Bali on Indonesian top ykkös turisti kohde ja kuuluisa sen ilmapiiristä, ystävällisyydestä, kulttuurista, kirkkaista sukellusvesistä, maininnan arvoisista auringonlaskuista, hyvästä ruuasta, surffi aalloista, ilta elämästä ja kaikesta muusta mistä lomailijan on helppo pitää ja tykästyä paikkaan. Näin kävi myös meille :)

Saari on myös hyvin kompakti paketti ja matkustus kaupungista toiseen ei juuri aikatauluja kaada. Harmaa ja luultavasti vähiten Balin matkaajalle elämyksiä tarjoava pääkaupunki Denpasar on käytännössä joka turistin tulo ja poistumis piste, emmekä mekään poikkeusta tehneet. Heitimme sille hyvästit heti aamulla ja kimpsuinemme hyppäsimme taksiin, parahiksi rankka sateen alta :) Suuntana oli Ubud, 8000 asukkaan "kylä", jota lähestyttäessä ei sadekaan kyennyt pilaamaan maiseman ihastelua. Matka mutkitteli 25 kilometrin verran kapeita teitä pitkin, joita reunustivat Balille ominaisella arkkitehtuurilla rakennetut matalat talot, joista ei koristeellisuutta puutu. Vihreät riisipellot ja lukuisat kivipatsaat ja temppelit toivat kodikkaan oloiseen Baliin omaleimaisuutta, joka tuntui lähes sadun omaiselta. Mahdollista kyllä, näin jälkiviisaana sanoa, että tykästymiseen saattoi vaikuttaa matkailu väliin harmittavankin ankea sävyisessä Malesiassa...

Viihdyimme Ubudissa viiden päivän verran, ja taisi olla koko reissun ensimmäinen paikka missä sateesta huolimatta ei heti alkanut se iänikuinen nurina siitä, että missä on aurinko ja miksi aina sataa ;) Mahtui väliin vähän aurinkoakin, joka oli paahtavan kuuma, jota se on myös ympärivuotisesti :) Majoituimme kivaan ja halpaan guesthouseen, jossa aamiaisella tarjoiltiin jopa hedelmiä ;) Sinänsä turha tieto arvoisalle lukijalle, mutta väliin olemme ihmetelleet miten on mahdollista, että näinkin lämpimillä leveysasteilla matkattaessa, on kyseiset tuotteet kiven alla. Niiiiiiiin monen monta ja ihan liikaa kuivakkaa paahtoleipää on aamiaiseksi nautittu :) No Balilla on kaikki toisin. Taas yksi syy pitää siitä :)

Guesthouse sijaitsi pikkukadulla keskustan ytimessä, joka lähinnä koostuu kahdesta vierekkäisestä pääkadusta. Sisään mentiin kuin temppelin porteista, joka oli hyvin tyypillistä lähes joka majatalolle. Hindu uskonto näkyi jokapuolella, ja paikalliset ovatkin kovin uskonnollista väkeä. Erilaisia seremonioita on lähes jokapäivä, kodeissa ja riisipelloilla, sekä temppeli festivaaleihin on juhlan aihetta monta kertaa kuussa. Suitsukkeet sekä pienet kukka-riisi asetelmat, lahjoina jumalille, löytyivät päivittäin joka kodin, ravintolan ja kaupan edestä. Joka tosin aiheutti hetkittäin pään vaivaa, shoppailu reissulla kun ei aina muistanut jalkoihin katsoa ja jos sellaisen päältä sattui kävelemään, hiostavassa paniikissa kuikuili ympärilleen, ettei kukaan nähnyt. Luultavasti emme olleet ainoita länkkäreitä jotka tallasivat jumalallisia aterioita liiskaksi ;) Seremonioihin ihmiset pukeutuvat traditionaali asuihin ja mikäli turisti mielii osallistuvansa isompiin juhliin ja uskonto festareihin, on puku koodi myös turistille pakollinen. Koristeellisuutta ja patsaita ja runsautta näki joka kadun kulmassa sekä temppeleita, joita Ubudissa on sanan mukaisesti kaikkialla.

Nyt voisi äkkiseltään kuulostaa siltä että kaupungissa on pelkkää henkisyyttä ja me hihhuloiduimme ja käännyimme kerta heitolla uuteen elämän katsomukseen ja kääriydymme lakanaan :) Ei suinkaan, mutta Ubudissa on vaikea välttyä kaikelta tältä :) Ubud on myös "pyhiinvaellus" kohde monelle joogaajalle ja henkistymistä hakevalle. Jooga paikkoja ja erilaisia hyvinvointi keskuksia kaupungista löytyy lukuisia, mutta siinä sivussa myös valtava määrä kulttuuri tapahtumaa, kerrassaan mainioita shoppaus mahdollisuuksia ja paljonpaljon hyviä ravintoloita joissa ei koskaan nautittu mitään keskinkertaista :) Varsinkin Kuubalainen Havanna-ravintola saa edelleen ihmis lapsen huokailemaan ja turkkilaisen miehen käsittämättömän hyvä, ehkä maailman kaikkeuden paras palvelu yhdistettynä ilmaisiin suoraan uunista tulleisiin tervetulo leipiin, karhun vatukka hillon ja itse tehdyn sitruuna mehun kanssa, saa Pyryn edelleen tainnoksiin ja taantumaan lapsen tasolle omassa riemussaan :) Leipiä saapui lopulta kolme kappaletta, kun ravintoloitsija käsitti millaiseen hurmokseen oli meidät saattanut. Ruoka annokset kaveri veti hatusta, ja tuhtia ja kermaista ruokaa oli niin paljon, että hetken mietimme miten turkkilaiset eivät kärsi ylipainosta :) Yllätyksenä ylitse muiden kuitenkin nousi Bali Buddha Organic Cafe :) Eli tuliko meistä sittenkin itu ruuan ystäviä täällä hengellisessä ilmapiirissä ;)? Ei, koko kaupungin joogaajat ja sisäisen lapsen itsestään löytäneet maailmanparantajat kylläkin istuivat kahvilassa päivittäin, mutta ruoka oli myös erinomaista. Täydellistä porkkana kakkua ja balilaista super vahvaa, lähes lusikan sulattavaa kahvia, sekä tuoremehuja jotka sisälsivät kaikkea multi-vitamiinipitoista, joita juodessa todellakin tunsi itsensä paremmaksi ihmiseksi ja kerrankin meillä oli terveellinen olo :) Ehkä Pyry ei olisi paikkaan eksynyt, ellen olisi vaatinut, mutta hyvin näytti mieheen uppoavan.

Ehkä jopa niin hyvin, että Pyry koki myös elämänsä ensimmäisen jooga tunnin :) Ja sen verran sitten kuitenkin kiinnostui asiasta, että tähän mennessä kertoja on kertynyt jo viisi kappaletta. Kävimme ehkäpä Ubudin isoimmassa jooga keskuksessa, Yoga Barnissa, josta erilaiseja tunteja löytyi päälle kaksikymmentä. Perus Hatha joogasta Forest Yogaan ja Alchemy of Happinessiin(?!) Älkää kysykö mitä se tarkoittaa :) Ihmisiä tunneilla oli kolmisenkymmentä ja ohjaajat tuntuivat huipputasolta. Avonaisessa salissa maisemat olivat suoraan riisipellolle ja kovin vaikeaa keskittyminen ei ollut, kieltämättä sitä mietti että tällaisessa sitä voisi joka päivä ihminen joogailla, umpiot ja harmaa seinäiset sisätilat eivät enää paljon innostaneet :) Mutta siis, palatakseni tärkeimpään, eli Pyryn joogaan, hyvin meni :) Heti ensimmäisellä tunnilla kaveri heilautti itsensä lähes täydelliseen päällä seisontaan, johon ei siis ihan joka jampperi yllä. Nyt ei puhuta mistään seinää vasten nojailusta, että koittakaas perässä :)

Alati kasvava ja turistoituva Ubud on silti käymisen arvoinen, ja siitä ei voi olla pitämättä, voinemme siis suositella sitä kaikille, vakaumuksiin tai hengen tasoon katsomati:) Kaupunki tarjoaa myös monen montaa lyhyt kurssia, joissa turistin on helppo käydä aistimassa ja vähän oppimassakin käden taitoja, jotka ovat täällä huipussaan. Voi mennä batiikki kurssille, puun kaiverrukseen, maalausta, hopeaa, punontaa ynnämuuta balilaisen tanssin perusaskeleista balilaiseen numerologiaan. Itse kävin hopea koru valmistuksen pika aakkosissa, joka tarjosi aivoille taas lisä pohdintaa, että mitäkä sitä sitten isona tekisikään :)

p.s. Taas on tullut valtava määrä uutta räpsy materiaalia :) Kambotzasta Thaimaahan. Kuvia selaillessa pitkän tauon jälkeen, huomaa kuinka puuskittain se kuvaus into on tainnut reissussa elää; Vietnamin kuvista oli vaikeutta valita edes jollain tapaa järkeviä tai kiinnostavia tai edes semi-skarppeja kuvia. Muistaakseni meitä vaivasi kahden ihmisen kollektiivinen matka-masis-väsy-yhdistelmä ;) Kun taas maan vaihtuessa Kambotzan puolelle, ei juuri ollut pulaa täydellisistä räpsyistä. Oliskohan kameraan tarttumisen riemuun syynä ollut paahtava ja kaivattu kuumuus :)

Jooga maisema :)

Portin pielen vartijat