Piiiiiiiitkästä aikaa, blogi saa jatkoa :)

Vierailu kohteena oli Sacret Monkey Forest Sanctuary, Ubudissa sijaitseva sademetsä jossa temppelien ja hautausmaiden keskellä asustaa 300 pitkähäntä-makakia. Päivittäin turisteja Forestissa käy satoja, mutta karvasuille kävijät tuntuivat olevan pikemminkin yhdentekevää hupia kuin rasite. Ihmisten keskellä remuavat makakit olivat täydellisiä vastakohtia oransseihin serkkuihinsa verrattuina; niitä ei paljon pipot kiristelleet, ujous ei vaivannut, vaan synnynnäiset viihdyttäjät olivat lähes taukoamatta liikkeessä, keskittyminen herpaantui jatkuvasti ja turhautuneisuuteen helposti lipsahtava elämän tyyli vaatii koko ajan virikkeitä, joten jos ei pitänyt varaansa, saattoi löytää apinan nilkkakorua hypistelemässä kleptomanian kiilto silmissä tai roikkumasta hameen helmasta niin että koko vaate on lähteä apinan, eikä ihmisen matkaan tai löytää sylistään yhtäkkiä litimärkä karvakasa joka on kovin kiinnostunut ihmisparrasta ;)

Kunnes, narkolepsian ydin iskeytyi salaman lailla joka häntä veikkoon ja koko yhteisö tuntui uinuvan siki unta, eikä kiertelevä ja kamera ylirasituksesta sauhuava turisti juuri apinan silmäluomea kohottanut :) Tosin ennen tätä ryhmissä nukkumista edelsi perinteinen kaverin rapsuttelu eli kirppujen ja muiden turkissa eläjien nypintä, joka näytti olevan täydellisen autuaaksi tekevää. Sellaisella tyyneydellä ja löysällä rungolla varustettuja makakeja lojui pitkin kivi aitoja ja asfaltti katuja, ettei epäilykselle jäänyt tilaa, onko toisen huolenpito täydellisen tarpeellista :)

Ohjeistus plakaateissa kehoitettiin kunnioittamaan näiden hupiveikkojen elintilaa ja tapoja. Panikoitua ei kannattanut jos apina sattui hyppäämään päälle, sekä varoitettiin menemästä liian lähelle jos apina-vauvoja oli näköpiirissä . Pikkuisia suojeltiin ja hoivattiin tarkoin ja varomaton turisti saattoi saada hyökkäävän äiti-apinan niskoihinsa. Tietysti, tuskin se ihmis äitikään tykkäisi jos naamakarvoilla varustettu epäilyttävä pitkätukka tulisi lepertelemään ja kutittelemään omaa vauvaa leuan alta ;) Niin, eikä sitä nilkkakoruakaan kehotettu jalassa pitämään, makakit ovat synnynnäisiä harakoita ja jos nyt ylipäätään kiinnostuvat jostain, on asia tai esine luonnollisestikin jo apinan oma ;)

Apinat ovat balilaisille tärkeitä, ja ne esiintyvät usein balilaisessa kulttuurissa ja tarinoissa. Kunnioituksesta huolimatta varastelevat veijarit voivat olla myös arkipäivän rasite ja ärsytyksen kohde riehuessaan riisipelloilla. Ubudin metsässä asuvat apinat ovat kuitenkin pyhiä ja niiden uskotaan suojelevan puita ja metsän temppeleitä pahoilta hengiltä. Taruissa pitkähännät esiintyvät joko positiivisina tai negatiivisina hahmoina, eikä kyllä yhtään asiaa ihmetellyt kun seurasi tyyppien päätöntä temmellystä tai täydellistä feng-shui olotilaa ;)