Tankilla Kambotzaan
tiistaina, joulukuuta 01, 2009
Alamäki alkoi jo Hanoissa hotlasta lähdettäessä. Olimme jo ulkona ja luonnollisesti kiireessä, kun muistui mieleen, että perhana ne passit ovat respassa. Reippaasti takaisin. Passit löytyivät, Pyryn maastapoistumiskortti ei. Respa-tyttö levittelee käsiään ja kaivaa laatikkoa. Ei auta, pakko kiiruhtaa junalle. Ja siellähän alamäki sitten jatkui, kun se ranka pamahti, josta olikin jo aikaisemmin oma kertomuksensa. Lohduttauduimme, että Pyry ei varmastikaan ole maailman ainoa matkaaja jolla ei ole maastapoistumiskorttia, ja toivoimme että Kambotzan rajalla ei toimi venäläinen kuri ja järjestys...
Saigonissa tuli lisä mutka. Respa ojensi Pyrylle passin josta oli sivu puoliksi irti, eikä mikä tahansa sivu, vaan sivu missä on valokuva. Fak! Eihän sillä voi matkustaa. Passi oli entuudestaan parhaat päivänsä nähnyt ja jo kotimaassa venäjän viisumia haettaessa virkailija hetkellisesti epäili myönnetäänkö viisumia kun passi ei ole priima, vaikkakin oli ehjä. Nyt ei auttanut muu kuin toivoa ettei sivu vahingossa napsahda kokonaan irti.
Pistimme siis sivun teipillä kiinni :) Jos nyt jollain onnella päästävät meidät Vietnamista ja rajalla passiin saadaan Kambotzan viisumi, ei ole takuita siitä päästetäänkö Pyryä maahan. Riippuu siitä onko meillä hyvä munkki passintarkastajan suhteen vai ei. Saigonista lähdimme bussilla kohti rajaa, kuuden tunnin matkan aikana mietimme kuinkahan tässä käy. Asiaan teki lisä murheen se, että vaikka Kambotzaan pääsisikin, meidän pitäisi Phnom Penhistä hakea kahden kuukauden Thaimaa viisumia. Thaimaan rajaltakin saa entisen kuukauden sijaan vain 15 päivää oleskeluaikaa ja sen jälkeen pitäisi lähteä maasta ja ja sen lisäksi emme voi pidempää viisumia edes hakea Thaimaasta kun ne eivät sitä sielä myönnä. Ja pitäisi se passikin kai uusia jos sinne Thaimaahan asti pääsee, ja siinähän sitten meneekin ihan oma aikansa.
Menipäs sekavaksi, ymmärtääköhän tästä mitään?
Bussissa meiltä kysyttiin haluammeko heidän järjestävän rajalla viisumit passeihin? Ekstra hintaa 4 dollaria. No totta hitossa, mitä ilmeisemmin mahkut ovat paremmat kun vietnamilainen hoitaa asiaa, kuin että sitä hoitaisi panikoiva suomalainen. Rajalla kaikki nousivat bussista, mitään matkatavaroita ei tarvinnut ottaa mukaan, kaikki jonottivat raja rakennuksessa ja odottivat että virkailijat huutavat nimeltä. Tottakai meidät huudettiin viimeisenä, naureskelevat viranomaiset tuikkasivat passit kouraan, ja viisumi leiman kera, jippii! Takaisin sisälle bussiin, rajan ylitys ja taas kaikki ulos bussista, eikä edelleenkään tarvinnut ottaa tavaroita mukaan. Seuraa passintarkistus, joka Pyryn osalta sujuu siten että tarkastaja tuskin vilkaisee eikä kiinnitä mitään huomiota teipattuun passiin.
Näin helppoa maahan tuloa ei ole vielä koskaan ollut; tavaroita ei tarkisteta, ei läpivalaisua, ei metallinpaljastimia, ei tiukannäköisiä virkailijoita, ei lappujen täyttöä. Maahan voisi rajan yli salakuljettaa lähes mitä tahansa, eikä itseasiassa tarvitsisi edes kuljettaa salaa, ketään ei kuitenkaan kiinnosta.
Samassa bussissa matkannut turkkilaisnainen, joka itse asuu neljättä vuotta Kambotzassa, alku matkasta totesi meille ( kuultuaan huolemme passista ja maastapoistumiskortista ); " huoli pois, tähän maahan pääsee vaikka tankilla rajan yli ajaisi ". Oikeassa oli :)
Tervetuloa Kambotzaan :)
Lähetä kommentti