Tällä päivämäärällä olemme saavuttaneet jo Balin, kiirettä siis pitää :) Tiivistelmänä viime päivistä tiedotettakoon että vesi paratiisista matkasimme jo tutuksi käyneellä Hiacella Tawau nimiseen kaupunkiin, lähelle Indonesian rajaa, jossa hankimme parissa päivässä itsellemme riisto hintaiset viisumit. Tullessamme tänne Borneon itäpuolelle, emme ihan helpointa reittiä tainneet valita päästäksemme NOPEASTI Balille :) Välimatkat ovat pitkät ja matkailu kestää, eikä Indonesian puolella kannata odottaa ainakaan yhtään sen nopeampaa toimintaa ;) Kaikki bussi/junailu/laivailu yhdistelmät hylkäsimme heti ensitilassa kun sitten ihan oikeasti ryhdyimme tutkimaan karttaa että kuinkas kaukana sitä ollaankaan Indonesian Borneon etelä päästä ja montako halvatun päivää se laivamatka sieltä etelästä Jaavalle kestäisikään, ja sieltä sitten vielä Balille...Sorruimme näin enshätään siihen syntiseen puuhaan, eli lentämiseen :)

Ensin kuitenkin siirryimme Tawausta viidessä tunnissa, ylihinnoitetulla ja jo parhaat elon vaiheensa nähneellä paatilla Indonesiaan ja Tarakan nimiseen pikkusaareen, josta matka sitten jatkuisi lentäen eteenpäin. Kunhan olimme saaneet satamassa tapaamamme tarakanilais-miehen hoitamaan meille tuskaisen pitkän operaation jälkeen lentoliput kohti etelää, suuntautuivat nenät seuraavana aamuna Tarakanin lentokentälle. Luonnollisesti olin hysteerinen nais-henkilö Indonesian ilmavoimien edessä :) Uusi tuttavuus Sriwijaya Air ei herättänyt luottamusta ja vaadin Pyryltä ihmisoikeuksia itselleni, saada lupaa siihen että investoisimme puolta kalliimpiin Air Asia tiketteihin, koska senhän olin jo hyväksi havainnut, ilmassa pysyi :) Yhtään asiaa ei auttanut että edellis päivänä kaksi konetta Indonesiassa oli laskeutuessaan mennyt metsään. No, järki on Pyryllä tunnetusti paremmin hallussa, ja siellä me sitten istuttiin Tarakanin pikkuisella ja turisti vapaalla lentokentällä, missä mietin taukoamatta sitä pahinta skenaariota. Paniikissa söin kaikki eväät ja koneessa lievensin tuskaani pelaamalla iPhonen tarjoamaa laadukasta Angry Birds peliä. Patapäisiä possuja tappavat tiput rauhoittivat mieli polon niin että koko lentäminen unohtui :) Kaikkeen pelien vastaiseen kommentointiin sortuneena täytyy todeta, että lupaan etten enää ikinä ihmettele Xboxin aiheuttamaa putkikatsetta Pyryn silmissä ;)

Lensimme Tarakanista Balikpapan nimiseen kaupunkiin, jossa oli koneen vaihto. Joka sitten kuitenkin osottautui samaksi koneeksi kuin tultaessa :) Papanista kone jatkoi matkaa Jaavan puolelle, Surabayaan, jonne se laskeutui illalla. Molemmat lennot suorittivat laskunsa sellaisella pehmeydellä, että oli pakko vain ihmetellä miten ne koneet täällä ovatkin niin huonossa maineessa ;) Parin päivän säädöistä väsyneinä, otimme taksin kentältä keskustaan ja kuski tiesi kertoa meille että Balille kannattaa suunnata seuraavana päivänä junan kyydissä, joka puksuttaa seitsemässä tunnissa suht suoralla reitillä Jaavan itäpäähän ja sieltä sitten pääsee lautalla Balille. Palasimme siis hyväksi havaittuun matkustus muotoon pitkästä aikaa :) Juna mateli väliin tasaisella kävelyvauhdilla, joten oli hyvää aikaa ikkunasta katsastaa maisemassa siintävät tulivuoret. Seitsemän tuntia vilahti yhdessä hujauksessa, vaihteeksi oli hauska matkata taas junalla :) Perillä Banyuwangin rautatieasemalla meidät lähes kädestä pitäen talutettiin umpitäytettyyn ja turkasen kuumaan, satamaan ajavaan pikku bussiin, jonka uumenissa odottelu sai turistin päästämään suustaan pari ärräpäätä :) Satamasta hyppäsimme autolautan kyytiin, joka alkavassa ukonilmassa lipui kohti Gilimanukia. Vielä puolentoista tunnin bussi-rutistus nut-keikki kuskin kyyditsemänä, (joka sai jopa Pyrynkin rystyset valkenemaan ) kohti pääkaupunkia, Denpasaria ja tavoite oli saavutettu. Huh ;)

p.s. ja loppuun voinen ainakin omaksi ilokseni ilmoittaa, että aivan liian pitkän tauon jälkeen räpsy kuvat ovat saaneet uutta seuraa, Hong Kongista Vietnamiin. Jospa sittenkin pääsisi kuvissa samalle viivalle kuin blogikin, ennenkuin sitten joskus palaamme takaisin kotiin :)