Greetings from Kota Kinabalu!
tiistaina, maaliskuuta 23, 2010
Heti alkuun pari selityksen sanaa :) Ensimmäiseksi; viime aikainen blogi hiljaiselo on johtunut lähinnä blogin kirjoittajan laiskuudesta. Kirjoitettavaa ei aina synny, joten olen suosiolla antanut koko puuhan olla :) Koti nurkilla pyöriessä elo on tasaista, mutta nyt matka taasen jatkuu ja maisemat vaihtuvat tiuhaan, joten eiköhän jotain kerrottavaakin löytyne :) Tänään on 5.4 ja olemme Malesiassa, otsikon nimisessä kaupungissa, vähän niinkuin yllätykseksi itsellemmekin. Suunnittelemattomuus avartaa, silloin kun se ei kiristä hermoja ;) Toiseksi, nöyrimmät anteeksi pyyntömme; viime kirjoituksen otsikko aiheutti enemmän sydämen tykytyksiä ja nitroilun tarvetta kuin pitikään... Toteamme kuitenkin että naapurin kakaroilla kaikki hyvin, kaikki hengissä ja pulleita :) Tästä blogi jatkuu vanhoilla tapahtumilla ja päivämäärillä, ennen uusimpia kuulumisia:
Viikonloppuna (19.-21.4) saarella vietettiin festivaaleja, Save Koh Tao-hengessä. Tapahtumaa organisoi saman niminen järjestö, joka on puuhannut aiheen ympärillä vuosituhannen alusta. Kolmipäiväisten kinkereiden tarkoituksena oli kerätä rahaa saaren "pelastamis" tarpeisiin, varoja käytetään koulun ylläpitoon ja erilaisten projektien, lähinnä puhtaus ynnä meren hengissä pitämisen toteuttamiseen. Perjantai oli kansainvälinen koralliriuttojen putsaus päivä, sekä siinä samassa siivottavaksi pääsivät myös rannat ja tien vierustat. Tapahtumaan osallistuvat sukelluskeskukset tarjosivat asiakkailleen ilmaisen sukelluksen siitä ilosta, että pääsevät riuttoihin takertuneiden muovipussien ynnä muun paikalle kuulumattoman kimppuun. Sinänsä nerokas idea, turistit ( jotka itse ovat biitsillä killuvien lasinsirujen ja kaiken muun paskan takana ;) pääsevät pientä porkkanaa vastaan pelastamaan maailmaa tuholta, tai ainakin hitusen edistämään saaren hyvinvointia :) Pyry osallistui toimintaan luonnollisesti sukeltajan roolissa, ja taisi siinä sivussa päästä toimittamaan Koh Tao Diversin asiakkaille "siivous päälikön";) virkaa, viemällä asiakkaat ranta putsauksen jälkeen veteen. Itse tyydyin pusikossa kykkijän rooliin :) Muovisäkki kourassa, tienviertä siivotessani ei voinut olla miettimättä, että olisiko mahdollista että paikallisille itselleenkin pidettäisiin joku alkeellinen siivous informaatio ja demonstraatio roskan laittamisesta roskikseen? Vaikka ihmiset ovat täällä hyvin hengessä mukana ja kaikki osallistuvat tapahtumaan tahoillaan (ainakin juhlintaan;), se onkin sitten ihan eri juttu, meneekö viesti perille. Roskaaminen tuntuu olevan osa aasialaista kulttuuria. Terveisiä vaan Kiinaan ;)
Tähän väliin välitietona, että siivous-päälikkö suorittaa lopputenttinsä huomen illalla, joka kokeen suorittajan omien ennakkotietojen mukaan pitäisi mennä läpi :)
Siivous-perjantain jälkeen, lauantaina ja sunnuntaina olivat varsinaiset rahan keruu juhlat. Kaksi vuotta sitten ensimmäistä kertaa vietettyjä festareita varten oli rakennettu kekkeri alue palmujen sekaan. Tarjolla oli musiikkia, erilaisia sukelluskeskusten kyhäämiä esityksiä ;) myyntikojuja ja luonnollisesti myös thaimaalaisten rakastamaa karaokea. Ja tietysti paljon hyvää ruokaa, jota ainakin kahdessa päivässä meidän suihin mahtui kiitettävät määrät. Varta vasten taisimme molempina päivinä eksyä paikalle juuri tämän takia :) Alueelta löytyi informaatiota kuvallisessa ja kirjallisessa muodossa saaren nykytilasta, männä vuosista ja siitä mitä kaikkea pelastus organisaatio on saanut jo aikaan. Festari tuotoilla on saarelle perustettu seitsemäs ja kahdeksas luokka ja muutenkin varoilla pidetään koulun toimintaa yllä. Tuhannet jättiläis simpukat ovat saaneet meressä uuden elämän (puhdistavat tonneittain vettä päivässä) ja kilpikonna kantaa yritetään lisätä päästämällä mereen satakunta poikasta ja näin ollen toivotaan saaren kilppari määrän kasvavan. Nykyään niiden kohtaaminen Taon vesissä on harvinaista herkkua, ja tuntuu että valashainkin näkeminen on yleisempää :) Joskus menneisyydessä konnat ovat sankoin joukoin asustaneet lähivesiä ja rantoja ja munineet munansa Taon rannoille. Muovipusseihin tukehtuminen taitaa olla se isoin syy, miksi kilpikonnat ovat kadonneet, mutta silti, jos rannat rakennetaan umpeen, voiko olettaa että kilppari kävisi lapsensa laskemassa ranta-resortin takaovelle?
Loppukevennyksiin tykästyneenä, päätän tämänkin pätkän sellaiseen: tiesitkö, että hienonhieno, valkoinen ja sametinpehmeä merenranta hiekka, jolla on mukava makoilla ja upottaa sinne varpaansa, on kalankakkaa? ;)
Lähetä kommentti