Niille lukijoille tiedoksi jotka odottelevat miehisiä ja meren alaisia seikkailuja kärsimättömänä, kannattaa jättää tämä pätkä väliin :) Seuraa ote allekirjoittaneen Tao elosta:

Luonnollisesti meillä on nyt vähemmän yhteistä aikaa ja tekemistä, kun Pyry viettää kaiken luppo ajankin keskuksella. Mies rakentaa tarvikevarastoon hyllyjä jos ei juuri sillä hetkelllä ole muuta tarjolla. Ihailtava asenne, pääsisi vähemmälläkin, mutta pienellä ekstralla sitä toki saavuttaa enemmän arvostusta kuin jos keskittyisi enempi navan rapsutteluun :)

Sen lisäksi että olen rakentanut suhteellisen vaikea alkuista suhdetta, mutta nyt jo kohtuullisen hyvin mutkittelevaa mopolla ajoa ;), olen harrastanut koru näpertelyä ahkerasti; puolitoista viikkoa ihanien kivien ääressä vilahti nopeasti. Oman terassin maisemissa kelpaa puuhastella. Joka iltaiseen kello kuudelta alkavaan auringonlaskuun oli päivä aina hyvä lopettaa ja täydentää meidän alati paisuvaa valokuvakansiota taas ties monennellako auringonasku kuvalla ja harjoitella samalla valokuvaamista aikaansaannosten parissa :) Tuleva kiireinen masterimme on sujuvasti siirtänyt kuva vastuunsa minulle sanattomalla sopimuksella.. Mistä hyvällä aasinsillalla voinenkin todeta että hitaasti etenevä Räpsy-galleria etenee edelleen, aina ja ikuisesti yhtä verkkaiseen tahtiin. Kaikenlainen kuvakommentointi meikäläisten taholta jää unholaan, mikä tuskin haittaa, kuka niitä nyt vaivautuisi lukemaankaan ;) Kone tahi ohjelma, tai kumpi vain, toimii ääri hitaudella ja koska emme nauti ympärivuorokautisesta sähköstä ja onneton läppäri-akku toimii rajallisesti, on joka kerta erikseen lähdettävä jonnekin jossa konetta voi käyttää ja kun sitä ei joka ilta jaksaisi ahteriaan kuluttaa tuntitolkulla vain niiden kuvien takia. Että näin.

Saarelle saavuttaessa ajattelin että nyt olisi myös aikaa luoda jonkinlainen perusta optimistiselle selän kuntoutus operaatiolle :) Löysin hyvän jooga paikan, jossa olen ahkerasti käynyt. Kaksituntinen helvetillinen hikoilu ei ensi alkuun herättänyt itsessäni suurempaa innostusta ja seuraavan aamun mega kipu alaselässä sai vuodattamaan pari kyyneltä. Olin tuskaisen kyllästynyt siihen että teen mitä tahansa niin joka tapauksessa sattuu. Mutta kuinkas kävikään, olen koukussa. Opettaja on hyvä, tietää kaikki vaivani ja keskittyy vain minuun, kyllä vain, nautin yksityisopetuksesta, koska kukaan muu ei käy kyseisellä tunnilla :)! On ollut riemullista todeta että aina vaikeana ja hankalana pitämäni laji, jota olen kuitenkin väkisin alkanut harrastaa, antaakin ihan toisenlaiset puitteet itselle kuin olisi koskaan ajatellut ja ymmärrän nyt että kaikki kipu ei ole pahasta. Keskittyminen ja paikoillaan olo tuottavat ongelmia, huomaan välillä hekumoivani irtokarkeista, tai keskittymisharjoitteen aikana mietin rannalle menoa ja sen myötä palanutta ruhoani. Piiitkä on matka täydelliseen sisäiseen rauhaan, ehkäpä en saavuta sitä koskaan, laji sopii minulle tällaisenaan, jalat maassa ja pää pinnalla :). En voi sille mitään että joka kerta hollantilaisen opettajani rauhallisella äänellä sanotut "avaa rintasi ja päästä rakkautesi universumiin" tai "paina silmäsi polviin ja muutu kosmiseksi munaksi", herättävät hilpeyttä. Mutta viis siitä, tarviiko kaiken niin vakavaa ollakaan?

p.s. Kaikille kankea-vartaloisille terveisiä, erityisesti isälle: on mahdollista että perustammekin Hammock-Heavenin ja alamme tuoda Thaimaasta Suomeen riippumattoja. Selkävammaisten luvattuna maana Suomi olisi täydellinen kohde aloittaa räjähdysmäinen hammokki-hysteria. Halpa ja etenkin miellyttävä keino päästä kivusta eroon. Testattu on, ja takuulla toimii :)!!