Vauva-uutisia...
maanantaina, maaliskuuta 15, 2010
...naapurista :) Sunnuntai aamuna kello yhdeksän ( todennäköisesti :) putkahti Mansikka-mamman pulleasta villakoiran masusta viisi pientä nyyttiä, joiden seuraan pari tuntia myöhemmin saapui vielä yksi naku-lapsi. Pikku kaveri oli kaksi tuntia sisaruksistaan myöhässä, sen verran kookkaampi ja pulleampi hauva vauva oli kyseessä, että tulomatkakin kesti vähän enempi kuin muilla :)
Aamupuurot jäivät tiskipöydälle jäähtymään, kun kuulimme turkkilaisen ( siis Korhanin, nyt on nimikin tiedossa ;) ja Nunan huudot, Strawberry oli jäänyt aamupissa reissultaan sille tielle, joten oli oletettavissa että kyseessä taisikin olla synnytys reissu. Huolestuneet huudot saivat meidänkin ahterit liikkeelle ja hetken etsinnän jälkeen kalliolohkareiden välisestä luolasta löytyi tuore äiti ja viisi mini-mansikkaa. Notkeammat ja nuoremmat, Pyry ja Nuna sukelsivat kallion kätköihin tarkastamaan tilannetta, kaikki hauvat olivat ehjiä ja elossa. Hain pahvilaatikon jonne lapset löysivät tiensä ja kiikutimme perheen naapurin terassille jonne Korhan oli rakentanut vaneri kopin pesuetta varten. Tuore teini-isä Mango, oli kerrankin elämässään hiljaa, ja hämmentyneenä tuijotti tapahtumaa. Ei tainnut hauveli ymmärtää että omat nuoruus himot tai pitäisikö tässä yhteydessä sanoa lapsuus himot ( Mango 1vee) olivat saaneet kaiken aikaan ;). Strawberry oli levoton ja jätti pentunsa koppiin yhtä lukuunottamatta, jota kantoi suussaan ja tuijotti vuoronperään kaikkia meitä ihmisiä, jotka luonnollisesti hössöttivät ja käyttäytyivät mitä todennäköisemmin Strawberryn mielestä kuin idiootit. Vartin sisään oli spekuloitu kaikki skenaariot, että mitä tässä nyt tapahtuu; Mansikka istuu yksi lapsi suussaan pienen pahvilaatikon sisällä ja tuijottaa, miksei se hoida pentujansa, onkohan pentu sairas, tuleekohan Mansikalta edes maitoa, pystyykö se nyt huolehtimaan lapsistaan, onkohan se stressaantunut ja mitähän meidän pitäisi tehdä? Ettei sitten kelleen tullut mieleen että eiköhän luonto omansa hoida ja Mansikka tiedä mitä tekee ;)
Eläinkäärin kehotuksesta, annoimme Mansikan lähteä pennun kanssa omille teilleen, joka häntää heiluttaen ja silminnähden tyytyväisenä palasikin samaan synnytys luolaan, tajusimme että lisää vauvoja taitaa olla tulossa. Äiti otti tietysti heikoimman mukaansa, jota sai rauhassa hoitaa omassa piilopaikassaan. Mutta ihmis huoli jatkui; aamulla oli varaani paikallistettu ja lisko mitä todennäköisemmin haistaisi juuri maailmaan putkahtaneet "lounas-pallerot". Varaanien kotikallio sijaitsee "piilo" paikan toisella puolella eikä lisko varmasti jättäisi näin hyvää tilaisuutta käyttämättä. Tarjottimellla on tuoretta lihaa. Kaikkien onneksi varaani on iso ja painava. Liikehdintä siis kuuluu hyvin, sen tepastellessa kuivien oksien ja risujen päältä. Niin nytkin. Nuna havaitsi tapahtuman, juoksi kalliolle ja näki pitkä kielisen väijymässä, haki luolasta pennun ja äiti kintereillä poistuivat hyvän sään aikana kohti kotia.
Me lähdimme kotiin syömään kylmää puuroa ja Pyry lähti keskukselle ( jossa näin välitietona voinen kertoa että loppu häämöttää, viikonloppuna on loppukoe!!!! :) Tunnin päästä turkkilainen huuteli onnellisena kuin tuore isoisä, että katras lisääntyi vielä yhdellä pennulla :)
Tätä kirjoittaessani istun meidän partsilla ja olen varaani vahdissa. Korhan lähti asioille ja jätti koko koira-perheen omalle verannalleen, sinne vaneri mökkiin. Antoi lähtiessään ohjeet, että voinko siinä vaiheessa olla rescue valmiuksissa jos lisko ilmaantuu tai koirat haukkuvat epätavallisen kauan ja paljon. Toivon ettei se ilmaannu ;)
Mutta teille hyvät naiset ja herrat se ilmaantuu; erityisesti Kirsiä varten ottamastani kuvasta voinee päätellä arvoisan villi-matelijan olevan enemmän kuin kymmenen senttiä ja tämä yksilö taitaa sekin olla se nelikon pienin :) Sitä ennen karvaiset ja unentäyteiset perhepotretit.
Päivä ennen h-hetkeä
Uneliaat kaksi tuntia sitten syntyneet
.jpg)
Kesken tohinan simahtanut tuore umpi väsynyt isä :)
...ja vähemmän väsynyt valpas varaani ;)
Arvaa vain ehtikö täällä mennä aamusumpit väärään kurkkuun, kun luin otsikon. Niin nopeasti se mieli ehtii laukata omille teilleen, että ehdin jo miettiä tuletteko kesken reissun pois vai mitä nyt tapahtuu. Lievä pettymys, että uutiset kantautuivat naapurista. =) Suvi
Jumalaare mikä otsikko, nitrot tuli kätyttöön.
-godfather-
Tulin hetki sitten jumpasta,kun Kai sanoi,että kannattaa lukea teitin blogi-johon ensimmäisenä reagoin:ODOTTAAKO JONNA? Sitten kun näin otsikon,kiljuin ja olin jo tarttumassa kännyyn,aikomuksenani soittaa Jatta,Pyryn tädit,serkkutytöt ja erityisesti Elina´läpi´,KUNNES hoksasin,että ahaa-se onkin ELSA,joka odottaa! Luettuani Jonnan kirjoituksen,joka oli aivan hellyttävä ja edelleenkin Nobelin arvoinen,tunsin itseni lievästi sanottuna höynäytetyksi...MUTTA KULTAINEN kummipoikamme,Pyryhän voi korjata ´vahingon´hyvinkin helposti! nimim.toivossa elävä godmother
Hahaa! En siis ollut ainoa joka meinasi aamupalaansa tukehtua otsikon luettuaan :D No mutta aivan ihania olivat nuo karvavauvatkin :) Toivotaan nyt vaan, että varaani malttaa pitää pitkän kielensä erossa pienokaisista. Miina
Sun täytyy murrrhata brutaalisti toi matelia!!! ja tehdä siitä mulle vyö.Tittalotta vois ottaa kaverin noista babyista.Ehken myös Elsa... T: Kirsi
Onnea sinne ihkauudelle pikkumammalle. Voi miten on masu ratkeamaisillaan tuossa ennen h-hetkeä. -Pienet karvakukkaset ovat varmasti aivan ihanan "syötäviä". Toivottavasti varaanit eivät oikeasti pääse maistelemaan. Sie voitkin hoitotädin hahmossa pussailla Elburin ja miun puolestani pieniä kullanmuruja.
Ja saisiko nappuloista lisää kuvia eri kasvuvaiheista?
- haliterkkusin hanhiemo-
Se on Vesivaraani eli WaterMonitor eli Varanus Salvator tuo teidän koiransyöjäystävänne. Wikipedian mukaan ruuaksi kelpaa kaikki liikkuva minkä kokonaisena pystyy nielemään; ja tosi nopea juoksija.
T. El hermano