Hong Kong State of Mind
perjantaina, marraskuuta 13, 2009
perjantai, marraskuu 13, 2009 Jonna
Matkaan lähdetään yö bussilla; kulkuneuvo on täynnä sänkyja, kahdessa kerroksessa ja kolmessa rivissä, koko vain on ihan normi bussin luokkaa, että ahdasta on :)
Sängyt ovat kääpiö mitoitettuja, niin pituus kuin pysty suunnassa. Omat kinttuni saan survottua jotakuinkin omaan karsinaani, Pyryllä luonnollisesti vähän enemmän ongelmia. Ala punkan sängyssä on mahdotonta yrittää istua, on pakko olla kumarassa.
Kiinalainen kunfu leffa pyörii volyymit täysillä ja tunnelma on kirjaimellisesti aika tiivis. Taka-punkan kaverin sukkahiki ei ainakaan raikasta entuudestaan suht raskasta ilmatilaa ;)
Oman hupinsa tuo Pyryn vierustoveri nukkuessaan mandariinin kuoret naamalla..
Matkaa on yhdeksän tuntia ja yön pikkutunneilla mielikuvitus vetää taas pidemmästä korresta; olen täysin varma että kuski torkkuu. Tätä kun sitten ajattelee seuraavat viisi tuntia on rentous kaukana ja uni myös.
Otamme siis seuraavan aamun vastaan samoilla pupilleilla.
Bussista hyppäämme 7.00 toiseen bussiin ja rautatieaseman kautta taas kaikkien maahantulo ynnä sairauslappujen täytön jälkeen metrolla keskustaan. Saavumme idän New Yorkiin. Vastassa on pilvenpiirtäjä poikineen, meno on niin länsimaalainen että unohtaa olevansa Aasiassa. Yöpaikka sijaitsee Chunking Mansions nimisessä rakennuksessa joka on tunnettu halvoista ja kaikenkarvaisista hostelleistaan( tosin Hong Kong EI ole halpa ), ja pariinkymmeneen kerrokseen ja kahteentoista rappuun niitä mahtuukin lukematon määrä. Koko maailman uskonto kirjo on edustettuna ja tunnelma on kuin maahanmuutto virastossa ruuhka aikaan.
Meidän hotlan ovella luki seitsemän eri hostellin nimet, eikä tähän aikaan aamusta myöskään ole niin justiinsa että respan takana ei ole ketään. Hetken huhuiltua toteamme paikan olevan tyhjä: Pyry soittaa hostellin numeroon ja luonnollisesti puhelin ei soi respan pöydän takana vaan jossain muualla. Mies puhelimessa lupaa tulla, ja kohta paikalle saapuukin musta karpaasi mies, jonka kanssa sisään kirjoittautuminen on kuin tervaa pillillä imisi..
On niin väsynyt ettei oikeastaan edes haittaa, että kun vihdoin pääsemme huoneeseen, toteamme että olemme varanneet maailman pienimmän huoneen sairaala sisustuksella; valkoisilla kaakeleilla vuoratut seinät, krominen "kalteri" sänky ja mintun vihreät verhot ja vuodevaatteet helvetillisen kookkaan loisteputkilampun valossa eivät välttämättä ole kovin kodikkaat :)
Keräämme voimia tirsoilla ja järkyttävällä aamiaisella. On ihmeellistä, miten meille osuu huono ruoka nakki lähes aina uuteen paikkaan saavuttaessa :) Hong Kong tarjoaa keitettyjen nuudelien sijasta kovia kypsentämättömiä nuudeleita. Päälle on kasattu kauhallinen paksua ja hyllyvää kastiketta, jossa olmin väriset, venyvät ja kumiset kanan palat hakevat toinen toistaan. Lähes saman kaltainen annos löytää tiensä meidän pöytään seuraavanakin päivänä, joten alamme epäillä Hong Kongilaisen ruuan pätevyyttä :).
Päätämme siis hankkiutua toisen kulttuurin ruokapöydän äärelle. Intialainen ei ole vielä koskaan pettänyt meitä, eikä se pettänyt tälläkään kertaa; Pyryn nimpparin kunniaksi vedämme kolmen ruokalajin illallisen ehkä vähän paremman väen intialaisessa, mainion sitarin soittajan ja intialaisella tunteen palolla vetävän artistin kera, pyjaman näköiset asut päällä, siis bändillä, ei meillä :) Terkut godfatherille!
Pyry on päättänyt laajentaa kamera arsenaaliaan uudella linssillä ja Hong Kongista moinen pitäisi irtaantua hyvään hintaan. Kulutamme kokonaisen päivän haahuillen Mong Kokissa, joka on enemmän "kiinaa", ihmisiä on kaoottisen paljon, kerrostalot rähjäisiä ja ahtaita, kävelykaduilla on lähes mahdoton päästä eteenpäin. Alueella on paljon kamera liikkeitä ja joissa jokaisessa tietysti pitää käydä. Jostain syystä kuitenkin mitä pidemmälle päivää kuluu, sitä korkeammalle hinta nousee, ja samassa paikassa toistamiseen käydessä myyjät heittäytyvät tympeiksi ja nostavat luvattua hintaa huimasti ylöspäin. Alkaa jo ahdistaa. Luovutamme. Jos niitä ei meidän rahat kiinnosta, menemme muualle.
Kaupunkiin mahtuu käsittämätön määrä luksus-shopping-komplekseja, joissa ei pikkurahalla pärjää ja vessoissakin taivastelee ihmeissään hienoja lattia materiaaleja ja orkidea asetelmia :) Tällaiseen kuitenkin eksymme linssin haku matkalla arvellen että hinnat ovat tähtitieteellisiä. Mutta ei, niin vain uusi linssi löytyy Versacen mekkojen ja Louis Vuittoneitten välimaastosta, asiallisen palvelun ja halvemman hinnan saattelemana kuin kukaan oli tarjonnut edellisenä päivänä.
Hong Kong yllättää :)
Pyryn säästöpankki sielu on kuitenkin hetkellisesti taas kuutamolla törsättyään törkeän rahasumman ja päätämme korjata asian. Suuntaamme Peak Tramille, kaupunki junaan jolla pääsee HK:n korkeimmalle kukkulalle; Victoria Peakille, korkeutta 552m. Maisemat pitäisivät olla hulppeat, joten siellä linssi on hyvä sisään ajaa ja siten lunastaa paikkansa :)
Näkymä on kyllä huikea. Korkeanpaikan kammoa ei edes tajua potea kun vain ihmettelee miten on mahdollista että sata ihmistä sisältävä juna menee eteenpäin lähes pystysuorasti kohoavaa rataa pitkin. Ylhäällä meitä odottaa huimat lisänäkymät sekä turisti rysä; päältä löytyy Hard Rock cafe shopista Starbucksiin ja Madame Tussaudin vahakabinetista Bubba Gump ravintolaan ( Forrest Gump teemalla pyörivä amerikkalais ketju ). Sinne päädymme, hinnat ovat riistoluokkaa, mutta nautittu hampurilais ateria on sen väärtti. Jos asiasta voi ylipäätään hekumoida niin nyt täytyy, paras hampurilaispihvi ikinä, ja sitä voi näin jälkikäteen lämmöllä muistella :)
Hyvästelemme Hong Kongin hyvillä mielin: paikassa on oma hohtonsa. Suuruudestaan huolimatta ( 7miljoonaa ihmistä ) paikka tuntuu inhimilliseltä. Kahteen eri osaan jaettu mantere, sisältäen monia kaupunginosia ja kolme saarta takaavat erilaisia elämyksiä ja vaihtelevia maisemia. Ison kaupungin hektisyyden keskeltä löytyy omat Central Parkkinsa joissa voi unohtaa kaupungin melun ja ihastella vihreää suurkaupunkia. Itse kulutimme neljän pvän aikana paljon aikaa vain käyskentelyyn ja kaupungin patsastelemiseen. Siisti ja suhteellisen helposti liikuttava Hong Kong on kirjava ja värikäs eri kansalaisuuksien kirjosta ja tarjoaa jokaiselle jotakin. Symphony of Lights, maailman suurin jatkuva valo-spektaakkeli on kai jokaisen turistin listalla ja itsekin sen katsastimme, lähinnä huvittuneina. Vilkkuvat pilvenpiirtäjät vastarannalla olivat enemmän hassuja kuin henkeäsalpaavia. Sen sijaan Hong Kong Islandin pilvenpiirtäjät pelkässä iltavalaistuksessa vastarannalta katsottuna, ilman strobo-valoja olivat nautittava näkymä. Ehdottomasti meidän suosikki :)
HK kuitenkin teki ison loven matkabudjettiin.
Korjaantuukohan se Macaossa ;)??!
Voih! kateellisena täällä lueskelen teidän Hongkongin reissusta. Sinne pitää päästä uudestaan. Suvi