Pyry kävi Phnom Penhissä viimeksi neljä vuotta sitten, eli ei kovinkaan kauan aikaa taaksepäin. Pääkaupunki erosi silloin muista Aasian hektisistä ja länsimaistuneista pääkaupungeista karuudellaan. Keskustan tiet olivat huonokuntoista asfalttia tai sitten pölyäviä hiekkateitä. Autoja ei juuri katukuvassa näkynyt ja katuvaloja iltapimeällä taisi löytyä ainoastaan ydinkeskustasta. Talot olivat vanhoja, muutamaa uutta huippu hotellia lukuunottamatta. Nyt näkemämme Phnom Penh oli jotain ihan muuta. Pettymys paistoi Pyryn naamalta ja taisi siinä jonkinasteinen kiukkukin syntyä. Viime reissulla tässä Aasian "villissä lännessä" oli viehättänyt juurikin se alkeellisuus ja aitous, joka monesta paikasta tänä päivänä puuttuu. Uudistus on toki hyvästä, ainakin silloin kun se auttaa kansaa nousemaan köyhyydestään ja rakentumaan uudelleen. Ja neljässä vuodessa todellakin pystyy uudistumaan kokonaisen kaupungin verran ja vähän päälle.

Kaikki oli uutta. Tiet uusia, kaupat uusia, autoja oli joka puolella ja kaikki upo-uusia, kaikkialla luki englanniksi, uusia luksus hotelleja, valtavia valomainoksia keskustassa, katuvaloja, ruokakauppoja joissa ei tavallinen kambotzalainen taatusti asioinut, hienoja kahviloita, rakenteilla siellä täällä jotakin uutta ja hienoa (kuten golden tower, jossa ikkunalasitkin tulevat olemaan kullanvärisiä..), mahtipontinen kuntosalikompleksi kerrostalon huipulla. Kaupungilla on kiire uudistua ja näyttää hyvältä ja karistaa lähihistorian kauheudet kannoiltaan ja tarjota kasvavalle turismille samaa kuin muutkin. Tosin tässä kohtaa ainakin meistä tuntui että vähempikin riittää. Uudistus tarjoaa työpaikkoja Kambotzalaisille, mutta siihen taitaa mennä tovi, että köyhyys ja muut ilmiöt ( huumeet, lasten hyväksikäyttö, prostituutio, miinat, polio) saadaan kuriin. Täällä jos missä korostuu kontrasti köyhyyden ja kimalluksen välillä. Mietimme mistä kaikki raha on tullut, että kaikki on voitu toteuttaa näin lyhyessä ajassa?

Pyry alkushokista kuoriuduttuaan suostui kuitenkin myöntymään siihen että kaupunki on edelleen kokemisen arvoinen. Kuumuus oli tukahduttava ja pari päivää sitä piti sulatella että hiki valuu solkenaan vaikka vaan paikallaan seisoisi. Majapaikkaa etsiessämme, mopoillessa ympäri kaupunkia ja päivän vaihtuessa illlaksi, tunnelma muuttui. Katuvalottomuus on syrjemmällä edelleenkin yleistä, talojen ympärillä on korkeat kivimuurit piikkilankoineen, jotka tekivät ilmapiiristä vähän synkeän. Muurit ovat jäänne vähän synkemmiltä ajoilta, kun ei ollut kovin turvallista käyskennellä pimeillä kaduilla, jos ei halunnut tulla ammutuksi. Mutta enää ei moisesta ole vaaraa. Kaupunki on ihan turvaisa kun siihen itse suhtautuu niin.