri ei kenelläkään illasta kiristynyt ;)

Lauantai aamu ja päivä valkenivat kaato sateeseen ja harmaaseen ilmaan. Hyvin marinoitunut ja juuri valmistunut sukellusopas ja sen myötätunto-jännityksen seurauksena myöskin marinoitu tyttöystävä, haaveilivat pitsasta ja olivat onnellisia hyvin päätetystä koulutuksesta, sekä suhteellisen alakuloisesta ilmasta. Sisätiloissa leijailevan valkosipulisumun kesti paremmin viileydessä, kuin kuumuudessa. Täällä eletään tällä hetkellä kuumia kuukausia ja rutikuivia kausia, joten saavista kaadetut koko päivän kestävät kuurot ovat enemmän kuin tervetulleita. Sadepäivän kruunasi paikalle yllärinä saapunut, toiveissa siintänyt täydellinen pitsa lähetys :) Terveisiä vaan saaren pohjoispuolelle, Terhille, Matille ja Rurikille :)

Sunnuntai päivää oltiin alustavasti kaavailtu lähtö päiväksi, mutta koska lauantai meni niin sanotusti reisille ja täydelliseen nutaamiseen, siirtyi lähtö suosiolla maanantaiksi, jolloin vuokrakin virallisesti päättyisi. Pakkaaminen ynnä muu asioiden hoitaminen oli taaskin jäänyt viime hetkeen, mutta enää siitä ei kovin paljoa jaksa stressiä kantaa, hyvin ollaan tähänkin asti selvitty, vaikka kiire tulee AINA :) Ja tästä pääsemmekin itse aiheeseen, eli siihen tarjoukseen...

Pyryn marinointi oli kannattava ja kaiken sen parin kuukauden iki väsymyksen arvoinen. Jo kolme viikkoa sitten tiedustelivat sukelluskeskukselta meidän aikeista ja jatko suunnitelmista. Tarjosivat silloin Pyrylle töitä :) Paikka olisi ollut taattu, heti vain kun loppukoe olisi suoritettu :) Kysymys lämmitti mieltä, of course, sekä Pyryn että minun. Potentiaalia siis löytyy ja vaikutus oli tehty jo alkumetreillä, regulaattorien kanssa omatoiminen nysväily oli kaiketi kannattavaa ;) Pyry kiitti kohteliaasti ja kieltäytyi, koska matka jatkuisi heti kun testeistä on selviydytty. Mutta asia jäikin sen verran mieliä kaivelemaan, että kahden viikon pohdinnan ja punniskelun jälkeen jäi jäljelle vain yksi vaihtoehto. Vastaus tarjoukseen vaihtui myöntäväksi :) Erilaisten asian haarojen vuoksi päätimme kuitenkin lähteä huhtikuuksi reissuun ja toukokuun alussa palata takaisin Taolle, ja vieläpä takaisin samaan koti-mökkiin, jonne kaiken lisäksi saimme jättää tavarat ja ottaa vain se mukaan mitä tarvitsemme :)! Lähdemme siis taas loman sisäiselle lomalle, vähin painolastein, suuntana on Bali ja reitti on avoin :)

Hetki ennen piinaa, vielä hymyilyttää..

...enää ei...

...piinan jälkeen taas hymyilyttää; onnellinen vasta valmistunut :)

No huh, näyttääpäs se nyt pramealta :)! Läpi meni, tottakai, vaiks kuinka täällä kotona heitin epäilykseni jossain vaiheessa ilmaan, että noinko olemattomalla kokeeseen valmistautumisella eli lukemisella meinaa herra masteriksi mieliä? Hyvin mänt! Pistemäärällä saavutettiin haluttu lopputulos, harrasteesta ammatiksi. Joka kuulostaa kylläkin meidän mielestä aika epäilyttävältä ja turhan mahtailevalta, että tässä parissa kuukaudessako sitä nyt ihminen ammatin itselleen hankkii, tässä lomailun lomassa? Nyt on kuitenkin mahdollisuus työskennellä dive masterina missä päin maailmaa hyvänsä. Elantoa ei tosin ihan näillä eväillä taida tienata, mutta eihän se raha nyt pääasia koskaan olekaan ;)

Enää viimeinen etappi jäljellä, joka toivottavasti on pian, koska meillä lähtö häämöttää jo maanantaina. Kyseessä on snorkkeli testi, jota ei suinkaan suoriteta vedessä, mutta hyvin kosteissa merkeissä kylläkin.. Testi on jonkin asteinen pyhä toimitus ja vala ja viimeinen piste tai nöyryytys, miten sen nyt ottaa :) Tapahtuma paikkana toimii baari ja yleisöä on juuri sen verran kuin baarissa on asiakkaita. Kurssilaisen pääkouluttaja laatii kysymyksiä, ja vastaamalla oikein, selviät vähemmällä ryyppäämisellä ja vääristä vastauksista sitten taas vähän enemmällä. Alkoholi annoksena toimii shottilasi ja raa-an viinan, chilien ja valkosipulien yhteis seos, eli mistään kevyt sarjalaisten aineksista ei nämä juhlat koostu ;) Kyssäreiden jälkeen puetaan maski päähän, snorkkeli suuhun ja sitä pitkin sitten jäljelle jäänyt väki juoma löytää piinattavan kurkkuun. Yhden tällaisen toimituksen jo seuranneina voinemme todeta että chili-viinas yhdistelmän nauttiminen ei ainakaan näiden juhlien pääsankarin mielestä ole se maittavin drinkki ;) Jossain vaiheessa kuvittelin ja luulin moisen puuhastelun olevan suomalaisten keksintö, että tästä hienosta ja juhlallisesta tilaisuudesta "saavat" nauttia ainoastaan suomalaiset masteri alokkaat. Mutta kyllä se on ihan yleismaailmallinen sukellus riitti, jotenkin vain tuntui että koko konsepti olisi sopinut meikäläisten mainioon juhlinta kulttuuriin kuin kala veteen ;)

Heti alkuun pari selityksen sanaa :) Ensimmäiseksi; viime aikainen blogi hiljaiselo on johtunut lähinnä blogin kirjoittajan laiskuudesta. Kirjoitettavaa ei aina synny, joten olen suosiolla antanut koko puuhan olla :) Koti nurkilla pyöriessä elo on tasaista, mutta nyt matka taasen jatkuu ja maisemat vaihtuvat tiuhaan, joten eiköhän jotain kerrottavaakin löytyne :) Tänään on 5.4 ja olemme Malesiassa, otsikon nimisessä kaupungissa, vähän niinkuin yllätykseksi itsellemmekin. Suunnittelemattomuus avartaa, silloin kun se ei kiristä hermoja ;) Toiseksi, nöyrimmät anteeksi pyyntömme; viime kirjoituksen otsikko aiheutti enemmän sydämen tykytyksiä ja nitroilun tarvetta kuin pitikään... Toteamme kuitenkin että naapurin kakaroilla kaikki hyvin, kaikki hengissä ja pulleita :) Tästä blogi jatkuu vanhoilla tapahtumilla ja päivämäärillä, ennen uusimpia kuulumisia:

Viikonloppuna (19.-21.4) saarella vietettiin festivaaleja, Save Koh Tao-hengessä. Tapahtumaa organisoi saman niminen järjestö, joka on puuhannut aiheen ympärillä vuosituhannen alusta. Kolmipäiväisten kinkereiden tarkoituksena oli kerätä rahaa saaren "pelastamis" tarpeisiin, varoja käytetään koulun ylläpitoon ja erilaisten projektien, lähinnä puhtaus ynnä meren hengissä pitämisen toteuttamiseen. Perjantai oli kansainvälinen koralliriuttojen putsaus päivä, sekä siinä samassa siivottavaksi pääsivät myös rannat ja tien vierustat. Tapahtumaan osallistuvat sukelluskeskukset tarjosivat asiakkailleen ilmaisen sukelluksen siitä ilosta, että pääsevät riuttoihin takertuneiden muovipussien ynnä muun paikalle kuulumattoman kimppuun. Sinänsä nerokas idea, turistit ( jotka itse ovat biitsillä killuvien lasinsirujen ja kaiken muun paskan takana ;) pääsevät pientä porkkanaa vastaan pelastamaan maailmaa tuholta, tai ainakin hitusen edistämään saaren hyvinvointia :) Pyry osallistui toimintaan luonnollisesti sukeltajan roolissa, ja taisi siinä sivussa päästä toimittamaan Koh Tao Diversin asiakkaille "siivous päälikön";) virkaa, viemällä asiakkaat ranta putsauksen jälkeen veteen. Itse tyydyin pusikossa kykkijän rooliin :) Muovisäkki kourassa, tienviertä siivotessani ei voinut olla miettimättä, että olisiko mahdollista että paikallisille itselleenkin pidettäisiin joku alkeellinen siivous informaatio ja demonstraatio roskan laittamisesta roskikseen? Vaikka ihmiset ovat täällä hyvin hengessä mukana ja kaikki osallistuvat tapahtumaan tahoillaan (ainakin juhlintaan;), se onkin sitten ihan eri juttu, meneekö viesti perille. Roskaaminen tuntuu olevan osa aasialaista kulttuuria. Terveisiä vaan Kiinaan ;)

Tähän väliin välitietona, että siivous-päälikkö suorittaa lopputenttinsä huomen illalla, joka kokeen suorittajan omien ennakkotietojen mukaan pitäisi mennä läpi :)

Siivous-perjantain jälkeen, lauantaina ja sunnuntaina olivat varsinaiset rahan keruu juhlat. Kaksi vuotta sitten ensimmäistä kertaa vietettyjä festareita varten oli rakennettu kekkeri alue palmujen sekaan. Tarjolla oli musiikkia, erilaisia sukelluskeskusten kyhäämiä esityksiä ;) myyntikojuja ja luonnollisesti myös thaimaalaisten rakastamaa karaokea. Ja tietysti paljon hyvää ruokaa, jota ainakin kahdessa päivässä meidän suihin mahtui kiitettävät määrät. Varta vasten taisimme molempina päivinä eksyä paikalle juuri tämän takia :) Alueelta löytyi informaatiota kuvallisessa ja kirjallisessa muodossa saaren nykytilasta, männä vuosista ja siitä mitä kaikkea pelastus organisaatio on saanut jo aikaan. Festari tuotoilla on saarelle perustettu seitsemäs ja kahdeksas luokka ja muutenkin varoilla pidetään koulun toimintaa yllä. Tuhannet jättiläis simpukat ovat saaneet meressä uuden elämän (puhdistavat tonneittain vettä päivässä) ja kilpikonna kantaa yritetään lisätä päästämällä mereen satakunta poikasta ja näin ollen toivotaan saaren kilppari määrän kasvavan. Nykyään niiden kohtaaminen Taon vesissä on harvinaista herkkua, ja tuntuu että valashainkin näkeminen on yleisempää :) Joskus menneisyydessä konnat ovat sankoin joukoin asustaneet lähivesiä ja rantoja ja munineet munansa Taon rannoille. Muovipusseihin tukehtuminen taitaa olla se isoin syy, miksi kilpikonnat ovat kadonneet, mutta silti, jos rannat rakennetaan umpeen, voiko olettaa että kilppari kävisi lapsensa laskemassa ranta-resortin takaovelle?

Loppukevennyksiin tykästyneenä, päätän tämänkin pätkän sellaiseen: tiesitkö, että hienonhieno, valkoinen ja sametinpehmeä merenranta hiekka, jolla on mukava makoilla ja upottaa sinne varpaansa, on kalankakkaa? ;)

...naapurista :) Sunnuntai aamuna kello yhdeksän ( todennäköisesti :) putkahti Mansikka-mamman pulleasta villakoiran masusta viisi pientä nyyttiä, joiden seuraan pari tuntia myöhemmin saapui vielä yksi naku-lapsi. Pikku kaveri oli kaksi tuntia sisaruksistaan myöhässä, sen verran kookkaampi ja pulleampi hauva vauva oli kyseessä, että tulomatkakin kesti vähän enempi kuin muilla :)

Aamupuurot jäivät tiskipöydälle jäähtymään, kun kuulimme turkkilaisen ( siis Korhanin, nyt on nimikin tiedossa ;) ja Nunan huudot, Strawberry oli jäänyt aamupissa reissultaan sille tielle, joten oli oletettavissa että kyseessä taisikin olla synnytys reissu. Huolestuneet huudot saivat meidänkin ahterit liikkeelle ja hetken etsinnän jälkeen kalliolohkareiden välisestä luolasta löytyi tuore äiti ja viisi mini-mansikkaa. Notkeammat ja nuoremmat, Pyry ja Nuna sukelsivat kallion kätköihin tarkastamaan tilannetta, kaikki hauvat olivat ehjiä ja elossa. Hain pahvilaatikon jonne lapset löysivät tiensä ja kiikutimme perheen naapurin terassille jonne Korhan oli rakentanut vaneri kopin pesuetta varten. Tuore teini-isä Mango, oli kerrankin elämässään hiljaa, ja hämmentyneenä tuijotti tapahtumaa. Ei tainnut hauveli ymmärtää että omat nuoruus himot tai pitäisikö tässä yhteydessä sanoa lapsuus himot ( Mango 1vee) olivat saaneet kaiken aikaan ;). Strawberry oli levoton ja jätti pentunsa koppiin yhtä lukuunottamatta, jota kantoi suussaan ja tuijotti vuoronperään kaikkia meitä ihmisiä, jotka luonnollisesti hössöttivät ja käyttäytyivät mitä todennäköisemmin Strawberryn mielestä kuin idiootit. Vartin sisään oli spekuloitu kaikki skenaariot, että mitä tässä nyt tapahtuu; Mansikka istuu yksi lapsi suussaan pienen pahvilaatikon sisällä ja tuijottaa, miksei se hoida pentujansa, onkohan pentu sairas, tuleekohan Mansikalta edes maitoa, pystyykö se nyt huolehtimaan lapsistaan, onkohan se stressaantunut ja mitähän meidän pitäisi tehdä? Ettei sitten kelleen tullut mieleen että eiköhän luonto omansa hoida ja Mansikka tiedä mitä tekee ;)

Eläinkäärin kehotuksesta, annoimme Mansikan lähteä pennun kanssa omille teilleen, joka häntää heiluttaen ja silminnähden tyytyväisenä palasikin samaan synnytys luolaan, tajusimme että lisää vauvoja taitaa olla tulossa. Äiti otti tietysti heikoimman mukaansa, jota sai rauhassa hoitaa omassa piilopaikassaan. Mutta ihmis huoli jatkui; aamulla oli varaani paikallistettu ja lisko mitä todennäköisemmin haistaisi juuri maailmaan putkahtaneet "lounas-pallerot". Varaanien kotikallio sijaitsee "piilo" paikan toisella puolella eikä lisko varmasti jättäisi näin hyvää tilaisuutta käyttämättä. Tarjottimellla on tuoretta lihaa. Kaikkien onneksi varaani on iso ja painava. Liikehdintä siis kuuluu hyvin, sen tepastellessa kuivien oksien ja risujen päältä. Niin nytkin. Nuna havaitsi tapahtuman, juoksi kalliolle ja näki pitkä kielisen väijymässä, haki luolasta pennun ja äiti kintereillä poistuivat hyvän sään aikana kohti kotia.

Me lähdimme kotiin syömään kylmää puuroa ja Pyry lähti keskukselle ( jossa näin välitietona voinen kertoa että loppu häämöttää, viikonloppuna on loppukoe!!!! :) Tunnin päästä turkkilainen huuteli onnellisena kuin tuore isoisä, että katras lisääntyi vielä yhdellä pennulla :)

Tätä kirjoittaessani istun meidän partsilla ja olen varaani vahdissa. Korhan lähti asioille ja jätti koko koira-perheen omalle verannalleen, sinne vaneri mökkiin. Antoi lähtiessään ohjeet, että voinko siinä vaiheessa olla rescue valmiuksissa jos lisko ilmaantuu tai koirat haukkuvat epätavallisen kauan ja paljon. Toivon ettei se ilmaannu ;)

Mutta teille hyvät naiset ja herrat se ilmaantuu; erityisesti Kirsiä varten ottamastani kuvasta voinee päätellä arvoisan villi-matelijan olevan enemmän kuin kymmenen senttiä ja tämä yksilö taitaa sekin olla se nelikon pienin :) Sitä ennen karvaiset ja unentäyteiset perhepotretit.

Päivä ennen h-hetkeä 

Uneliaat kaksi tuntia sitten syntyneet 

Kesken tohinan simahtanut tuore umpi väsynyt isä :)

...ja vähemmän väsynyt valpas varaani ;)

Ei tarvinnut edellisessä blogipätkässä mainittua kokkauskurssia kauaa odotella. Tulinpa maininneeksi meidän turkkilaisen naapurin thaimaalaiselle rouvalle halukkuuteni oppia thaimaa ruuan salat. Tästä maininnasta seurasi yhden päivän kokkaus sessio, joka sitten venyikin kolmeksi päiväksi :) Ja eilen illalla naapuri mökistä lähtiessämme, läksiäisiksi vielä sanottiin että tervetuloa uudelleen. Kaikkien curryjen, spring rollien ja muiden lisäksi siis voinenkin vielä pohtia muita suosikkeja, mistä olisi iloa myös kotona, etenkin syksyn harmaudessa..

Puuhastelu oli eri kivaa, varsinkin kun ympärillä oli tutut naamat, omassa pihapiirissä ja karvanaamat pyörivät jaloissa. Nunan kanssa shoppasimme tarve aineet ja keittiössä meidän kanssa hääräsi Nunan työkaveri Tang Mo. Vieraanvaraisuus ja ystävällisyys olivat luksus-luokkaa ja ainakaan näihin kahteen thaimaalais tyttäreen ei pätenyt yleinen uskomus, että thai ihmiseen on vaikea tutustua. Olin myös erityisen onnellinen jälkiruuasta jota toiveestani valmistimme. Pinttynyt fiksaatio tähän herkkuun oman pään sisällä juontaa juurensa uudesta vuodesta, jolloin ravintolassa tarjoiltiin kaikille asiakkaille jälkkärit uuden vuoden kunniaksi. Sen jälkeen olen toistuvasti palannut aiheeseen ja yrittänyt onkia milloin hierojalta, milloin manikyristiltä tai tarjoilijoilta, että saako sitä mistään ja mitä se sisältää. Buoa Loy niminen jälkiruoka ei saanut Pyryä yhtä suureen hurmioon, ja tämä ihmettelikin että miten alkuliman näköinen kurpitsa-peruna-pallo soppa voi olla niin tärkeä ;)? Kolme päiväinen köksääminen sen sijaan taisi olla Pyrylle erityisen mieleen, hyvin oli keskukselta kotiintulonsa aina ajoittanut, sen kuin istui valmiiseen pöytään, ja varsinkin massaman curry päivänä suu oli leveässä hymyssä, pöperö kun on Pyryn top ykkösenä ;) Oli myös super mukavaa tehdä vaihteeksi itse ruokaa, joka päiväinen ravintolassa ramppaaminen ei enää päivittäin aiheuta samaa riemua kuin joskus aikaisemmin.

Tästä päästäänkin sujuvasti seuraavaan aiheeseen eli ravintolaruokaan :) Kuukauden Thaimaassa olon jälkeen, pohdimme missä mahtaa piileksiä Thaimaan taivaallinen ruoka??! Ja vielä näin kahden ja puolen kuukauden jälkeenkin, voinemme edelleen toistella samaa kysymystä. Samanlaista mykistävää hiljentymistä ruuan äärellä niinkuin Kiinassa koimme, emme ole täällä päässeet uusimaan. Lähes joka kippola tarjoaa annoksen, raaka-aineista huolimatta, saman makuista ja hajuista ruokaa. Onko käynyt niin että thai-ruoka on kokenut inflaation? Tasoa ei viitsitä pitää yllä, koska syöjiä kuitenkin riittää. Tai ehkä asia onkin niin, että syöjissä on jotain vikaa ;)? Onko meistä vain tullut ronkeleita? Etsimmekö samanlaisia elämyksiä kuin joskus alkumatkasta, joita on siis täysin mahdoton toteuttaa, vaikka ruokailu olisi minkälainen viiden tähden tähtihetki tahansa? Kyse taitaa ollakin juuri tästä, mitä tutummaksi joku asia tulee, sitä arkisemmaksi se muuttuu. Taas isosti aihetta itse-tutkintaan; jospa tästäkin toteamuksesta voisi ottaa siivun, pistää ässäksi hihaansa, ja nauttia hetkestä :)

Jälkisanoina vielä todettakoon ( ja näin kun tarkemmin harmaata aivosolua kaivelee ), löytyyhän täältä sittenkin se yksi ylitse muiden! Tiedä sitten onko sillä mitään tekemistä asian kanssa, että paikka on kiinalais vaikutteinen ;) Joka tapauksessa, taas erittäin hyvä syy vierailla Taolla; Golden 99 tarjoaa kolmemetrisen buffet kattauksen, joka sisältää kaikkea. Pöytiin tuodaan hot potti keittämistä varten ja kuuma minigrilli paistamista varten. Sitten vain siitä kolmimetrisestä valkkaillaan vartaita, lihoja, kanoja, äyriäisiä ja maissia grillattavaksi, kootaan salaatti annoksia tai kasataan lautanen täyteen valmiita nuudeliruokia lämmitettäväksi ja valitaan rehuja keitettäväksi. Maustaa voi ruokansa erilaisilla kastikkeilla ja majoneeseillla ja jälkkäriksi hedelmiä. Noutopöydän äärellä voi vierailla juuri niin monta kertaa kuin lystää ja jalat kantaa, ja koko servingille hintaa kertyy kokonaista 3 euroa! Paras info jäi viimeiseksi ja Elina&Vilppu terveisten kera; samaan hintaan saa yllin kyllin nauttia myös aivan törkeän hyvästä sushista :)

Iloiset ruokailijat :)