Itsenäisyyspäivän aattona saavuimme lähelle Thaimaan rajaa, Siem Reapiin. 158.000 asukkaan kylässä kaikki on keskittynyt yhteen sumppuun, ydinkeskustaan joka on rakentunut täysin turismin ympärille, kuinkas muuten, tutulla aihepiirillä taaskin liikutaan ;) Täällä ruokitaan, viihdytetään ja nukutetaan turistia ja kun se puoli on kunnossa, suuntaa jokainen kaupunkiin saapuva turisti katsomaan Kambotzan ylpeyttä, Angkor Watin muinais-ihmettä. Niin myös me, mutta siitä myöhemmin :)

Taas piti olla valppaana kun bussi kaarsi varsin epämääräiselle linja-auto asemalle; vastassa oli huutava taksi kuski armeija, jotka jo totutusti kävivät niin sanotusti iholle. Tältä hyeena laumalta ei taida juurikaan missään välttyä, ainakaan tässä maassa. Jos et yhtään tiedä missä olet, kuinka kaukana on keskusta tai pidä päätäsi kylmänä, todennäköisesti maksat tulevasta matkasta ihan perkeleesti liikaa ja päädyt johonkin guesthouseen jonne et halua, mutta jonne on jäätävä koska kuski saa sinusta provikat eikä enää suostu ajeluttamaan turisti-ruhoasi mihinkään muualle. Näin ei siis käynyt meille, meillähän on päät aina kylmänä ja tilanteen tasalla. Sen verran kuitenkin uuvutti, että kokonaisen päivän taisi Pyry lepuuttaa hermoa Wrestling-kanavaa tuijottaen. Miehet teryleeneissään sopivatkin tähän ympäristöön kuin nenä pyllyyn ;)

Ajelu keskustaan näytti samanlaisen maiseman kuin Phnom Penhin laitamilla; roskaa on joka puolella ja paljon. Edes epäsiisti kiinalainen ei saastuttaisi näin isolla kädellä. Kaiken sen roskan joukossa möllötteli siellä täällä muutama luppakorvainen laiha lehmä ja kymmenittäin kulkukoiria. Hiekkatiet pöllysivät kuivina ja niin pomppuisina että päästään kannatti pitää huolta. Keskusta oli siisti, länsimaalaisille sopivaksi räätälöity. Ja täällä myös pukeuduttiin kuin länsimaalaiset. Phnom Penhissä tuli vaivaantunut olo kun lähdinkin ulos mekossa jossa ei ollut olkaimia. Kaikki tuijottivat, eivätkä sen takia että olisin näyttänyt jotenkin valtavan vetävältä, vaan että kambotzalaiset naiset pukeutuvat konservatiivisesti; yleensä pitkät housut ja pitkähihainen paita, ja t-paita taitaa olla rohkein asu. Pukeutumismalli on yleinen koko Aasiassa, mutta korostuu erityisesti täällä ja tätä kunnioitti myös moni turisti pukeutumisellaan, itse myös sen yhden virheliikkeen jälkeen. Mutta täällä asiat olivat ihan toisin. Lähes bikineissä paineltiin ikään tai kokoon katsomatta. Kadulla vilahteli mikrosortsi ja minimekko kavereineen :) Ravintolat tarjosivat koko maailman kulinaarisen kirjon ja baari katu piti huolen janoisista. Kaksi isoa tori aluetta ja ehkäpä koko Aasian siistein night market, tarjosivat hyvää ja laadukasta tavaraa, eivätkä hinnat ennen tinkaamistakaan päätä huimanneet. Me viihdyimme muutaman illan marketin sisällä olevassa kuppilassa, paikka muistutti Thaimaan ranta baareja lattiatyynyineen ja halpa olut sekä hyvä musiikki takasivat viihtyvyyden. Sekä se käppyräinen paistettu tarantella ( tai joku semmonen ) jota piti maistaa. Pyrylle maistui koko kaveri, itse tyydyin vaan kinttuihin :)

Siinä missä kerjäläiset loistivat poissaolollaan pääkaupungin kaduilla, tuntuivat ne kaikki kulkeutuneen tänne. Miinojen ja polion uhreiksi joutuneita oli joka kadun kulmassa, samoin lapsia, jotka takertuivat käteen ja kulkeutuivat mukana, eivätkä päästäneet irti. Asia on aina vaikea, mitä teet kun lapsi roikkuu paidanhelmassa ja sanoo että on nälkä? Tai kun likainen ja onneton pikkupoika sanaakaan sanomatta tuijottaa pöydän vieressä koko aterian ajan kun itse syöt. Tämä kävi meille, ja kiusallista oli. Ravintolan omistaja vihdoin puuttui ja yritti häätää poikaa pois, tämä vain tuijotti meitä ja seisoi paikallaan kuin naulittu. Huono omatunto oli valtava, kun poika viimein passitettiin takaoven kautta muualle. Ravintoloitsija tuli pyytämään anteeksi ja sanoi että poika on hullu. Meitä vähän epäilytti ja mietimme miksemme antaneet ruokaa. Kunnes, kadun toisella puolella iloisesti kirmaa sama likainen poika-parka vailla huolta ja murhetta. Ja vastaavan huomion teimme myös niistä käsiin tarttujista. Lapset juoksevat ensimmäisen turisti naisen käteen ja kokeilevat onneaan, oikeasti heillä ei ollut hätää eikä nälkää. Sinänsä aika karu todeta, mutta niin vain ne on nuorena "taksi-kuskin" taidot opittava.