Saigon

sunnuntai, marraskuuta 29, 2009 Jonna
Vietnam kokemukset jäivät kahteen suurkaupunkiin, eikä niiden perusteella voi maasta olla kovin monipuolista käsitystä. Tosin, riitti kuitenkin tältä erää, ja kaikkeahan ei voi nähdä ja kokea, yhdeksän kuukauttakaan ei moiseen riitä...:)


Mietimme mikä tekee jostain paikasta kivemman kuin toisesta, miksi jostain jää mieliin enemmän, ja nythän puhutaan siis miljoonakaupungeista, jotka periaatteessa kaikki ovat jokseenkin samanlaisia. Kun on nähnyt yhden Aasian suurkaupungin, on nähnyt ne kaikki. Toiset vain vähän enemmän likaisia kuin toiset ja toisissa on vähän helpompi hengittää kuin toisissa. Pöly ja pakokaasu keskustoissa ovat joka tapauksessa hermeettiset. Ihmisiä on massoittain ja melu on järjetön. Näin ajateltuna voisi kysyä itseltään, miksi mennä moiseen paikkaan jossa illan tullen niistää mustaa ja kurkussa tuntuu kaktus? Jaa-a, mitään järkevää vastausta ei ole, joku näissä kaaoksissa silti viehättää, tosin vain väliaikaisesti. Ja onhan niissä muutakin, jos vain viitsii siirtää ahterinsa keskustan rajojen ulkopuolelle ;)


Vietnamin kaaoksista mieliimme jäi tämä jälkimmäinen, Saigon. Antauduttuaan sodassa vuonna -75, vanha nimi väistyi ja uusi astui tilalle; Ho Chi Minh. Vanha nimi jäi kuitenkin elämään ja kaikki tuntuivat kaupungistaan puhuvan Saigonina. Paikassa oli meininki kohdillaan, tunnelma hyvä ja lämpöä mittarissa kolmenkympin verran, ihmiset olivat iloisia ja suhtautuivat turisteihin positiivisesti, eivät vetäneet hernettä nenään jos ei sattunutkaan ostamaan mitään, tyypit olivat vitsikkäitä ja sen myötä punnittiin myös turistin oma huumorintaju ja itsetunto; saigonilaiset viljelevät huumoriaan turistin kustannuksella, mutta hyväntahtoisesti. Ihmisiä kaupunkiin mahtuu Suomen verran ja vähän päälle ja mopojen määrä ylittää kolmen miljoonan rajan.
Meno siis oli siltä osin hurjempi kuin hanoissa. Mopo kuitenkin vuokrautui pyllyn alle taas pariksi päiväksi ja koska Pyry oli jo sisäänajanut omat mopo jingit ja jangit sen verran hyvään malliin hanoin humussa, ei hikoilla tarvinnut ainakaan ajotaidon takia :)


Keskustan ulkopuolella näkymät vaihtuivat nopeasti. Kaupunkia uudelleen rakennettiin kovalla tohinalla. Kontrasti oli kova; hökkelikylä alueet olivat kuin pommituksen jäljiltä, taloja purettiin ja hajotettiin, jotta alueelle kaavaillut kerrostalo alueet ja ostoskeskus miljööt pääsevät nousemaan joku päivä. Mietin mihin ihmiset ovat joutuneet ja minne nämä kaikki loput ihmiset joutuvat kun koti lähtee alta. Peltikaton alla asuvien oikeudet ovat aika vähissä. Näky oli lohduton, mutta silti kukaan ei näyttänyt murheelliselta. Elo jatkuu niinkuin ennenkin. Positiivisena voi kai pitää sitä, että harva, jos kukaan, ei tiedä mitä tuleman pitää. Tämä uudelleen rakennus on toistuva ilmiö Aasiassa. Kiinassa emme juuri mitään muuta nähneetkään. Jokapuolelle nousi uusia kerrostaloja joihin mahtui tuhansia uusia koteja. Onhan siinä hyvätkin puolensa, mutta minne joutuvat ne miljoonat joilla ei ole varaa kerrostalo asuntoon? Ja miten käy ihmisten elannon, kun katukoju kauppaa ikänsä pitänyt perhe tungetaan johonkin viidennen kerroksen kahteenkymmeneen neliöön? Näihin asioihin ei juurikaan voi vaikuttaa, ei hyödytä vaikka kuinka kävisi köyttämässä itsensä kaivinkoneen kauhaan. Mutta jos näkymästä jää edes jotain mieliin ja edes hetken huomaa ajattelevansa miten hyvin itsellä asiat ovat, voinee kuluneella lauseella todeta että matkailu avartaa, ja tässä tapauksessa Saigon.





Tunnisteet: 0 kommenttia | edit post

Matka jatkuu..

lauantaina, marraskuuta 28, 2009 Jonna
Mihin ne päivät oikein häviävät? Marraskuun loppu lähenee vinhaa vauhtia, ja eteenpäin on taas edettävä. Suunnittelemattomuus on hyvästä ja toisaalta todella pahasta.. Tai oikeastaan joulu on nyt väärässä paikassa :) Yritämme edelleen sitä merenranta-joulua, ja siksi kiirehdimme Laosin kautta kohti Thaimaata. Joku voi nyt siellä koto-Suomessa todeta että miksi moinen kiire; juu-u, kyllä niitä ihania joulun vietto paikkoja muitakin on ja varsinkin kun Thaimaa on turisteilla vuorattu siihen aikaan vuodesta, mutta tämä taitaa olla meidän yhteinen päähänpinttymä, ja siitä sitten yhdessä kärsitään seuraamukset :) Siirtyminen kaupungista toiseen on välillä hankalaa; aikataulut eivät osu yksiin, kulkuneuvot täynnä ynnä muuta perinteistä, täällä päin ei aina voi tietää minkälaisella ajopelillä sitä joutuu matkustamaan, on sekin ihan oma huolen aiheensa. Ja koska tästä pariskunnasta toinen on selkä-vamma-kroonikko, tulee siitä taas ekstra päänvaivaa. Kaikki kuitenkin mennyt hyvin. Ja vammat tiesimme jo lähtiessämme että ei se yllärinä tietenkään tullut ;)


Tämä pohjustuksena siihen, että olemme Saigonissa :) Emme Laosissa vaan etelä-Vietnamissa ja matkalla kohti Kambotzaa. Matka Hanoista Laosin pääkaupunkiin Vientianeen olisi kestänyt turisti bussilla 24h, eli vuorokausi istumista. Ajatus oli jo turhan hevi. Omatoiminenkin rajan yli matkailu jätettiin, luettuamme muiden kokemuksia aiheesta; rajan ylitys Vietnamista Laosiin voi olla erityisen hankalaa, kestää tunteja ja suht hyvä kuntoinen Vietnamilais bussi vaihtua Laosin puolella joksikin ihan muuksi. Myös rahastus on yleistä; matka ei jatku ennenkuin kaikki matkustajat ovat maksaneet ekstraa kuskille. Suunta siis vaihtui ja matka taittui teeman mukaisesti eli junalla.

Tällä kertaa taso muuttui radikaalisti toiseen suuntaan; juna oli aika karu eikä yltänyt millään tasolla kiinalaisiin versioihin. Mutta kyllä sillä eteenpäin pääsi ja sehän oli tärkeintä. Matkaa etelään oli 1735 km eikä junailu itsessään poikennut muista aikaisemmista mitenkään, paitsi sillä että selkä prakasi heti junaan saavuttaessa. Eikä edes sen kroonikon selkä vaan Pyryn. Perskeles, mega painavan rinkan eessuntaas riuhtominen aiheutti revähdyksen jota oltiin itseasiassa jo vähän ounasteltukin... 38 tuntia kului suhteellisen vaivalloisesti, molemmilla. Pyryä sattui, kaikissa asennoissa, ja itse mietin kuumeisesti miten me päästään tästä junasta ulos ja kuinka ihmeessä kannan itsekseni meidän satakiloisen matka arsenaalin? Asiaa ei helpottanut se, että meillä oli yläpunkat jonne könyäminen liikuntarajoitteiselta vaati kivullisia ponnisteluja ja alapunkissa majaili vietnamilais pappa ja mamma, jotka mulkoilivat ja tuntuivat hostaileilta, kunnes tarjosin pähkinöitä jään rikkomiseksi. Ja cashewit toimivat, mummuli kahmaisi kaksi kourallista ja huuteli miehensä käytävältä ilmaista herkkua ottamaan, ison hymyn kera mamma kaivoi kassistaan selkävammaisen lohdukkeeksi mintunvihreitä riisimuroja ;) Mutta säikähdyksellä selvittiin. Luojalle kiitos ihmeellisestä Ice Powerista joka selvittää raavaammankin miehen tuskat ja auttaa miestä ja naistakin alamäessä.
Matka siis jatkuu ja toistaiseksi kivuttomasti :)


Tunnisteet: 5 kommenttia | edit post

Hanoi 2

torstaina, marraskuuta 26, 2009 Jonna
3,5 miljoonan asukkaan pääkaupunki hanoi on vilkas, täynnä elämää, eikä hetkeäkään paikallaan. Ja jälkimmäistä voi pitää muisti sääntönä itselleen kaupungissa liikkuessa. Mopojen määrää ei voi mitenkään tajuta, ellei niiden keskellä itse seiso :) Ensimmäinen ajatus tietä ylitettäessä oli, ettei nyt auta joutua psykoosiin, jos henki kulta on kallis. Eikä onneksi joutunut. Täällä eivät päde minkäänlaiset liikennesäännöt, tai no ehkä yksi, jokaisen omat. Kukaan ei ajaessaan katso sivulle, ei taakse, ei jarruta, eikä väistä. Silti on ihmeellistä että yhtään kolaria emme nähneet, kaikki mopot ovat ehjiä eikä autoissa ole naarmuja. Pakko todeta että liikenne on sääntöjen puuttumisesta huolimatta hallinnassa. ja iso plussa on se että kaikilla on kypärät, toisin kuin Kiinassa tai muualla Aasiassa. Tosin ei niistä munankuorista ihan tosi paikan tullen taida paljon apua olla ;) Yhtään turisti mopoilijaa ei katukuvassa näy.


Leposija löytyi Old Quarterista, jossa valtaosa halvoista hostelleista sijaitsee ja on tietysti reppureissajien suosiossa. Kaupungin osa on paras mahdollinen havaita kaupungin hektisyys, kadut ovat kapeita ja ja liikkuminen eteenpäin välillä huvittavan hidasta. Hinta taso laski huomattavasti maata vaihdettaessa, vaikkakin uuden raha yksikön opettelu vaati vähän totuttelua; euro on n.26 000 Dongia ja 4 miljoonan nosto automaatista oli hassua.


Hanoi on erinomainen paikka teettää mittatilaus vaatteita. Puvut ja mekot valmistuvat kädenkäänteessä ja halvalla. Normisti vaatteet lähtevät tilaajan matkaan yhden tai kahden sovitus kerran jälkeen, ja myyjät osaavat ihastelu taktiikan, jotta asiakas saadaan vakuuttuneeksi että vaate näyttää asiakkaan päällä täydelliseltä. Paikkoja on joka kadunkulmassa, eikä etukäteen ainakaan meidän korviin kantautunut mikä paikka olisi paras ja mitä kannattaisi välttää. Meidän tuurilla astuimme tottakai paikkaan jota olisi pitänyt välttää :) Tarina on pitkä, eikä sitä nyt kokonaisuudessaan jaksa tähän raapustaa, mutta mainittakoon kohokohtana, että kun viidennen sovituskerran jälkeen edelleenkään housut ja mekko eivät istuneet, olivat liian isot ja mitoitukset ihan viturallaan, tuskainen ja kyrvähtänyt myyjä tokaisi; " Asia on nyt näin, että meillä täällä vietnamissa tykätään tälläisista housuista, pistät mekon alle isommat rintsikat niin kyllä se siitä ja sitä paitsi moni olisi jo ihan onnellinen näistäkin vaatteista" . Tähän totesi yhtä kyrvähtänyt ja tuskainen asiakas, että maksua ei tule, jos näillä argumenteilla pitäisi lunastaa vaatteet jotka on omien mittojen mukaan kuvitellut teettävänsä. Sinnikkyys kannatti, housuista tuli lopulta päällä pysyvät ja mekosta ihan kelpo, tosin edelleen ne huutavat sitä isompaa rinta varustusta :)


Koko Tre Teatterin puvustolle voinee tässä yhteydessä lähettää lämpimästi terveisiä ja lisätä vielä että kannattaa harkita opinto matkaa Vietnamiin, kävimme kaaoksen vallassa olevassa tavaratalossa, josta löytyi myös kangas osasto. Euron metri hinnalla saa silkkiä kaikissa väreissä ja kuvioissa :)


Viikko vierähti nopeasti ja enimmäkseen kylläkin majailimme hostellissa. Yritimme setviä sitä lupaamaamme kuva kansiota ja tuijotimme televisiota. Kyllä, niin vain jouduimme laatikon pauloihin ja surffailimme 70 kanavaa edes takaisin, niinkuin emme olisi ikinä moista aparaattia nähneet. Kahden kuukauden teevee vapaa elo oli tehnyt tehtävänsä. Mutta flegmaattisuus oli hyvästä, aivoton oleskelu tuli tarpeeseen :) Hanoi tuli kuitenkin koettua ja nähtyä; hintataso oli hyvä, ahtaudesta huolimatta ränsistynyt ranskalaisvaikutteinen kaupunki oli siisti ja ihmiset mukavia, hyvää kahvia ei kaupungista löytynyt kirveelläkään ja perus tarpeita myyvät ruokakaupat loistivat poissa olollaan. Olut oli hyvää ja halpaa ja taas kerran, intialainen ruoka sulatti sydämet :) Kirjamyyjät kaduilla sekä marihuanan myynti olivat synonyymi toisilleen ja kulttuurin nälkään katsomamme, kaikkialla mainostettu tunnin kestävä "Vietnamin ylpeys" eli water puppet show jälleen kerran toi toteen, että turisti houkutteisiin ei kannata vaivautua.
Niin ja lopuksi: mopoilu hanoissa oli oikein mukavaa ;)











Tunnisteet: 2 kommenttia | edit post

Hanoi 1

lauantaina, marraskuuta 21, 2009 Jonna
Vietnamissa olimme ajatelleet olla muutaman viikon, tai siis sen 15 pvää minkä rajalla saatu viisumi antaa aikaa. Käydä Hanoissa ja Halong Bayssa ja ehkä jossain muualla lähistöllä ja siirtyä sitten Laosiin. Kelien myötä päätimme että Vietnam jää tältä osin läpikulkumatkaksi. "Talvi" alkaa marraskuussa täälläkin, siis pohjois-Vietnamissa, tosin ei ihan samoissa lukemissa kuin kiinan puolella, mutta kovasti haluamme nyt jo pikkuhiljaa ( perhana ;) sinne pysyvään lämpöön...
Jos meillä aikaa ja puhtia riittää, suuntaamme etelä-vietnamiin sitten myöhemmin kun siellä suunnalla ollaan.


Ihan helpoimman kautta ei tie tähän räjähdys alttiiseen ja täysin kaoottiseen pääkaupunkiin löytynyt. Periaatteessa ja käytännössäkin reitti on yksinkertainen; yangshuosta bussilla guiliniin ja sieltä junalla nanningiin ja sieltä sitten yöjunalla tai bussilla hanoihin. Matkaa tehtiin silti kaksi vuorokautta, jouduimme jäämään guiliniin yöksi ( kaikki junat olivat täynnä ) jossa lämpötila oli nollassa ja ulkona stormi. Hostellissa ei lämmitys toiminut ja sisällä oli kylmempi kuin ulkona. Onneksi edelleen on mukana raahautunut irkutskilainen toppatakki :) Aamujunaan juostiin. Ainoat jäljellä olleet paikat meille myytiin Hard seetistä, (halvin luokka, kovatpenkit joissa selkänojat 90 asteen kulmassa ja paikat ovat AHTAAT ) tietysti vailla lämmitystä ja viisi tuntia. Melu vaunussa oli melkoinen kun kiinalaisia matkustajia oli kahdessa kerroksessa.


Nanningiin päästyä ilma oli jo vähän lämpimämpi ja hanoin yö junassa oli tilaa! Lähtöön kuusi tuntia aikaa ja mieli on haiku. Tulipas tämä maasta poistuminen nyt kaikesta huolimatta yllättäen!
Outous listalle voinemme vielä merkata viimeiset muistikuvat kiinailusta: nanningin asema tunnelin matkamuisto myymälä kojuissa sulassa sovussa myytiin lapsille tarkoitettuja perinneasuja sekä erilainen arsenaali nyrkkirautoja, sähköshokki-aparaatteja, pamppuja ja stilettejä. Ja myös tuiki tärkeänä tietona haluamme jakaa teidän kanssanne listasta vahingossa pois jääneen informaation, nimittäin kiinan yleiset käymälät ja niiden avokarsina-versiot.. Todellakaan täällä ei peitellä mitään ;)


Myös junaan mentäessä oli taas hymy huulilla. Meille myytiin liput joissa informaatio luki venäjäksi ja saksaksi sekä hyttiin saavuttaessa kaiuttimista huudatettiin Uralin Pihlajaa :)
Kylmähän se sielläkin oli, tarvinneeko sitä erikseen enää edes mainita.
Ja ainoat matkustajat koko soft sleeper vaunussa. Ei kai siitäkään enää eri mainintaa tarvinne tehdä :)


Vietnamiin saavuttiin risaisen yön jälkeen; molemmilla raja-asemilla, kiinan sekä vietnmin puolella ei riittänyt enää että passit tarkastettiin ja laput täytettiin. Nyt oli molemmilla kerroilla kerättävä kaikki kimpsut ja lähdettävä junasta, vain todetakseen että saimme luvan palata heti takaisin. Ei mitään järkeä.
Määränpäähän päästiin aamuviideltä. Koska meillä ei ollut pienintäkään käsitystä missä olimme, jäimme piskuiselle asemalle odottamaan aamun nousua.
Parin vuorokauden nukkumattomuuden aiheuttamien hammaskiristelyn ja semi-jumpittelun saattelemana löysimme kuitenkin mutkien kautta hanoin keskustaan ja uuteen majapaikkaan. Taisimme painua välittömästi nukkumaan. Matkustus on rankka laji ;)


Selkeääkin selkeämmät juna aikataulu- ja reitti ohjeet :)
Tunnisteet: 0 kommenttia | edit post

Oudot kiinalaiset

torstaina, marraskuuta 19, 2009 Jonna
Ennen Vietnam kuulumisia palaamme hetkeksi vielä Kiinaan.
Ilmeisesti viihdyimme, lähes kaksi kuukautta hurahti nopeasti, alunperin suunnitellun kuukauden sijasta. Elokuussa matkaan lähtö olisi varmistanut takuu lämpimän sään, myös venäjä-mongolia akselilla. Ihan oma vika siis, ainainen kylmästä nuriseminen on turhaa, ja tiedä sitten loppu viimein haittasiko se meidän matkaa :)
Suunniteltu Tiibet-matka hautautui Xianin nurkilla, lähinnä sen kylmän takia, mutta myös siksi että reissu olisi ollut sika kallis ja hankalasti tavoitettavissa. Ehkä sitten joskus kun Pyry lähtee Everestin valloitukseen.. ;)

Valtavasti jäi hyviä muistoja ja monia hetkiä, asioita ja tapahtumia, paikkoja ja maisemia jotka lämmittävät jälkikäteen. Plussa listalle yltää moni asia, päällimmäisenä tietysti se ruoka :)
Mitään ikävää ei tapahtunut. Kukaan ei huijannut, paitsi yksi taksikuski, eikä käsirysyä tullut, vaikka kiinalaiset tuntuvatkin olevan yllättävän tulista kansaa; monia raivareita kiinalaisten kesken olemme todistaneet, kun kiinan mies tai nainen raivostuu, ei volyymissä säästellä eivätkä oven karmit riitä ;)
Päätimme jättää plussa-miinus listat ja tiivistää ainoastaan outoudet, sen voi sitten jokainen päättää ovatko ne hyvästä vai huonosta:

- No se ruokailu. Jos kiinalainen istuu vastapäätä ruokaillessa, paras tapa selviytyä siitä on käyttää hengitys suojainta, siirtyä kauemmaksi tai poistua paikalta. Samalla tehokkuudella kun kiinalainen puhuu ja toimittaa asioita, lentää suusta myös ruokaa. Niin ja tietty se paljon puhuttu ja ruodittu äänimaailma :)


- Likainen Kiina. Pekingin kaupungin puhdistus operaatiot ovat asia erikseen. Tässä maassa ei roska löydä roskikseen juuri koskaan. Perus kiinalaisen päivärytmiin ei kuulu siisteys, kaikki mikä on turhaa ja mitä ei tarvitse, heitetään kadulle. Meitä junassa kiinalaisen matkustajan taholta jopa opastettiin että voitte ihan hyvin heittää omenan jämät ja banaanin kuoret lattialle. Niin hekin tekevät: lattioille syljetään, kaadetaan ylimääräiset teet ja nuudelit, kuoritaan pähkinät ja heitetään tyhjät pullot. Kiinalaisen perheen jäjiltä idyllinen piknik paikka muuntuu hetkessä kaatopaikaksi, eikä yhtään tarvitse liioitella.


- Pissaavat pikkulapset. Lapset opetetaan heti pienestä pitäen kyykkypissalle, koska länsimaalaisia wc pönttöjä ei Kiinassa juuri ole. Vauvat puetaan vaatteisiin joissa haara osa on kokonaan auki ja vaippoja ei käytetä, joten pika-pissat on helppo suorittaa. Hädän yllättäessä kyykätään, siihen missä silloin satutaan olemaan. Eli mihin tahansa jalkakäytävällä, tai niin kuin me mykkinä tuijotimme bussimatkan aikana kuinka äiti pissatti lastansa käytävä matolle.


- Pyjama-asuiset kiinalaiset. Pyjamaan voi pukeutua missä, milloin vain ja koska tahansa, ja tarkoitan tosiaankin sitä flanelli-pyjamaa, eikä mitään oloasu viritystä. Miksei, ei kai sitä kukaan meilläkään ole lailla kieltänyt :)? Ellalle terveisiä ;)


- Taivastelu. Unohdin potea korkeanpaikan kammoa peak tramilla, kun koko juna vaunullinen kiinalaisia kohahti huippu maisemien avautuessa. Tätä yhteis ihastelua ja huokailua tapahtuu lähes kaikessa missä kiinalainen kohtaa uutta. Tosin, ei huono ominaisuus ollenkaan. Tyypit eivät ole turhan jäykkiä, eivätkä ainakaan peittele tunteitaan. Samaan kategoriaan kuuluu se poseeraaminen. Itsekin olemme siitä jotakin omaksuneet ;)


- Jonottaminen on maassa täyttä hepreaa. En oppinut koskaan, että sillä ei ole mitään tekemistä kohteliaisuuden kanssa, vuoroaan ei tarvitse odottaa eikä edellä asioivaa eikä sen reviiriä tarvitse kunnioittaa. Sinne vain. Eteenpäin ja rynnimällä paras ;)


- Huutaminen. Vaikka kuinka pyörittelisi päätään, levittelisi käsiään ja näyttäisi vain eksyneeltä ja typerältä, ja antaisi ymmärtää että ei ymmärrä kiinaa, samaa tahtia kiinalainen korottaa ääntään ja puhuu kiinaa aina vain lujempaa... Ilmeisesti ajatellaan että isommalla äänentasolla tyhmempikin turisti ymmärtää.


- Hetkessä elävä kiinalainen. Eikä se tietenkään ole outous vaan jopa kadehdittava asia. Meidän ja muiden hyvinvointi valtioiden vitsauksiin kuuluvat kiire ja päteminen ja huonosti voiva psyyke ovat yleismaailmallisia jollain tasolla. Myös Kiinassa, mutta valtaosa kiinalaista elämää on ahkeraa, työtä tehdään missä tahansa, missä oloissa tahansa, elämisen vuoksi ja usein hymyilevän naaman kera. Päivät kulutetaan yhteiseloon; kuppilaa pyöritetään koko suvun voimin ja samalla vietetään yhteistä aikaa. Kiinan kaduilla törmää joka nurkassa miesporukoihin jotka pelaavat pelejä, keskusteleviin mummuihin ja mammoihin, jotka siinä sivussa kutovat jotakin myydäkseen, kadunkulmissa ja kaikkialla syödään yhdessä, ikään tai sukupuoleen katsomatta kaikilla tuntuu olevan aikaa toisilleen vaikka työtä tehdään lähes kellon ympäri. Asenne kai ratkaisee: ei se oo nii justiinsa ja valmiiksi kaikki kuitenkin tulee, tai sitten ei, onko sen loppupeleissä niin väliä?


Ja tähän syvälliseen analyysiin on hyvä lopettaa, ja toivoa että siitä huolettomuudesta olisi edes hippu tarttunut itseenkin :)




Tunnisteet: 6 kommenttia | edit post

Vihdoinkin!!!

keskiviikkona, marraskuuta 18, 2009 Jonna
Vietnam vapautti meidät sensuurin kourasta!!! Näemme itse blogimme ensmäistä kertaa lähes kahteen kuukauteen, voi riemun päivää!!!!!


Tämä tarkoittaa siis sitä, että päivitämme blogia valokuvilla ja kartta reitin kilometri määrä saadaan ajan tasalle. Jos jaksamme ja puhtia riittää, kuvat ilmestyvät vanhoihin juttuihin, että jos niitä menneitä nyt joku jaksaa ja haluaa muistella niin voi selailla sitten taaksepäin. Työn alla on myös Photos-osio, siinä on sitten vähän enempi materiaalia. Eli Pyryn huippu-mallisto kuvia, ( Unkalle vaan tattis, lanseerattu sana yhdistelmä on toiminut matkalla ärsyttävyyteen asti ;) mutta koska kuvia on siunaantunut infernaalinen määrä, parituhatta, seulaaminen voi kestää...
Mutta tulossa ovat, omaksi ja teidän iloksi :)





Tunnisteet: 1 kommenttia | edit post

Kodista lähtö

maanantaina, marraskuuta 16, 2009 Jonna

Pyryn viikonloppu kiipeilyfestareilla sujui hyvin ja muikeasta naamasta päätellen kinkerit olivat mieleiset ja onnistuneet.

Kylmyys jatkui ja kasvoi ja vaihtui viimeiseksi päiväksi koko päivän kestäväksi kaatosateeksi. Onneksi hostellissa oli toimiva ilmastointi josta tuli lämmintä ilmaa aina välillä, suihkun kanssa ei onnea ollut ihan niin paljon...

Itse otin rennosti ja podin selkä ja niskajumia, ohimeneviä vitsauksia ;)

Ehkä se kiipeily-info Pyryn toimesta tulee, tai sitten ei, kaikella rakkaudella, sitä ei kannata ehki kovasti odottaa :)

Vähän haikein mielin teemme lähtöä. Täällä vietettiin aikaa kuitenkin parinkymmenen yön verran, kaupunkiin ehti jo kiintyä, eikä varmasti vähiten kiipeily aspektin ansiosta. Itse sain harrastella joogailua ja vain oleilla, mihinkään ei täällä ollessamme ollut koskaan kiire. Mopoilu päivä taisi yltää listalla ykköseksi, siis sen kiipeilyn rinnalle ;) Jos lämpöä olisi riittänyt olisi lähtö saattanut siirtyä vielä tuonnemmaksi.

Mutta etiäpäin mennään. Seuraavaksi Vietnam.

Tunnisteet: 0 kommenttia | edit post

Kotiin paluu

sunnuntai, marraskuuta 15, 2009 Jonna

Siirtymä "kotiin" eli takaisin Yangshuohon ( ei Tampereelle ;) tapahtuu Guangzhou nimisen kaupungin kautta. Paikka tunnetaan paremmin nimellä Kanton, jolla paikalliset kaupunkiansa vieläkin nimittävät. On kyseessä Kiinan neljänneksi suurin kaupunki. Täältä löytyy paljon tukkumyyntiä lähes mistä tahansa tuote-perheestä ja kaikki on paljon halvempaa kuin missään muualla.

Heti kärkeen voinee todeta että terkut Marialle; ei muuta kuin uutta Kiinan matkaa säästämään, Janika ja Vilma kainaloon ja shoppailemaan, nuorille naisen aluille täältä löytyy kasapäin halpaa mekkoa ja kenkää ;)

Matka suorittuu jouhevasti luksus bussilla, ja tällä kertaa sana ei sisällä sarkasmia; jokaisella on oma "nahkanojatuoli", selkänojaa voi säätää mielinmäärin mihin asentoon tahansa ja jalka tilaa riittää niin että Pyrynkin koivet saa oikaistua :). Jouhevuudesta huolimatta matkaan hupenee lähes koko päivä, Macaosta poistuttaessa tapahtuu tutut raja muodollisuudet ja 200 km:n ajoonkin hupenee neljä tuntia. Vastassa meitä on taas kostea ja lämmin ilmasto, lämpötila taisi olla 28C.

Syy miksi olemme täällä, on puhtaasti vain allekirjoittaneen mielihaluista johtuen. Kaupungista löytyy kivihelmien tukkumyynti :)

Asia ehkä harvaa lukijaa ihan oikeasti kiinnostaa, mutta pakko hetki hehkuttaa;

Keskusta kuhisi ihmisiä ja lämpötila kolmessakympissä. Maailman kaikkeuden surkein suuntavaisto hetkittäin arvelutti, mutta hetken haahuilun ja hikoilun jälkeen oikea osoite löytyi. Tsiisus, talosta löytyi miljoonia helminauhoja!! Silmät helmistä sumeina siirryin maanisena kiskasta toiseen, joita ei ollut vain yhdessä kerroksessa vaan toisessa ja kolmannessa ja... eikä nyt puhuta mistään Kodin Anttilan kokoisesta tavaratalosta. Hysteria ei ollut kaukana, onneksi piuha päässä ei ihan kokonaan katkennut ;)

Runsaudenpula hillitsi helmihullua, ja se Pekingiin hukattu visa korttikin auttoi asiassa :) Ja taisin edellisessä blogi pätkässä retostella siitä sisäisestä pihi-matkailijan löytymisestäkin...

Paljon ihanaa ja halpaa korumateriaalia lähti kyllä matkaankin, kylläkin postin kautta Suomeen, jotka ehkä joskus ensi vuosi tuhannella sitten toivottavasti sinne saapuvat :)

Ja sitten kotiin. Vaikka " loma" oli kiva, molemmista on mukava palata Yangshuohun. Eteenpäin emme pääse kuin jo tutuksi tulleella yöbussilla, ajatus toisesta unettomasta ja ahtaasta kunfu-yöstä ei houkuttele, mutta minkäs teet.

19.30 on kuitenkin todettava toisin, bussihan on perhana ihan mukava ;)! Väljempi kuin edellinen, sängyissä mahtuu istumaan, peitot ovat paksummat eikä ilmastointi huuda täysillä. Ei leffaa, eikä sukka hikeä. Ja kuskin kanssa matkaa bussi-emo, joka ehkä pitää huolen siitä ettei kuski torku ;)

Tosin kaiken mukavuuden jälkeen seuraa aina luonnollinen alamäki. 4.30 se mukava bussi-emo huutaa Yangshuo. Mitä hittoa, olemmeko perillä?! Eikö matka kestäkään 13h niinkuin jossain luki tai joku sanoi, kai...

Ei auta, nopeasti pakkaudumme kaikkien kimpsujen kanssa ulos bussista, todetaksemme yhteen ääneen että varvastossut eivät taida riittää. Lähdimme siis lähes kolmestakymmenestä asteesta, ja hetkeä myöhemmin seisomme kahdeksassa asteessa. Talvi on tullut.

Näky on erikoinen; on pilkkopimeää, Yangshuon turistoidut kadut, jotka tuntuvat aina olevan täynnä elämää, ovat typötyhjiä. Katuvaloja on vain satunnaisesti, ketään ei näy, mutta reitti onneksi on tuttu, joten ei syytä joutua paniikkiin. Pankki automaatilla käynti ei kylläkään houkuta, mutta koska olemme täysin rahattomia, on sekin toiminta pakko suorittaa. Jossain pimeässä köhisee joku. Vastaan kävelee pitkä takkinen hahmo joka osoittelee meitä taskulampulla; vartija, ei edelleenkään siis syytä huoleen...

Seuraava huoli on kuitenkin siitä onko meidän koti paikka auki? Cotton Rose Innissä onneksi on kuitenkin 24h päivystys, jota suorittaa mies joka ei entuudestaan ole tuttu, eikä myöskään puhu englantia. Ketjussa polttava miekkonen saadaan vakuuttuneeksi että olemme olleet täällä ennenkin, että meillä on nytkin varaus, olemme päivää liian aikaisessa ja että puolet meidän kamoista on sivuhuoneessa.

Lämpimään huoneeseen päästyä, unta ei tarvitse odotella :)

Nukumme makeasti talviunta puoleenpäivään asti. Peiton alta on vaikea kuoriutua, ulkona on jäätävää; edellisenä päivänä on kylmyys tullut Yangshuohun jäädäkseen. Mitä todennäköisemmin me tulimme kuitenkin lähteäksemme :)

Tunnisteet: 0 kommenttia | edit post

Spectacular Spectacular

lauantaina, marraskuuta 14, 2009 Pyry
lauantai, marraskuu 14, 2009 Jonna

Istuksimme Hong Kongin Turbo Jet terminaalissa ilta yhdeltätoista odotellen paatin lähtöä, jolla hurautamme tunnissa Macaoon. Jostain syystä lähes unohdimme lähdön, eikä taaskaan tietoa nukkupaikasta, mihinkäs sitä tavoistaan...;)
On perjantai ilta, ja aikaisemmin ihmettelimme ticket officen luona miksi miehille on kolme vessaa ja naisille vain yksi.. Asia valkenee odotustilassa, siellä on vain miehiä; Macao on kätevästi saavutettavissa lyhyessä ajassa ja Jettejä menee koko päivän ja yön, tunnin väliajoilla, ja jokaisella lähtijällä sama päämäärä; pelaaminen.

Macaossa pelaaminen on ollut laillista jo vuodesta 1850, eikä se rajoitu vain pelipöytien ääreen, myös ravi-ja vinttikoiraradat houkuttelevat hong kongilaisia ja kiinalaisia sankoin joukoin pelaamaan. Vuonna 2002 sortui 40 vuotta vallinnut kasinomogulin ( jonka nimeä en muista ) monopoli, jonka jälkeen ulkopuoliset rahoittajat pääsivät valloittamaan Macaota suur hankkeillaan; vanhojen rinnalle rakennetaan Las Vegas kopiota.
Ja jo nyt arvioitu raha määrä pelipöytää kohden on kymmenkertainen Vegasiin verrattuna. 

Macao ( as.n.531.000 ) jakautuu kahteen osaan; mantereeseen, jossa vanha, alkuperäinen ja raihnaisen näköinen Macao sijaitsee, sekä saareen, jossa uusi spectacular-Macao nousee hyvää vauhtia. 
Vaikutteet välimeren maasta ovat selvästi näkyvissä edelleen vaikkakin vanhaa Macaota mantereen puolella uudistetaankin ( ent. Portugalin siirtomaa, palautettu kiinalle -99)
Tämä tekee matalasta vanhasta kaupungista sympaattisen ja varsinkin auringon paistaessa meno on leppoinen ja kiireetön.. Ja se casino-meininki on asia erikseen :)

Tulipas nyt nippelitietoa...:) Asiaan siis:
Laivamatkasta selvitään ilman oksu-pussia vaikka tunnelma välillä antoi ymmärtää toista... Säkkipimeydessä siintää määränpää ja casinoiden valomeri. Ulkona meitä odottaa trooppisen oloinen lämmin ja kostea ilma, kellonajasta huolimatta lämpöä riittää, hyvä ;)
Ei muuta kuin Lonely Planet käteen ja taksiin, suuntana lp:n suosittama yöpaikka vanhassa kaupungissa. Kadut ovat tyhjiä ja paikat ovat kiinni, guesthouse onneksi on auki ja siellä on tilaa. Elekielen voimin valkohapsinen pappa saattaa meitä huoneeseen: huoneet ovat karsinoita, omaa kattoa ja ikkunaa ei ole. Nurkassa on pikkuinen lavuaari, katossa pyörii yhteistuulettimina jätti kokoinen propelli, seinät ovat maalattu paksulla välimeren vihreällä, kaikki on nukkavierua ja myös hyvin romanttista :)
Aamu valkenee nopeasti ja saamme vaihtaa toiseen huoneeseen, joka on samoin varustein, mutta sisältää ikkunan. 
Ulostaudumme Macaon aurinkoon. On lämmintä. Sen verran Lonely Planet selvittelee sijaintia että kyseinen katu on entinen punaisten lyhtyjen alue ja Indiana Jonesikin on tällä kadulla seikkaillut. 

Lähdemme pyyhkeiden ostoon. Suomesta asti raahatut matkapyyhkeet ovat juna matkaa lukuunottamatta olleet käytämättöminä, ja nyt kun niitä tarvittaisiin, lepäilevät ne rinkkaan survottuina Yangshuossa... Majapaikka tarjoaa lakanat mutta ei muuta, eikä nekään ihan priimaa olleet. 
Asiasta kyllä lukeneena ( että itseään saa syyttää ): halvoissa yömajoissa lakanat kannattais tarkistaa, jos reikiä löytyy, voi ne heti kättelyssä pyytää vaihtamaan. Pimeän tullen, patjoista esiin ryömivät miniatyyriset bed-bucksit, jotka  purevat ikävästi. Mitään kulkutautia kaverit eivät kanna, mutta kutina on kova. 
Viideltä aamuyöstä herään hysteeriseen raapimisoperaatioon; valot päälle laitettuani ihmettelemme 25 erilaista paukamaa mitä joka puolelle on ilmestynyt. Ei muuta kuin kerros kortisonia, allergia lääkettä suuhun ja takaisin nukkumaan. 
Seuraava yö menee lakanan vaihdon jälkeen varmuuden vuoksi kaikissa varusteissa, housunlahkeet survottuina sukkiin, etteivät ne per#keleet enää purisi :)

Kahden päivän teho-loma Macaossa sujuu ilman kummempia kommelluksia :)
Olemme viehättyneet tai siis lähinnä minä, lukuisista paikallis-herkku-leipomoista joissa kaikkea saa maistaa ennen kuin ryhtyy ostoaikeisiin. Pihi-matkailijan syvimmän olemuksen löytäessäni vierailemmekin useasti kyseisissä puljuissa :)
Hyvin järkevä ja tervetullut myynti-idea myös Suomeen, minun mielestä.
Myös hain-evä soppa oli kovassa huudossa ja sitä oli tarjolla joka ravintolassa, jäi maistamatta; tuoksu ei todellakaan houkutellut makunystyröitä ja valkoiset ja läpinäkyvät evän palaset kuumassa vedessä olivat kaikkea muuta kuin herkullisen näköisiä. Sen sijaan yllättävänä käänteenä syömme aamiaiseksi kahtena päivänä pita- kebabbia hymy huulilla. Super-hyvää.

Niin ja tietysti olimme siellä Casinolla :) 
Suuntana Venetia Casino, joka on täydellinen kopio vegasin venetiasta. Ulkona löytyy samat julkisivut kuin oikealla San Marcuksen torilla, on kellotornia ja huokausten siltaa. Sisältä löytyy ostos alue pienois-Venetsian malliin, kanaalit ja gondolit. Luksus kauppoja ja italialaisia kahviloita. 
Kiinalaisten ei tarvitse siis nähdä vaivaa lähteäkseen oikeasti Venetsiaan, tosin näissä pahvisissa maisema kulisseissa ei ihan saavuta sitä autenttista mystistä ilmapiiriä..
Paikasta löytyy myös jättikokoinen teatteri, jossa Cirque De Soleil esiintyy pysyvästi joka ilta. Eikä tätä tarjousta voinut ohittaa. Maksoimme parhaista paikoista 50e per nenä ja se kyllä kannatti :)!! 
Sirkustelusta onnellisena päätämme pelata. Pelipöytiä on melkoiset määrät, ihmisiä taitaa olla tuhansia, paikka on yber-pramea, italiasta raahatut murano-lasi kattokruunukompleksit katoissa ja kullan hohtoista tapettia ja seinää.
On "tavallisen" väen peli aluetta, kovien summien pöytiä ja sitten tietysti vip loungeja, joihin meitä pulliaisia ei päästetty, ja tottakai jossain timantti huoneissa pelaavat sitten Daniel Gregit ja muut starat, poissa tavallisten kuolevaisten näköpiiristä.
Ilmaisen kahvin ja teen voimalla hankkiudumme kuitenkin masiinoiden äärelle, tosin panokset olivat halvimmat mahdolliset, että ihan huippusaldoa ei voine odottaa. Pelipöytiin ei meidän rahapanoksilla päässyt...
Eikä sitä tullutkaan. Parin tunnin päästä lunastettu "voittokuitti" näyttää 0.29 HKD.
Mutta mukavaa se silti oli, heittäytyä hetkeksi kultaiseen ilmapiiriin, olla muka jotenkin rahoissaan ja hengailla rahaväen joukoissa :)







Tunnisteet: 0 kommenttia | edit post

Hong Kong State of Mind

perjantaina, marraskuuta 13, 2009 Pyry
perjantai, marraskuu 13, 2009 Jonna

Matkaan lähdetään yö bussilla; kulkuneuvo on täynnä sänkyja, kahdessa kerroksessa ja kolmessa rivissä, koko vain on ihan normi bussin luokkaa, että ahdasta on :)
Sängyt ovat kääpiö mitoitettuja, niin pituus kuin pysty suunnassa. Omat kinttuni saan survottua jotakuinkin omaan karsinaani, Pyryllä luonnollisesti vähän enemmän ongelmia. Ala punkan sängyssä on mahdotonta yrittää istua, on pakko olla kumarassa.
Kiinalainen kunfu leffa pyörii volyymit täysillä ja tunnelma on kirjaimellisesti aika tiivis. Taka-punkan kaverin sukkahiki ei ainakaan raikasta entuudestaan suht raskasta ilmatilaa ;)
Oman hupinsa tuo Pyryn vierustoveri nukkuessaan mandariinin kuoret naamalla..
Matkaa on yhdeksän tuntia ja yön pikkutunneilla mielikuvitus vetää taas pidemmästä korresta; olen täysin varma että kuski torkkuu. Tätä kun sitten ajattelee seuraavat viisi tuntia on rentous kaukana ja uni myös.
Otamme siis seuraavan aamun vastaan samoilla pupilleilla.

Bussista hyppäämme 7.00 toiseen bussiin ja rautatieaseman kautta taas kaikkien maahantulo ynnä sairauslappujen täytön jälkeen metrolla keskustaan. Saavumme idän New Yorkiin. Vastassa on pilvenpiirtäjä poikineen, meno on niin länsimaalainen että unohtaa olevansa Aasiassa. Yöpaikka sijaitsee Chunking Mansions nimisessä rakennuksessa joka on tunnettu halvoista ja kaikenkarvaisista hostelleistaan( tosin Hong Kong EI ole halpa ), ja pariinkymmeneen kerrokseen ja kahteentoista rappuun niitä mahtuukin lukematon määrä. Koko maailman uskonto kirjo on edustettuna ja tunnelma on kuin maahanmuutto virastossa ruuhka aikaan. 
Meidän hotlan ovella luki seitsemän eri hostellin nimet, eikä tähän aikaan aamusta myöskään ole niin justiinsa että respan takana ei ole ketään. Hetken huhuiltua toteamme paikan olevan tyhjä: Pyry soittaa hostellin numeroon ja luonnollisesti puhelin ei soi respan pöydän takana vaan jossain muualla. Mies puhelimessa lupaa tulla, ja kohta paikalle saapuukin musta karpaasi mies, jonka kanssa sisään kirjoittautuminen on kuin tervaa pillillä imisi..
On niin väsynyt ettei oikeastaan edes haittaa, että kun vihdoin pääsemme huoneeseen, toteamme että olemme varanneet maailman pienimmän huoneen sairaala sisustuksella; valkoisilla kaakeleilla vuoratut seinät, krominen "kalteri" sänky ja mintun vihreät verhot ja vuodevaatteet helvetillisen kookkaan loisteputkilampun valossa eivät välttämättä ole kovin kodikkaat :)

Keräämme voimia tirsoilla ja järkyttävällä aamiaisella. On ihmeellistä, miten meille osuu huono ruoka nakki lähes aina uuteen paikkaan saavuttaessa :) Hong Kong tarjoaa keitettyjen nuudelien sijasta kovia kypsentämättömiä nuudeleita. Päälle on kasattu kauhallinen paksua ja hyllyvää kastiketta, jossa olmin väriset, venyvät ja kumiset kanan palat hakevat toinen toistaan. Lähes saman kaltainen annos löytää tiensä meidän pöytään seuraavanakin päivänä, joten alamme epäillä Hong Kongilaisen ruuan pätevyyttä :).
Päätämme siis hankkiutua toisen kulttuurin ruokapöydän äärelle. Intialainen ei ole vielä koskaan pettänyt meitä, eikä se pettänyt tälläkään kertaa; Pyryn nimpparin kunniaksi vedämme kolmen ruokalajin illallisen ehkä vähän paremman väen intialaisessa, mainion sitarin soittajan ja intialaisella tunteen palolla vetävän artistin kera, pyjaman näköiset asut päällä, siis bändillä, ei meillä :) Terkut godfatherille!

Pyry on päättänyt laajentaa kamera arsenaaliaan uudella linssillä ja Hong Kongista moinen pitäisi irtaantua hyvään hintaan. Kulutamme kokonaisen päivän haahuillen Mong Kokissa, joka on enemmän "kiinaa", ihmisiä on kaoottisen paljon, kerrostalot rähjäisiä ja ahtaita, kävelykaduilla on lähes mahdoton päästä eteenpäin. Alueella on paljon kamera liikkeitä ja joissa jokaisessa tietysti pitää käydä. Jostain syystä kuitenkin mitä pidemmälle päivää kuluu, sitä korkeammalle hinta nousee, ja samassa paikassa toistamiseen käydessä myyjät heittäytyvät tympeiksi ja nostavat luvattua hintaa huimasti ylöspäin. Alkaa jo ahdistaa. Luovutamme. Jos niitä ei meidän rahat kiinnosta, menemme muualle.
Kaupunkiin mahtuu käsittämätön määrä luksus-shopping-komplekseja, joissa ei pikkurahalla pärjää ja vessoissakin taivastelee ihmeissään hienoja lattia materiaaleja ja orkidea asetelmia :) Tällaiseen kuitenkin eksymme linssin haku matkalla arvellen että hinnat ovat tähtitieteellisiä. Mutta ei, niin vain uusi linssi löytyy Versacen mekkojen ja Louis Vuittoneitten välimaastosta, asiallisen palvelun ja halvemman hinnan saattelemana kuin kukaan oli tarjonnut edellisenä päivänä.
Hong Kong yllättää :)

Pyryn säästöpankki sielu on kuitenkin hetkellisesti taas kuutamolla törsättyään törkeän rahasumman ja päätämme korjata asian. Suuntaamme Peak Tramille, kaupunki junaan jolla pääsee HK:n korkeimmalle kukkulalle; Victoria Peakille, korkeutta 552m. Maisemat pitäisivät olla hulppeat, joten siellä linssi on hyvä sisään ajaa ja siten lunastaa paikkansa :)
Näkymä on kyllä huikea. Korkeanpaikan kammoa ei edes tajua potea kun vain ihmettelee miten on mahdollista että sata ihmistä sisältävä juna menee eteenpäin lähes pystysuorasti kohoavaa rataa pitkin. Ylhäällä meitä odottaa huimat lisänäkymät sekä turisti rysä; päältä löytyy Hard Rock cafe shopista Starbucksiin ja Madame Tussaudin vahakabinetista Bubba Gump ravintolaan ( Forrest Gump teemalla pyörivä amerikkalais ketju ). Sinne päädymme, hinnat ovat riistoluokkaa, mutta nautittu hampurilais ateria on sen väärtti. Jos asiasta voi ylipäätään hekumoida niin nyt täytyy, paras hampurilaispihvi ikinä, ja sitä voi näin jälkikäteen lämmöllä muistella :)

Hyvästelemme Hong Kongin hyvillä mielin: paikassa on oma hohtonsa. Suuruudestaan huolimatta ( 7miljoonaa ihmistä ) paikka tuntuu inhimilliseltä. Kahteen eri osaan jaettu mantere, sisältäen monia kaupunginosia ja kolme saarta takaavat erilaisia elämyksiä ja vaihtelevia maisemia. Ison kaupungin hektisyyden keskeltä löytyy omat Central Parkkinsa joissa voi unohtaa kaupungin melun ja ihastella vihreää suurkaupunkia.  Itse kulutimme neljän pvän aikana paljon aikaa vain käyskentelyyn ja kaupungin patsastelemiseen. Siisti ja suhteellisen helposti liikuttava Hong Kong on kirjava ja värikäs eri kansalaisuuksien kirjosta ja tarjoaa jokaiselle jotakin. Symphony of Lights, maailman suurin jatkuva valo-spektaakkeli on kai jokaisen turistin listalla ja itsekin sen katsastimme, lähinnä huvittuneina. Vilkkuvat pilvenpiirtäjät vastarannalla olivat enemmän hassuja kuin henkeäsalpaavia. Sen sijaan Hong Kong Islandin pilvenpiirtäjät  pelkässä iltavalaistuksessa vastarannalta katsottuna, ilman strobo-valoja olivat nautittava näkymä. Ehdottomasti meidän suosikki :)
HK kuitenkin teki ison loven matkabudjettiin. 
Korjaantuukohan se Macaossa ;)??!


Tunnisteet: 1 kommenttia | edit post

Väliaikatiedote

maanantaina, marraskuuta 02, 2009 Pyry
sunnuntai, marraskuu 1, 2009 Jii & Pee

54 päivää oltu reissussa, melkein kaksi kuukautta, aika menee nopeasti, mutta tuntuu ikuisuudelta. Joulupaniikki voi täällä 29 C:n lämmössäkin tulla, aiheesta on pidetty palaveria että missä sitä nyt sen joulun viettää? Kova yritys on Thaimaahan asti venyä, mutta kun tahti on kovin hitaanlainen, pistämme ehkä tonttumyssyä päähän vähän lähempänä :)

Nyt kuitenkin suuntana on Hong Kong ja retki Macaoon. Viimeksi mainittu tuli yllärikohteena, joku sitä jossain suositteli ja ylisteli. Otetaan kahden päivän  "öky-loma" Aasian Las Vegasissa, josko se matkabudjettikin casinolla karttuisi...
Kulutusjuhlan jälkeen palaamme samaa reittiä takaisin lähtöruutuun: Yangshuo taisi vetää jalat alta, kirjaimellisesti ainakin Pyryltä. Kahden vkon päästä on jokavuotiset kiipeily festarit :)

Sopii hyvin; tulla takaisin tuttuun paikkaan, tietää jo etukäteen missä on lähin supermarketti ja mistä saa parhaimmat pöperöt. Yöpaikka säilyy samana, samaan halpaan ja hyvään hintaan. Kivaa vaihtelua kolmen maan ja yhdeksän kaupungin jälkeen.

Pidämme siis matkan sisäisen loman ;) Hostelliin jätetään puolet kamoista, ei tarvii koko arsenaalia raahata ja myös läppäri jää sille tielle. Blogi- ja ruudun tuijottelu vapaa pari viikkoinen alkaa :) 
Palaamme uusin uutisin, sitten joskus...


Tunnisteet: 8 kommenttia | edit post

Oma parveke kullan kallis

maanantaina, marraskuuta 02, 2009 Pyry
torstai, lokakuu 29, 2009 Jonna

Ihanuus jatkuu.
Uusi koti oli harkinnassa jo heti keskustaan saavuttuamme, vaikkakin hostelli oli hyvä ja halpa, yritimme kuitenkin tarkastella mahdollisesti jotain vielä mukavampaa paikkaa. Eikö meille mikään riitä...;)

Pyörimme erilaisissa mestoissa huoneita ja hintoja kysellen. Vaatimustaso luonnollisestikin oli taas kova; rauhallinen paikka, mutta kuitenkin keskustassa, hinta hyvä pitkäaikaiseloon, mieluiten omalla parvekkeella (!;) ja läheltä pitäisi löytyä hyvät ruokailu mahdollisuudet..

Ja kyllä, jotenkin onnistuimme ja vieläpä yli odotusten :) 
Uusi koti on rauhallisella kadulla, alueella muutama hostelli ja kiinalaisia katukeittiöitä ja ainoa möly taitaa olla aamukuudelta alkava kiivas luonteinen kiinankielinen keskustelu myyjien kesken. Keskustaan kävelee kahdessa minuutissa ja Pyryn kiipeilykaverin toimisto on naapuri talossa. Uusi joogapaikkakin löytyy yllättäen samalta kadulta, ei muuta kun aamulla singahtaa pöksyihinsä ja reippailee noin minuutin verran kadun toiselle puolelle joogaamaan  Läheltä löytyy myös kahvila, leipomo ja hedelmäkojut ja täydellisin aamiais paikka ikinä; joka päivä käymme syömässä aamiasnuudelit ( 0.30e) ja joka ilta  kiinalaisen aterian johon itse poimitaan valmiiksi pilkotut kasvikset, tofut, lihat, kananmunat ja wokin kautta hyvällä soosilla höystettynä ne saapuvat riisin kera pöytään ( hinta huimat 0.80e ). Aterioilla saa samaan hintaan juoda kuumaa teetä tai lämmintä soijajuomaa niin paljon kun haluaa. Vastaanotto on joka kerta yhtä iloinen, kiinalaiset ovat hilpeitä meidän saapuessa joka päivä paikalle, yhdessä tai erikseen; Pyry on ottanut kiipeilyn suurella vakavuudella ja lähtee lähes joka aamu vuorille könyämään kun itse vasta raotan peiton alla toista silmää :)
Hinnaksi neuvottelimme ja tinkasimme 8,5 euroa per yö ja maksoimme heti kahdeksasta yöstä.
Ja oma koko seinän kokoisten lasiliukuovien takana sijaitseva parveke kuuluu samaan hintaan. 
Aamuauringon paistaessa partsille, blogin kirjoittelu saa ihan toiset mittasuhteet. Voisiko enempää pyytää? 
Tunnisteet: 0 kommenttia | edit post

Mistä on kiinalaiset sadut tehty?

maanantaina, marraskuuta 02, 2009 Pyry
sunnuntai, lokakuu 25, 2009 Jonna

Mopoilu oli lemppari puuhaa thaimaassa ja sardiniassa, ja ajattelimme testata samaa lajia myös kiinalaisissa maisemissa. Laiskan-miehen ja tytön vastine pyöräilylle :)

Päivä on mitä mahtavin, viimein se aurinkokin porottaa täydeltä taivaalta, ei yhtään ainutta sumupilveä häiriköimässä täydellistä terää. Ja lämpöä mittarissa oletettavasti 27C.

Suuntaamme suoraan maaseudulle, näkymä jaksaa innostaa jo tuttuudesta huolimatta, hassut hattivatti vuoret kohoavat joka puolella ja vaikka kuinka pitkälle mopoilee, tuntuu vuoristo loputtomalta. Lämpimän tuulen tuivertaessa kasvoilla, kiemurtelevilla ja kivisillä hiekkateillä mopolla mutkitellessa, olo on onnellinen.
Maisemaan mahtuu kaikki mahdolliset ja mahdottomat vihreän eri värit, näkymät riisipelloista eivät idyllisempiä voisi olla; riisihattupäiset viljelijät kykkivät pelloillaan  tai vesipuhveleita paimentaen. Pieniä mandariinipuita ja jättikokoista hedelmää tuottavia pomelopuita on tien vierustat tiheään, mummokanaset ja kukot pikkumökkien pihoilla, kukkivat taikalammikot ja satupuutarhat, sudenkorentoja ja valtavia perhosia, ja se pieni albiino kani on tännekin eksynyt :)
Peilityyni Yo Long joki heijastaa koko takana kohoavan vuori rivistön pintaansa ja auringon laskeutuessa kumpareiden taakse istuessamme kylä ravintolan kattoterassilla, voi vain huokailla... 

Aika romantisoitu on mieli, eikä se kai muuta kaiken tämän jälkeen voisikaan olla. 
Tunnisteet: 3 kommenttia | edit post

Kiipeilyä ja joogaa

maanantaina, marraskuuta 02, 2009 Pyry
perjantai, lokakuu 23, 2009 Jonna

Muutimme keskustaan :) Siis sinne hälyyn... Olimme pyöräillen käyneet katsastamassa vähän maisemia ja sopivia majapaikkoja ja tulimme siihen tulokseen että keskusta sittenkin parempi. Ja hyvä vaihtoehto olikin. 7euroa yö ei ollut paha omasta rauhasta ja ruuasta :)
Huone oli pieni ja siisti, omistaja pariskunta kiva. Keskustaan käveli viisi minuuttia ja ruokapalveluja löytyi taas runsain mitoin, tosin uudelta kotikadulta olisi muitakin palveluja löytynyt; sen verran tyttäret illan tullen Pyrylle juhuilivat että ei jäänyt tarjonta arvailun varaan ;)

Pyryn viihtyvyys kaupungissa oli taattu. Kiipeilykohteet mieleenpainuvissa maisemissa ovat rajattomat. 
Eka kerta aina kuitenkin vaikea :) Kahden kuukauden kiipeilytauko on vaatinut veronsa, voimaa ei hyppysistä löydy samanlailla kuin kotomaassa ja kuumaan ilmastoon tottumattomana uupuminen tulee liian pian. Kiipeilykavereina olivat China Climbin ruskettuneet ja pinkeiksi pumpatut kouluttajat, joille uupumus on vieras sana...
Voimattomuus taisi onneksi jäädä siihen päivään.
Niin vaan seuraavana päivänä kaveri oli tikkana puoli yhdeksältä aamulla lähdössä kiinalaisen kouluttajan kanssa päivän kestävälle multi-pitch kurssille ( joku kiipeily-termi ;) ja kiipeä täräytti pystysuoraa seinää vaatimattomasti reiluun 120 metriin eli abaut siihen näsinneulan näköalatasanteelle.
Muru on supermies :)

Kävimme mini-keskustelun siitä, että olisiko nyt oiva hetki Pyryn avata blogi-kirjoittajan tilinsä. Vastaus kuului; ehdottomasti ja juu, mutta ei vielä.. Että niitä vuoren valloittajan koottuja paloja täytynee rakkaat lukijat vähän ootella, sitten joskus. ( Annille vaan terveisiä, taidat itse istua jo junassa ennen kuin tekstiä saapuu ;)

Vieläkään en painostuksesta huolimati ryhdy kiipeily puuhiin, omat eväni keskitän enempi maan tasolle :), vielä. Joogan löytäminen Yangshuosta tuntui yllättävän vaikealta. Netistä infoiltiin tasan yksi laitos maaseudulta, jossa käytyämme kerrottiin joogan olevan finito.
Mutkien kautta löytyi kuitenkin yhdistetty jooga/kauneushoitola, jossa käyvät vain kiinalaiset, kukaan ei osaa englantia joten myös joogailu tapahtui kiinaksi, ja hintakin on kohdillaan, 1,50e/tunti. Aivan super mukavaa! Tunneilla ei juuri muita käy kuin minä ja satunnaisesti joku muu, tai jos muita ei ole, jooga ohjaaja hakee viereisestä hotellista jonkun tuttunsa ettei tarvii yksin joogata ;) Tuntuu kuin olisi tipahtanut toiselle planeetalle, olen ehkä maailman kaikkeuden ainoa valkonaama, joka paikassa on joskus käynyt, kaikki ovat ystävällisiä ja kivoja, uteliaita ja innostuneita. Ohjaaja on ottanut jo monenlaista kuvakollaasia erilaisissa jooga asennoissa kanssani... ;) Muuten ihan ok, mutta  joogi taipaleeni on vielä alkumetreillä ja kaikki oma toiminta tuntuu  suht tukevalta joulukinkku-joogalta.
...Ehkä söin Pekingissä pari ylimääräistä pullaa :)





Tunnisteet: 1 kommenttia | edit post

Yangshuo

sunnuntai, marraskuuta 01, 2009 Pyry
keskiviikko, lokakuu 21, 2009 Jonna

Maanantaina saavuimme kovasti odotettuun uuteen kaupunkiin, Yangshuohun. 
Las Palmaksesta huolimati Guilinissa oli oikein mainiot maisemat joka lupaili hyvää tulevalle. Bussilla matkaa oli vain puolitoista tuntia, tosin tätä kuskia ei kyllä jarrujalka kovastikaan painanut ;)
Yangshuo on varsinkin kiipeilijöiden ja vaeltajien suosima, sen mahtavan ja erikoislaatuisen vuoriston ja postikortti näkymien takia, mutta toki perus turistikin on paikan kauneuden löytänyt, sen verran populaa tuli vastaan että päädyimme taas ihmettelemään kanaria-tunnelmaa.. Opuksissa oli asiasta jo oikein erikseen mainittu, mutta samaan hengenvetoon todettu että jos jättää paikan väliin tekee ison virheen. 

Etukäteen olimme ajatelleet Yangshuota pitkäaikaismajoitukseen, ehki pariin kolmeen viikkoon, jossain missä voisi olla rauhassa, ( ei siis siellä keskustassa ;)hetken lepuutella suht kankeaa vartaloa ja kulttuurikyllästeistä mieltä, ja tietysti Pyry harrastaisi sitä paljon odotettua kiipeilyä..:) 
Ydinkeskusta on pieni ja matala, kompakti paketti. Ruokapaikat ovat kovin länsimaisia, kiinalaiset ruoka-annoksetkin listoilla muokattu turistin mieleiseksi, annoskoot yhtäkkiä pienentyneet ja hinnat nousseet. Kaupat kalliita ja tinkaaminen hankalaa, jopa erikseen kiellettyä. Mutta kukaan ei pakota siellä liikkumaan, kaupunkiin mahtuu muutakin. 

Olimme varanneet pari ensimmäistä yötä n. 5km keskustasta, että voisi muutaman päivän nukkua, kolme viimeistä yötä olimme enemmän tai vähemmän valvoneet äärihuonojen sänkyolosuhteiden pakosta. 
Taksilla suhautimme hostelliin, ja pihaan päästessä pyörittelimme päätä, nimi on eri, väärä paikka. Ei ole kovin harvinaiosta että taksikuskit täällä päin maailmaa eksyvät; lähes joka kerta on kuskia pitänyt opastaa, monilla ei ole kartan luku taitoa saatika pienintäkään käsitystä oman kaupunkinsa kaduista vaikka ohjeistus olisi omalla äidinkielellä.
Tähän väliin pakko muistella viime kesäistä Bangkok-kuskia joka edes takaisin ajoi samaa katua, aina oli edessä sama risteys ja liikennevalot vaikka kuinka lähdettiin eri suuntaan. Raukka oli täysin hukassa, meillä oli hirveä kiire ja jampperi ei yhtään tiennyt minne pitäisi mennä, vaikka Pyry vieressä antoi selviä kääntymisohjeita. Lopulta kuski epätoivoissaan pysähtyi bussipysäkille ja ryntäsi kyselemään bussia odottavilta ihmisiltä kartta kädessä minne pitää mennä :)

Hostelli osottautui kuitenkin oikeaksi, nimi vain oli eri kuin hostelbookersin sivustoilla. Herätti epäilyä. On ihan yleistä että hostellit vaihtavat nimeä jos asiakkaiden palaute nettisivustoilla on huonoa...
Paikka oli kiinalaisin perinne kaluin sisustettu harmaatiilitalo, huoneessa oli koko seinän kokoinen ikkuna ja siitä avautui täydellinen vuoristo näkymä, siisteys oli huipussaan, yhtään villakoiraa ei eteen pyörinyt ja ylhäällä oli kattoterassi ruokailua varten, ja hinta 13e/yö, mahtavaa, ei huono lainkaan!!  
Ja jälleen kerran, olimme ainoat asukit :)

Seuraavana päivänä otimme fillarit taas alle ja suuntailimme maaseudulla päämäärättömästi ja voinee kai yhteen ääneen todeta että opus oli oikeassa sen ison virheen suhteen ;)
Jätimme näköalaikkunan kuitenkin kahden yön jälkeen, meille taisi sattua se maaseudun ainoa majapaikka jossa rauha ja ruoka ovat vieraita käsitteitä  :)
Tunnisteet: 0 kommenttia | edit post