Pika - Baikal
maanantaina, syyskuuta 21, 2009
Nyt on hyvä varustus: kengässä sisällä karva, vesi ei mene läpi, on pipo sekä lämmin takki. Hetkellinen tuska paistaa Pyryn kasvoilla, joko matkabudjetti meni totaalisesti persiilleen?
Ei mennyt :)
Olemme koko ajan menossa kohti alati halpahintaisempaa matkantekoa.
Valmiina siis, kohti Baikal-järvi retkeä. Olemme innoissamme. Tarkoitus matkata puolentoista tunnin bussimatka baikalin rannalla sijaitsevaan Listvyanka nimiseen kylään. Siitä matka jatkuisi baikalin suurimmalle saarelle, Olkhon Islandille. Itse järveä ja kyseistä saarta kovasti meille suositeltiin, ja toki maisemakuvat järvestä ja sen ympäristöstä hivelevät silmiä.
Retki meni näin:
Aamuherätys puoli kahdeksan. Ninan valmistama aamupala. Bussiasemalle. Lumisia maisemia. Kuski pistää alamäissä kaasun pohjaan jotta jo parhaimmat päivät kokenut pikkubussi jaksaisi seuraavan ylämäen. Hirvittää. Välillä.
Olemme perillä. Ei ketään missään. Turisti info on kiinni. Kysymme souvenir-shopin pitäjältä laivasta. Täti neuvoo venäjäksi toiseen info paikkaan. Sekin on kiinni. Kysymme kahvilan-tytöltä laivasta. Hän ei ymmärrä.
Satamassa on iso ja pröystäilevä hotelli, joka ei millään istu karunnäköisen ja vaatimattoman oloiseen paikkaan. Josko siellä kuitenkin olisi joku joka osaisi neuvoa. Respa puhuu englantia mutta ei tiedä laivoista mitään.
Menemme ulos, seisomme kylmässä ja pällistelemme tyhminä. Mitäs hjelvetiä sitä nyt tehdään?
Minibussi kiinalaisia saapuu. Mahtavaa! Heidän oppaansa mahdollisesti ymmärtää meitä! Ei ymmärrä. Venäläisopas osaa vain kiinaa venäjän lisäksi.
Menemme takaisin hotelliin. Tarkastamme itse netistä asian. Saamme läppärin piuhan seinään ja käyttää nettiyhteyttä 200 ruplaa vastaan (4e). Netti ei toimi. Respa sanoo että yhteydet ovat katki.
Asia selvä. Lähdemme takaisin irkutskiin. Iso bussi lähtee kahdelta, pakettiauto kyytejä 20min.välein, päätämme kuitenkin odottaa bussia.
Odotamme bussia varttia vaille kaksi. Kello on puolikolme eikä bussia näy. Menemme kahville. Kolmelta tulee joku. Kuski sanoo ettei mene irkutskiin.
Lopulta matkaamme pakettiautolla.
Mitä reissusta jäi käteen? Näimme maailman syvimmän (1637m ) järven. Sitä vartenhan me sinne lähdimmekin ;)
Ainiin, bussia odottaessamme amerikkalaispariskunta kysyy meiltä turisti-infosta, kerromme sen olevan kiinni. He puolestaan kertovat että Olkhon-saarelle ei tänään pääse.
Laiva on rikki.
Haha mahtavaa! Näitä on kyllä mukava lukea aamuisin kahvin kera. Ottakaa iisisti vaan ja nauttikaa joka hetkestä (+ jatkakaa kirjoittelua :)... -Vilppu
Moikka Jii & Pee,
No onpa kaikenlaista kommellustakin jo kerinnyt matkallenne osua. Mutta kovin mielenkiintoista on ollut lukea näistä teidän seikkailuistanne. Onko teillä langaton yhteys vai miten te näitä tekstejänne maailmaan välitätte?
Nyt taitaakin sitten matka alkaa vähin erin muuttua siedettävän lämpimäksi, ennen noita paratiisillisia sääolosuhteita...
t. Geeee
Täälläkin suunnalla mielenkiinnolla seurataan teidän matkan etenemistä. Juniorinkin taholta tuli heti isältä tullessa kysymys "Onko ne kirjoittanut jo millaista oli Siperiassa?" :D
T. Miina ja miesväki
Näitä tarinoita lukiessa tunteet vaihtelevat innostuneen, liikuttuneen ja huvittuneen rajoilla. Ihanaa luettavaa! Jatkakaa tarinointia!
-Elina