Vietnamissa olimme ajatelleet olla muutaman viikon, tai siis sen 15 pvää minkä rajalla saatu viisumi antaa aikaa. Käydä Hanoissa ja Halong Bayssa ja ehkä jossain muualla lähistöllä ja siirtyä sitten Laosiin. Kelien myötä päätimme että Vietnam jää tältä osin läpikulkumatkaksi. "Talvi" alkaa marraskuussa täälläkin, siis pohjois-Vietnamissa, tosin ei ihan samoissa lukemissa kuin kiinan puolella, mutta kovasti haluamme nyt jo pikkuhiljaa ( perhana ;) sinne pysyvään lämpöön...

Jos meillä aikaa ja puhtia riittää, suuntaamme etelä-vietnamiin sitten myöhemmin kun siellä suunnalla ollaan.

Ihan helpoimman kautta ei tie tähän räjähdys alttiiseen ja täysin kaoottiseen pääkaupunkiin löytynyt. Periaatteessa ja käytännössäkin reitti on yksinkertainen; yangshuosta bussilla guiliniin ja sieltä junalla nanningiin ja sieltä sitten yöjunalla tai bussilla hanoihin. Matkaa tehtiin silti kaksi vuorokautta, jouduimme jäämään guiliniin yöksi ( kaikki junat olivat täynnä ) jossa lämpötila oli nollassa ja ulkona stormi. Hostellissa ei lämmitys toiminut ja sisällä oli kylmempi kuin ulkona. Onneksi edelleen on mukana raahautunut irkutskilainen toppatakki :) Aamujunaan juostiin. Ainoat jäljellä olleet paikat meille myytiin Hard seetistä, (halvin luokka, kovatpenkit joissa selkänojat 90 asteen kulmassa ja paikat ovat AHTAAT ) tietysti vailla lämmitystä ja viisi tuntia. Melu vaunussa oli melkoinen kun kiinalaisia matkustajia oli kahdessa kerroksessa.

Nanningiin päästyä ilma oli jo vähän lämpimämpi ja hanoin yö junassa oli tilaa! Lähtöön kuusi tuntia aikaa ja mieli on haiku. Tulipas tämä maasta poistuminen nyt kaikesta huolimatta yllättäen!

Outous listalle voinemme vielä merkata viimeiset muistikuvat kiinailusta: nanningin asema tunnelin matkamuisto myymälä kojuissa sulassa sovussa myytiin lapsille tarkoitettuja perinneasuja sekä erilainen arsenaali nyrkkirautoja, sähköshokki-aparaatteja, pamppuja ja stilettejä. Ja myös tuiki tärkeänä tietona haluamme jakaa teidän kanssanne listasta vahingossa pois jääneen informaation, nimittäin kiinan yleiset käymälät ja niiden avokarsina-versiot.. Todellakaan täällä ei peitellä mitään ;)

Myös junaan mentäessä oli taas hymy huulilla. Meille myytiin liput joissa informaatio luki venäjäksi ja saksaksi sekä hyttiin saavuttaessa kaiuttimista huudatettiin Uralin Pihlajaa :)

Kylmähän se sielläkin oli, tarvinneeko sitä erikseen enää edes mainita.

Ja ainoat matkustajat koko soft sleeper vaunussa. Ei kai siitäkään enää eri mainintaa tarvinne tehdä :)

Vietnamiin saavuttiin risaisen yön jälkeen; molemmilla raja-asemilla, kiinan sekä vietnmin puolella ei riittänyt enää että passit tarkastettiin ja laput täytettiin. Nyt oli molemmilla kerroilla kerättävä kaikki kimpsut ja lähdettävä junasta, vain todetakseen että saimme luvan palata heti takaisin. Ei mitään järkeä.

Määränpäähän päästiin aamuviideltä. Koska meillä ei ollut pienintäkään käsitystä missä olimme, jäimme piskuiselle asemalle odottamaan aamun nousua.

Parin vuorokauden nukkumattomuuden aiheuttamien hammaskiristelyn ja semi-jumpittelun saattelemana löysimme kuitenkin mutkien kautta hanoin keskustaan ja uuteen majapaikkaan. Taisimme painua välittömästi nukkumaan. Matkustus on rankka laji ;)