Kahdeksan yötä Jamson Bay Bungalowissa meni nopeasti ja leppoisesti. Uusi riippumatto ja "piha näkymät" takasivat mukavuuden. Parin päivän leffa maratooni ja Suomesta raahatun irtokarkkisäkin märehdintä tekivät gutaa ( terveisiä aina yhtä huolehtivalle Miialle, hyvin olit meidät matkaan evästänyt :) Paljon emme juuri evää liikauttaneet, muuta kuin vedessä ja ravitsemusliikkeiden suuntaan. Lapsekkaan innostuneesti olen tutuissa ruokapaikoissa tilannut viime kesän suosikkeja ja yhdessä olemme todenneet Rim Lae ravintolan ranskisten olevan edelleen täydellisiä ;). Aiheesta jokainen on luultavasti kuullut, kun olemme piinanneet kertomalla minkälaiseen hurmioon Taon ranskalaiset meidät aikoinaan saattoivat. Tarjoilijaa ehkä vähän huvitti, kun molemmat tilasivat itselleen pääruuan lisäksi vielä ranskikset joista hyvinkin yhdestä annoksesta syö kaksi. Jostain syystä ajauduin vielä selittelemään tarjoilijalle miksi tilaamme niitä niin paljon, meitä hävetti tämä peruna himo, koska ravintola lienee Taon parhaimmasta päästä, ei siis mikään pika-mäkkäri. Pyryn Spagetti Bolognese ranskalaisilla taisi kuitenkin olla vähän liioiteltu, nälkää ei mies jäänyt potemaan ;)

Koti elämä kotieläimineen oli ennallaan, pikku-gekkoja oli bungalowi pullollaan ja se kämmenen kokoinen hämähäkkikin oli toki löytänyt lepopaikan meidän nurkista.

Kotomaassa en juurikaan hysterisoidu ötököistä, mutta tähän on taas tottuminen, täällä kun kaikki tuntuvat olevan kymmenkertaisen kokoisia, vessaan ei pysty menemään keskellä yötä, koska jokuhan saattaa väijyä pimeässä ja hyökätä ;)

Saarella tuntuu olevan suomalaisuus-teema valloillaan, sen verran paljon kotimaista keskustelua kuuluu ympäriltä ja meidänkin bungalowi yhteisöön oli muutama eksynyt. Aattoa vietimme jo aikaisemmin mainitun suomalaisen sukelluskeskuksen joulukinkereillä, kallion päällä, viidakon keskelle rakennetussa guesthousen baarissa, jonne porukkaa oli ahtautunut kuutisen kymmentä. Poistuimme ruokailun jälkeen vähin äänin paikalta, baari oli avattu jo kahdelta päivällä ja sen verran kovassa tahdissa väkijuomaa oli jo kaatunut kurkuista, että suomenkielinen baari älämölö riitti parin tunnin jälkeen :) Lisäksi vieläpä semi-kiukuttelimme koska ruoka ei ollutkaan jouluista, ei siis riisipuuroa eikä muutakaan. Baari elo kuitenkin jatkui, mutta kaukana salmarista ja tervasnapseista; meren rannalla, säkki tuoleissa löhöten, Cosmopolitan sievästi kädessä,( siis minulla, ei Pyryllä;) ja ilotulituksia katsellen. Ihan näin romanttista se ei oikeasti ollut; Sairee biitsillä oli monta muutakin tonttulakit vinossa joulua juhlivaa, tekno korvan juuressa jumputtaen. Olipahan vähän erilainen joulu :)

Täällä lepotuolin uumenissa on myös syntynyt lopullinen päätös siitä että sitä sukelluskurssia ei nyt sitten suoritetakaan. Pyry ounasteli ja pohti aihetta jo Phi Phillä, luultavasti se ääripään turismo meno sai ajattelemaan onko se sittenkään niin kivaa? Meneekö sukelluksesta oma hohtonsa pois ja tuntuuko laji enää hauskalta jos siitä tulisikin työ? Ne jotka eivät tiedä, niin kerrottakoon että Pyryn piti suorittaa Divemaster kurssi, jonka jälkeen voisi toimia sukellusoppaana periaatteessa missä keskuksessa tahansa ja missä maassa tahansa, ja näin olisi saanut vähän matkarahaakin kartutettua. Mutta vaikka päätös olikin vaikea ja sai miehen, ei nyt ihan kyyneliin, mutta neljän päivän ahdistukseen kuitenkin, tuntuu se nyt hyvältä. Nyt meillä on myös vapaus tehdä mitä ikinä lystäämme, eikä kurssin suorittamisen painetta ole. Kurssi olisi kestänyt noin kaksi kuukautta, sisältäen paljon tenttaamista ja työtä, ja maksanutkin ihan kiitettävän summan. Ja sitä paitsi, ainahan meillä on optio, että jos vaikka indonesiassa uusissa vesissä alkaisikin turistien sukelluttaminen taas kiinnostamaan, niin voihan sen suorittaa vaikka loppumatkasta. Kuka tietää. Nyt on kuitenkin hyvä meno ja mieli, ei kiristä miestä eikä naistakaan kurssin piinaava vanne ja säästyneet rahatkin menevät harrasteisiin, eli sukeltamiseen ;)

Koti- ja vedenalaista elämää

Yö-sukelluksella bongattu täplärausku