Aamu näyttää vielä yöltä ja silmää on vaikea aukaista.

Paitsi siinä vaiheessa kun herätys kello löytyy sammutettuna peiton alta ja Pyryn isä huutaa huomenta kello 5.15. Pari tuntia nukkuneina ja jännityksestä pinkeinä, on jompikumpi syyllistynyt kellon sammutusoperaatioon ja siitä seuraa luonnollisesti kiire. Ei muuta kun housua ja paitaa päälle ja puolelta jo istumme autoon pakattuina, nenät kohti rautatieasemaa.

Roi on ystävällisesti tarjoutunut reissukuskiksi ja siirtymä käy vaivatta, kun omasta pääkopasta ei olisi vielä riittänyt kapasiteettia toimimaan näin aikaisin.

Juna lähtee 6.04 ja evästämme Jatan tekemät aamiasleivät (kiitos niistä, olivat tarpeen:), ja hetken hämmästelemme että tässä sitä nyt sitten mennään, tuntuu erikoiselta.

Vaihto Riihimäellä ja Lahdessa, josta Sibeliusjuna lähtee. Pietarissa pitäisi olla perillä 14.08 paikallista aikaa, eli hyvä perstuntuma saadaan siperiaa varten :)

Rajan ylitys sujuu ilman ongelmia, eroa Suomeen ei huomaa muuta kuin junan ikkunasta ohi vilahtelevista punaisista mummonmökeistä ja rajanylityspaikalta junaan saapuvasta venäläisestä rajavartio-legioonasta. Joka vaunulle tarvittiin kolme kappaletta vartijoita keräämään noin kymmenen ihmisen passit pois, kiltisti ja oikein täytettyinä, maahan tulokorttimme miellyttävät, matka siis jatkuu.

Miten voikaan pitää paikkaansa kliseinen olemus ja ulkonäkö,kukaan ei hymyile, kaikista paistaa patsastelun tärkeys ja silmämääräiselle mittailulle ei tunnu tulevan loppua.

Perillä. 443 km sujui helposti. Pietarissa on lämmintä ja aurinko paistaa. Mielessä käy nanosekunnin ajatus siitä joko se kauan odotettu aurinkolomailu näin läheltä kotomaata alkaa..

Alkaa hahmottelu siitä mistä pääsee metroon. Kielimuuri kieltämättä aiheuttaa päänvaivaa aluksi, mutta aika nopeasti tähän tottuu, toki turhaa kävelemistä ja edestakaisin höyläämistä saamme harrastaa, englantia ei tosiaankaan ole missään eikä kukaan sitä ymmärrä ja näin budjettimatkailu asenteella liikkuessamme, ei kertakaikkiaan voi hypätä helposti taksiin ja päräyttää minne kartta näyttää...

Jotta lukijaa ei puuduttaisi, tiivistän päivän lyhyeen: noin viiden tunnin haahuilun, mini-mykkäkoulun, hikoilun ja v*#tutuksen jälkeen vihdoin löydämme nettikahvilan josta saa KAHVIA ja virtaa läppäriin ja voimme etsiä yöpaikkaa... Kyllä, sehän taisi siinä kiireessä unohtua varata..:)Puhelin soitolla lupaavat majoitusta kahdeksi yöksi ja suht pienellä vaivalla löydämme mestan, ei mikään luksus, ei edes lämmin tai saatika joku olisi joskus siivonnut siellä, mutta meille kelpaa :)
Vihdoin matka voi alkaa!