Siirtymä "kotiin" eli takaisin Yangshuohon ( ei Tampereelle ;) tapahtuu Guangzhou nimisen kaupungin kautta. Paikka tunnetaan paremmin nimellä Kanton, jolla paikalliset kaupunkiansa vieläkin nimittävät. On kyseessä Kiinan neljänneksi suurin kaupunki. Täältä löytyy paljon tukkumyyntiä lähes mistä tahansa tuote-perheestä ja kaikki on paljon halvempaa kuin missään muualla.

Heti kärkeen voinee todeta että terkut Marialle; ei muuta kuin uutta Kiinan matkaa säästämään, Janika ja Vilma kainaloon ja shoppailemaan, nuorille naisen aluille täältä löytyy kasapäin halpaa mekkoa ja kenkää ;)

Matka suorittuu jouhevasti luksus bussilla, ja tällä kertaa sana ei sisällä sarkasmia; jokaisella on oma "nahkanojatuoli", selkänojaa voi säätää mielinmäärin mihin asentoon tahansa ja jalka tilaa riittää niin että Pyrynkin koivet saa oikaistua :). Jouhevuudesta huolimatta matkaan hupenee lähes koko päivä, Macaosta poistuttaessa tapahtuu tutut raja muodollisuudet ja 200 km:n ajoonkin hupenee neljä tuntia. Vastassa meitä on taas kostea ja lämmin ilmasto, lämpötila taisi olla 28C.

Syy miksi olemme täällä, on puhtaasti vain allekirjoittaneen mielihaluista johtuen. Kaupungista löytyy kivihelmien tukkumyynti :)

Asia ehkä harvaa lukijaa ihan oikeasti kiinnostaa, mutta pakko hetki hehkuttaa;

Keskusta kuhisi ihmisiä ja lämpötila kolmessakympissä. Maailman kaikkeuden surkein suuntavaisto hetkittäin arvelutti, mutta hetken haahuilun ja hikoilun jälkeen oikea osoite löytyi. Tsiisus, talosta löytyi miljoonia helminauhoja!! Silmät helmistä sumeina siirryin maanisena kiskasta toiseen, joita ei ollut vain yhdessä kerroksessa vaan toisessa ja kolmannessa ja... eikä nyt puhuta mistään Kodin Anttilan kokoisesta tavaratalosta. Hysteria ei ollut kaukana, onneksi piuha päässä ei ihan kokonaan katkennut ;)

Runsaudenpula hillitsi helmihullua, ja se Pekingiin hukattu visa korttikin auttoi asiassa :) Ja taisin edellisessä blogi pätkässä retostella siitä sisäisestä pihi-matkailijan löytymisestäkin...

Paljon ihanaa ja halpaa korumateriaalia lähti kyllä matkaankin, kylläkin postin kautta Suomeen, jotka ehkä joskus ensi vuosi tuhannella sitten toivottavasti sinne saapuvat :)

Ja sitten kotiin. Vaikka " loma" oli kiva, molemmista on mukava palata Yangshuohun. Eteenpäin emme pääse kuin jo tutuksi tulleella yöbussilla, ajatus toisesta unettomasta ja ahtaasta kunfu-yöstä ei houkuttele, mutta minkäs teet.

19.30 on kuitenkin todettava toisin, bussihan on perhana ihan mukava ;)! Väljempi kuin edellinen, sängyissä mahtuu istumaan, peitot ovat paksummat eikä ilmastointi huuda täysillä. Ei leffaa, eikä sukka hikeä. Ja kuskin kanssa matkaa bussi-emo, joka ehkä pitää huolen siitä ettei kuski torku ;)

Tosin kaiken mukavuuden jälkeen seuraa aina luonnollinen alamäki. 4.30 se mukava bussi-emo huutaa Yangshuo. Mitä hittoa, olemmeko perillä?! Eikö matka kestäkään 13h niinkuin jossain luki tai joku sanoi, kai...

Ei auta, nopeasti pakkaudumme kaikkien kimpsujen kanssa ulos bussista, todetaksemme yhteen ääneen että varvastossut eivät taida riittää. Lähdimme siis lähes kolmestakymmenestä asteesta, ja hetkeä myöhemmin seisomme kahdeksassa asteessa. Talvi on tullut.

Näky on erikoinen; on pilkkopimeää, Yangshuon turistoidut kadut, jotka tuntuvat aina olevan täynnä elämää, ovat typötyhjiä. Katuvaloja on vain satunnaisesti, ketään ei näy, mutta reitti onneksi on tuttu, joten ei syytä joutua paniikkiin. Pankki automaatilla käynti ei kylläkään houkuta, mutta koska olemme täysin rahattomia, on sekin toiminta pakko suorittaa. Jossain pimeässä köhisee joku. Vastaan kävelee pitkä takkinen hahmo joka osoittelee meitä taskulampulla; vartija, ei edelleenkään siis syytä huoleen...

Seuraava huoli on kuitenkin siitä onko meidän koti paikka auki? Cotton Rose Innissä onneksi on kuitenkin 24h päivystys, jota suorittaa mies joka ei entuudestaan ole tuttu, eikä myöskään puhu englantia. Ketjussa polttava miekkonen saadaan vakuuttuneeksi että olemme olleet täällä ennenkin, että meillä on nytkin varaus, olemme päivää liian aikaisessa ja että puolet meidän kamoista on sivuhuoneessa.

Lämpimään huoneeseen päästyä, unta ei tarvitse odotella :)

Nukumme makeasti talviunta puoleenpäivään asti. Peiton alta on vaikea kuoriutua, ulkona on jäätävää; edellisenä päivänä on kylmyys tullut Yangshuohun jäädäkseen. Mitä todennäköisemmin me tulimme kuitenkin lähteäksemme :)