Tulevaisuus näkymiä
lauantaina, helmikuuta 27, 2010
Aika siirtyä otsikoissa eteenpäin. Koh Tao elämää junnaa paikallaan, joten osat 1-10 kuulostaa ainakin meikäläisen korvaan liioitelluilta ;) Mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut, elo kylläkin etenee vinhaa vauhtia, päivät vilisevät silmissä ja yhtäkkiä siirrymmekin maaliskuuhun. Helvete, meneekö se aika koto maassakin tällaisella fartilla etiäpäin??!
Päätimme jäädä Taolle vielä kuukaudeksi. Starttaamme uusiin maisemiin sitten maaliskuun 29 pvä, todennäköisesti. Ensin Koh Samuin saarelle pariksi päiväksi luksustelemaan (niinkuin sitä ei tässä jo luksusta olisi tarpeeksi ;), ja sen jälkeen suuntana Malesia ja Indonesia, jossa näin optimistisesti ajateltuna vierähtää kuukausi. Jostakin taisin lukaista, että koko ihmiselämä ei riitä millään siihen että koluaisi kaikki Indonesian 17.500 saarta. Jää nähtäväksi moneenko meidän puhtimme riittää. Ja missiokin reissuun on jo selvä, Pyry korkkaa surffi-laudan ja itselläni ajatuksissa siintää toiveikas kohtaaminen oranssin metsän-miehen kanssa :) Hehee, olemme ylittäneet itsemme näinkin hyvin organisoidulla tulevaisuus kuvalla! Päättäminen kun ei ole kuulunut kummankaan vahvoihin puoliin, ikinä :) Leppoisasti vierähtänyt kolme kuukautta vaatii rinnalleen ja vastapainoksi toimintaa. Itkua ei täältä lähtiessä varmastikaan tarvitse odotella, haikein mielin täältä lähtee, mutta eteenpäin on mentävä, jos meinaamme palata joskus kotiinkin!
Kuukausi aikaa siis toteuttaa kaikki suunnittelemansa, ainakin hieronta kiintiö täytynee saada kuosiin, ei tarvitse sitten Suomessa kummastella omaa todella laiskaksi käynyttä toimintaansa; että miten sitä ei sitten jaksanut persustaan hilata lähi massage paikkaan, kun sitä ylellisyyttä oli tarjolla kuudella eurolla tunti. Ja jos nyt sen kokkaus kurssinkin saisi aikaiseksi, ei tarvitse tuplasti vetää negaatioita nenäänsä, kun kävi edes yhdellä kurssilla. Kiinassa käymättä jäänyt ylellisyys harmittaa vietävästi, eikä todellakaan vähiten sen takia, että edelleen Kiina on se paikka jossa olemme syöneet täydellisimmät pöperöt ikinä ;) Kaikki aikanaan, paljon on näihin kuukausiin kokemusta mahtunut, että ehkä on hyväkin keskittyä välillä pelkästään olennaisimpaan, eli oleilun ihanuuteen ;)
p.s. Tämän otsikon alle sopinee myös informoida, että on hyvin tod.näk. että Pyry kyllä antaa raporttinsa, mutta milloin, jaa-a, se jää nähtäväksi. Itse pesin käteni asiasta jo aika päivää sitten, tyttöystävän maanittelu kaikilla kielillä ja eleillä ei tehoa. Jos ei, niin ei.
Ja vielä lopuksi, prassailemme taas ties monennettako kertaa terassi näkymällä. Pakkohan se on, meillä on näkymästä kertynyt jo 101 erilaista versiota, eikä siihen koskaan kyllästy, se on aina erilainen! Sekä sinne pimeyteen ikäänkuin muistutukseksi siitä miltä se näyttää; eli Simpsonien-sininen taivas :)
Oi teitä onnekkaita! Täällä ikkunanäkymät Tammelan puistokadulle paljastavat jo kevään lähestymistä. Eka kerran kahteen kuukauteen lämpötila nousi nollan paikkeille, hieman jopa plussan puolelle. Päiväkin on jo selkeästi pidentynyt. Kauniita auringonlaskuja teille lisää toivotellen,
Elina
PS. Terkut myös Vilpulta!
Ihan uskomatonta...ottakaa vaan lisää tuollaisia kuvia, päällystätte sitten koti-Suomessa vaikka seinät niillä, jos alkaa nämä loskakelit täällä ahdistaa.
Meidän ikkunasta ei näy kohta yhtään mitään, kun lunta on jo muutenkin ihan hirmuisesti ja nyt ilman lämmetessä katolta tulee lisää kinoksia (ikkunalautoihin asti on jo lunta!). Tätä maisemaa on siellä varmaan yhtä vaikea kuvitella kuin meidän täällä tuota teidän paratiisia. Huokaus.
Sanna
Voi mikä kateuden vihreys nousi naamalle tuosta auringonlaskukuvasta. Viekää terveisiä Koh Samuille. Olimme sielä lähes 9 vuotta sitten häämatkalla. Älkää eksykö viidakkoon niin kuin me silloin. Köröttelimme nimittäin ensin norsuilla, kun oppaiden mukaan vesiputouksille oli niin pitkä matka kävellä. Vesiputoukset oli ihan kiven heiton päässä, muttei uskottu, kun kuviteltiin, että pitäisi kävellä se pitkä matka ensin. Ja käveltiinhän sitä kunnes alkoi hämärtää ja polku loppui, mutta onneksi kuivunutta joenuomaa pääsi laskeutumaan rinteiltä takaisin alas ja putouksetkin löytyivät korvakuulolta.
Suvi
Moikka!
Upea näyttää olevan kotinne, älkää nyt sinne kumminkaan jääkö......matkalla paratiisiin! Uimareissut siellä hieman helpompia kuin meillä ollut Suomessa tänä talvena. Leena käynyt säännöllisesti avannossa täällä Bonanzassa, minä en! Ruokiakin tehty iltojen iloksi Aasialaiseen tyyliin teidän innoittamana. Nuo Intialaiset ei vaan tahdo onnistua, teille taas ne on maittaneet! Johtuu varmaan lämpötilaeroista? Rakkaat terveiset meiltä molemmilta!
-godfather-