5185 km
perjantaina, syyskuuta 18, 2009
Oman elämänsä Indiana Jonesit älkööt vaivautuko:)
Tässä tarinassa ei ole vaarallisia juonenkäänteitä, yllättäviä ja kiperiä tilanteita, minkään asteista lamaantumista, pelkoa, nälkää, hätää, eikä edes vauhtia. Vodkat jäivät juomatta eikä arveluttavien hyttikämppisten kanssa tarvinnut jakaa arveluttavia eväitä.
Suurella todennäköiseyydellä jäimme vaille tätä kaikkea elämää suurempaa koska jaoimme hytin kahdestaan, sesonkiaika on ohitse, samanhenkisiä ja samalla raiteella matkaavia reppureissaajia ei näkynyt ja vaunumme oli kyllästetty lapsiperheillä ja kahdella papalla.
Neljän päivän aikana ohjelma meni jotakuinkin tähän tapaan:
Heräsimme joskus, aika hyvin nukkuneina. Matkalla oli paikoitellen suhteellisen huonovointista rataa, josta syntyi meteliä ja eriasteista junan heilumista, ja jostain syystä tuntui että kaikki tämä ajoittui yöaikaan, mutta kaikkeen tottuu.
Kätevä aamiainen syntyi kerta-annos kaurapuurosta ja purkkikahvista. Junassa on samovaari josta saa hakea kiehuvaa vettä, tämä mahdollistaa erilaisten maukkaiden `lisää vain vesi´-annosten nauttimisen :)
Aamupesusta suoriutui suhteellisen nopeasti, junissahan ei ole peseytymismahdollisuutta, joten erilaiset kosteuspyyhkeet ovat perusvarustuksessa junaan lähtijöillä. Vessassa on reikä lattiassa, että jos oikein fakiiriksi heittäytyy niin puhdistautumisen voi hoitaa myös siellä.
Vessoissa voi käydä;)
VR:n käymälät jäävät tässä kilvassa kauas menneisyyteen. Joka vaunussa on vaunu-emäntä tai kaksi jotka ovat samat koko junamatkan ajan, heidän toimenkuvaansa kuuluu myös siivoaminen ja se suoritetaan joka päivä, tai yö niinkuin me törmäsimme kolmelta yöllä seiniä pesevään vaunuemoon:)
Hetkellisesti aivoissa kumpusi ajatus josko matkabudjetista lohkeisi imurin mentävä siivu, siivoustyrannina tunsin isosti sympatiaa imuroivaa tätiä kohtaan. Kapistus tuntui olevan muinaisuudesta, jolloin ensimmäinen imuri on keksitty, pöly siirtyi nätisti paikasta toiseen mutta ei koskaan edennyt pölypussiin asti.
Astmaatikkojen kannattaa vakavasti harkita matkaa, itse turvauduin joka päivä perus allergia lääkkeeseen.
Vaunu-emäntä myös määritteli koko vaunun musiikki maun, sitä kanavaa mitä täti halusi kuunnella, kuuntelivat myös muut, ja tuntuu kyllä että koko venäjän maalla on sama musiikkimaku. Kaikki ja kaikkialla kuunnellaan euroviisu-tekno-poppi-yhdistelmähirviötä, ja joka ikisestä laulusta on tehty oma versionsa.
Onneksi volume nappula on myös keksitty :)
Mahat puurosta pulleina luimme kirjoja, otimme päikkäreitä, etsimme vimmalla Trans-Siperia kirjasta aseman nimiä ja yritimme paikallistaa sijaintia. Kolmannen päivän kohdalla Pyry taisi ensimmäisen kerran löytää missä mennään, kirja ei ihan matka raamattuna toimi, puutteellista tietoa ainakin radan varrella tuntui olevan ja kaikki hinnat kirjassa ovat tänä päivänä kaksinkertaisia. Sinänsä erikoista koska kirja on päivitetty kaksi vuotta sitten. On siitä hyötyäkin ollut, mutta ainakin hintataso on lannistanut meitä monessa mutkassa :(
Juna pysähteli vaihtelevasti, asemia saattoi olla tunninkin välein jossa oltiin vain muutamia minuutteja. Pitkiä pysähdyksiä, vartista puoleen tuntiin tuli noin viiden tunnin välein. Silloin pääsi ulos jaloittelemaan ja täydentämään ruokavarastoja joko kioskeilta tai paikallisilta jotka tulevat radan varteen ruokaa myymään. Kaikkea löytyi perus nuudeleista, vihanneksista, omenoista, juomista, leivistä ja karkeista myös tiukasti kelmutettuihin ruoka-annoksiin ja erilaisiin piirakoihin, joita piti vain ostaa ja todeta oliko ostos kannattava vai ei :)
Meillä illallispöydässä oli kattaus lähes sama joka päivä: kananuudeleita, paikallista leipää, tomaatteja, kurkkua ja jälkkärikisi jäätelöä, ei kovin ravitsevaa, mutta aivan älyttömän hyvää :)!!!
Nälkää ei siis tarvitse nähdä, välipala-aikakin oli lähes joka välissä ja syöminen tuntui olevan ainakin allekirjoittaneen lempi puuhastelua.
Myös iPodi oli kovassa kulutuksessa, kiitosta vain Suville ja Tommille :)
Matkamaisemat ikkunasta olivat kuin kotimaassa junailtaessa, koivikkoa toisen perään, välillä vähän kuusia ja peltoja ja taas koivuja. Hetkittäin ohi vilahtavat kylät palauttivat paikalliseen maisemaan. Mökit ovat aika ränsistyneitä, tiet mutaisia, paljon hanhia ja koiria, tunnelma paikoitellen kuin keskiajassa. Jokaisessa talossa, oli miten vino tai laho tahansa, ovat Ikkunanpuitteet ja räystäät koristeellisia. Varsinkin iltähämärässä kun mökeissä paloi valo ikkunassa ja muualla oli mustaa, näky oli aika sadunomainen. Tunnelmaa siivitti myös yhtäkkiä tullut syksy ja ruskanvärit, ilma muuttui 4000 km:n jälkeen kylmäksi ja luissa tuntui jo siperian kylmyys.
Miten tässä näin kävi, meidänhän piti mennä kohti lämpöä..;)
Viimeinen yö meni valvoessa. Kuulutuksia ei matkalla harrasteta ja niinkuin jo aikaisemmin totesin, paikallistaminen oli välillä ylivoimaista. Paikkojen nimiä kun ei välttämättä edes ole missään näkyvissä, varsinkin jos pienemmästä asemasta on kysymys. Matkan aikana vaihtuu viisi aikavyöhykettä, joten kellon ajastakaan ei voinut mennä takuuseen. Mutta niin vain hyppäsimme oikealla asemalla kylmään Irkutskin yöhön puoli viideltä aamulla, asteita nolla ja tunsin suunnatonta ylpeyttä itsestäni pukiessani sormikkaita käteen, olivat sittenkin tarpeellinen matkavaruste vaikka suuntana edelleenkin aurinko ja lempeä lämpö :)
Voimme yhdestä suusta todeta että makuuhaavoista huolimatta, matka oli leppoisa ja suosittelemme sitä kaikille jotka haaveilevat päivittäisestä makoilusta ja syömisestä ja aivottomasta oleilusta.
Ehkä se sisäinen valo löytyy vasta Thaimaasta, jostakin henkistymiskeskuksesta, paratiisinäkymistä, mutta ainakin tämä oli oiva askel siihen suuntaan ;)
p.s. kuvaa klikkaamalla saat sen suuremmaksi
p.s. kuvaa klikkaamalla saat sen suuremmaksi
Kiitos selviytymispakkauksista!
Nailla evailla ei koti-ikava yllata :)
Aaaah, kuulostaa niiiin kivalta teidän matkanteko! Täytyy kurkata se Irkutski kartasta. Mahtavaa Madventures-meininkiä! Sielläkin siis joku asuu ja elää elämäänsä, eikä tiedä Tampereen Keskustorista mitään... mulle tulee aina matkatessa näitä sydänpysäyshetkiä, alan miettiä näenkö ikinä enää elämässäni tätä ja tätä ihmistä tai paikkaa. Sama kuin pienenä sai avaruudellisen olon, kun mietti, että jospa maapallo onkin pölyhiukkanen jättiläisen varpaanvälissä! Nyt on varmaan korostettava, että täällä ollaan ihan tasapainossa ja terveinä ja selvinpäin, vaikka aatos lentelee... Pitäkää kivaa ja huolta toisistanne, kuulumisiin! T: Ellastus
No onpa monenlaista matkaanne mahtunut, niin kommellusta, maisemaa, kuin muonaakin... Kuvassa näkyy myös pari "butilkaa" allekirjoittaneen lempijuomaa, SALMIAKKIA!
Hyvin on Jonna vielä kaiken lisäksi kerinnyt kirjoitella näitä tosi mielenkiintoisia matkakuvauksia. Suuret kiitokset niistä.
Antoisia tulevia matkahetkiä teille molemmille.
t.Geeeeeeee