Kulttuuri: kyllä vain, tällä kertaa todellakin kannatti maksaa itsensä pakolliseen turistinähtävyyteen. Angkor Wat on erikoinen ja silmiä sekä kameraa hivelevä. Alue on valtavan kokoinen temppeli kaupunki menneisyydestä, jossa yksi päivä hurahtaa vauhdilla, eikä juuri montaakaan aluetta ehdi katsastaa. Alueelle myydään myös kolmen päivän lippuja tai lippu kokonaiseksi viikoksi, mutta meille yksi päivä kuitenkin oli tarpeeksi temppelin nälkää tyydyttämään. Palkkasimme tuktuk kuskin koko päiväksi ja heppu osoittautuikin varsin mainioksi kaveriksi, englanti oli niin ja näin, mutta mies oli niin iloinen että nauroi jatkuvasti. Se teki kieltämättä meidänkin olosta hilpeän ja ehkäpä kaveria onkin kiittäminen että päivä oli niin mukava. Turisteja oli paljon, mutta koska alue on niin valtava, olivat ihmiset hajaantunet milloin minnekin kohteeseen. Tunkua ei siis ollut ja rauhassa sai käyskennellä. Isoimmat ryysikset ovat auringon noustessa ja laskiessa kukkulalla jonne porukka vaeltaa kuin pyhiin vaellukselle. Itse kävimme katsastamassa laskun joka olikin ainoa mini pettymys koko reissussa, kukkulalta näkyi ainoastaan yhden temppelin päälaki, vaikka juuri sillä asiaa mainostetaan; näe temppeli kaupunki auringonlaskussa. Mutta eipä se juuri meitä haitannut, näimmepähän ainakin pari pulleaksi päässyttä apinaa. Tässä kohtaa on ihan hyvä olla vähempi äänessä ja antaa kuvien kertoa :)

Ja se harraste: seuraavana päivänä palkkaamme taas sen kivan ja nauravan tuk tuk miehen ja köröttelemme kohti hevos-ranchia. Paikka on ainoa laatuaan koko Aasiassa, siis kunnon hevostila jossa hevoset saavat asian mukaisen hoidon ja näin ollen toivoimme saavamme myös asianmukaisen palvelun :) Koko alue on kuin Dallasista konsanaan, mahtaakohan Bobby Ewingin näköinen länkkäri mies heilahtaa meitä vastaanottamaan? Olemme sopineet kahdeksi tunniksi maaseutu ratsastelua auringon laskun aikaan. Kuulostaa hyvältä ja sitä se olikin. Allemme saimme hevosen koko luokkaa olevat vireät kambotzalaiset ponit, jotka ovat sukua mongolian aroilla kirmaaville liinaharjoille. Oppaana toimii Uusi-seelantilainen tyttö, joka ajautui tilalle puolitoista vuotta sitten Aasian matkallaan ratsastamaan ja sille tielle jäi. Hetken kuulosti kadehdittavalta; asua hevostilalla, ratsastella hienoissa maisemissa kaikki päivät ja siitä sitten maksetaankin. 4.30 aamuherätys sai kuitenkin toisiin ajatuksiin, tämä kaksi tuntia riittää ihan hyvin:). Reitti kulkeutui vihreitä peltoja ja kapeita polkuja pitkin, päämääränä temppeli raunio. Välillä kuitenkin poiketen keskeltä paikallisten asutuksia. Siellä sitä sitten ratsastettiin toisten takapihoilla :) Lapset olivat villeinä ja kiljuivat ja huusivat innoissaan hevoset nähtyään. Varsinkin Pyry sai osakseen riemullista huomiota. Liekö lapsukaiset ikinä nähneet kypäräpäistä ja parrakasta valkoista miestä hevosen selässä takapihallaan ;)? Meno oli myöskin vähän vauhdikkaampaa kuin mongoliassa, tällä kertaa pääsimme ravaamisen ja laukkaamisen maailmaa maistamaan, joka toki tuntui hienolta, varsinkin siinä auringonlaskiessa, vihreillä riisipelloilla. Koko rahalle saatiin vastinetta. Tosin jos Pyryltä kysytään, niin ravaaminen olisi saanut jäädä väliin. Ylösalas satulassa pomppiminen ei kuulemma sovi miehille ;)

ps. muistathan että kuvia klikkaamalla saat ne suuremmiksi :)