Mistä on kiinalaiset sadut tehty?
maanantaina, marraskuuta 02, 2009
sunnuntai, lokakuu 25, 2009 Jonna
Mopoilu oli lemppari puuhaa thaimaassa ja sardiniassa, ja ajattelimme testata samaa lajia myös kiinalaisissa maisemissa. Laiskan-miehen ja tytön vastine pyöräilylle :)
Päivä on mitä mahtavin, viimein se aurinkokin porottaa täydeltä taivaalta, ei yhtään ainutta sumupilveä häiriköimässä täydellistä terää. Ja lämpöä mittarissa oletettavasti 27C.
Suuntaamme suoraan maaseudulle, näkymä jaksaa innostaa jo tuttuudesta huolimatta, hassut hattivatti vuoret kohoavat joka puolella ja vaikka kuinka pitkälle mopoilee, tuntuu vuoristo loputtomalta. Lämpimän tuulen tuivertaessa kasvoilla, kiemurtelevilla ja kivisillä hiekkateillä mopolla mutkitellessa, olo on onnellinen.
Maisemaan mahtuu kaikki mahdolliset ja mahdottomat vihreän eri värit, näkymät riisipelloista eivät idyllisempiä voisi olla; riisihattupäiset viljelijät kykkivät pelloillaan tai vesipuhveleita paimentaen. Pieniä mandariinipuita ja jättikokoista hedelmää tuottavia pomelopuita on tien vierustat tiheään, mummokanaset ja kukot pikkumökkien pihoilla, kukkivat taikalammikot ja satupuutarhat, sudenkorentoja ja valtavia perhosia, ja se pieni albiino kani on tännekin eksynyt :)
Peilityyni Yo Long joki heijastaa koko takana kohoavan vuori rivistön pintaansa ja auringon laskeutuessa kumpareiden taakse istuessamme kylä ravintolan kattoterassilla, voi vain huokailla...
Aika romantisoitu on mieli, eikä se kai muuta kaiken tämän jälkeen voisikaan olla.
oih... ostin juuri pari viikkoa sitten turkasen kalliin pomelon kiinalaisesta ruokakaupasta. tekee niin kovasti mieli kaukomaille ja erityisesti hong kongiin. Vihrenen kateudesta varmasti entisestään, kun pääsette sinne asti.
siis sisko Suvi täällä anonyymisti visertää...
Voihan hattivatti minkä kuvan taas maalasitkaan:) Kaikki ne upeat fiffeen sävyt vilistävät pitkin pääkoppaa ja selkäpiitä mummokanasten ja muiden korentojen seassa. Mahtavaa että saan taas lainata silmiäsi:)(:
haliterkkusin hanhiemo