Viikko on taas vierähtänyt ja meillä kaikki hyvin :) Bangkokissa alkanut +35 ilmasto jatkuu, eikä näin kuumaan tunnu tottuvan millään. Yksin en ole hikoiluni kanssa, täällä jokainen puuskuttaa, hikoilee ja mieluiten viettäisi siestaa aamusta auringonlaskuun. Ja taas meillä hyvä syy olla onnellinen kodin sijainnista; niemen kärjessä tuulee aina ja mereen voi pulahtaa koska tahansa :) Tosin tauti taisi jättää jälkensä, syömättömyys ja helle ovat huonot kumppanit, että hetki piti hankkia menetettyä rasva kertymää takaisin, jotta pääsi taas tolpilleen ja joogaan. Jotain hyvää sairastamisessakin oli, Pyry sai Bangkokissa aikaiseksi retken Suomi lähetystöön ja uuden passin hankintaan. Tiskillä palvellut suomalais virkailija oli tiennyt kertoa, että kyllä meidän huoli on ollut ihan turhaa, että pääseekö passilla eteenpäin. Kuulemma virkailijat teippailevat turistien passeja ihan itse raja-asemilla, jos vaikuttaa siltä että vihkoset eivät pysy enää kasassa :) No, nyt se on kuitenkin hoidettu ja valmiin saa sitten noutaa Phuketista joskus kuukauden päästä. Kiinalaisten uusivuosi jäi harmiksemme kokematta, joka oli samaan aikaan kun olimme pääkaupungissa. Chinatownissa kävimme viimeisenä iltana, mutta kinkerit taisivat alkaa vastaa yömyöhällä. Hoipertelevan tyttöystävän kanssa juhliminen ei tainnut käydä Pyryn mielessäkään joten katsoimme parhaaksi siirtyä hyvin ilmastoituun ja vessoilla varustettuun ostoskeskukseen :)

Pyryn kurssi on jatkunut edelleen hyvin ja tiivisti. Aivokapasiteetti ylittyi ilmeisesti jo jossain torstain tienoilla. Sukellus keskuksella on saaren turisti määrästä huolimatta vähän hiljaisempaa, joten Perttu, Pyryn kouluttaja, päätti pitää tuleville Coni-oppilailleen seitsemän päivän teho-teoria jakson, joka tarkoittaa sitä, että jos kaikki periaatteessa menee putkeen, Pyry valmistuisi jo parin-kolmen viikon päästä. Hassua, juurihan kurssi alkoi, vaikkakin jos katsoo kalenteria niin johan me on kohta helmikuukin eletty! Tsiisus, pitänee vissiin lyödä pohdinta myssyä päähän ja miettiä tulevaisuutta :) Tätä kirjoittaessani vieressäni juurikin puhisee esitelmän kyhääjä tuskissaan toimeksiannosta, kaksi luentoa on jo takana ja kolme vielä pitämättä. Asia taitaa olla yhtä hankala kuin se oli silloin yläasteellakin. Mutta vastapainoksi jotain mukavaakin, tänään sukelluksella löydetty hylky antoi aihetta leveään hymyyn :)