Kahdessa päivässä ei juuri paljoakaan ehdi kokemaan suurkaupungista jossa asustaa ihmisiä lähes yhtä paljon kuin Suomessa. Perusturisti meiningillä tutuiksi tulivat Nevski Prospekt joka suunnasta ja moneen otteeseen, Eremitaasi sekä nippu erilaisia ruokapaikkoja.

Koko keskusta on täynnä vanhoja ja hienoja rakennuksia, kultaisia sipuleita vilkkuu kaikissa ilmansuunnissa, tiet ovat leveitä kuin lentokentällä, sushi ravintoloiden saldo saa hämmennyksiin, metrot kulkevat syvimmällä maailmassa, 60 metrissä ja ihmiset ovat suhteellisen töykeitä, sekä turisteille että omalle väelle.

Taitaa olla niin että suomi-ihmiset on koulutettu kiitos ja näkemiin sanaan jo äidinmaidossa, täällä kukaan ei tervehdi eikä juuri kiittele kaupassa tai ravintolassa, eikä myöskään paikallinen väestö ole tottunut siihen että turistit ovat vaivoin opetelleet sen yhden sanan venäjää ollakseen kohteliaita, monta kummastunutta kassa-tätiä on kohdattu :)

Himoshoppaajan sielua kirvelee ja vääntää kun kaupat jäävät koluamatta. Täällä naisihmiset ovat viimeisen päälle pukeutuneita ja hoitavat kävelyn tyylikkäästi huimissa koroissaan. Meillä varustus on jokapäiväinen ja sama, ja tyylikkyydestä ON tingitty, tässä se ensmäinen kulttuurishokki kai kohdattiin..;)

Mutta tätähän tämä, rinkassa on yhdeksän kuukauden tarve ja kaiken kantaa itse, niimpä.

Toteamme kuitenkin että pietarin kylmäksi muuttuneessa ilmastossa on mukava matkustaa tällä painolastilla ( Pyry katsoi Pekingin säätiedotteen: 29C), ruoka kaupoissa on halpaa ja maailman paras bors-keitto on nautittu :)