Tervemenoa Siperiaan!
maanantaina, syyskuuta 14, 2009
Miten meillä aina on kiire?!
Juna lähtee 13.15 kohti Irkutskia, reitti juna-asemalle on jo varma nakki, ei siis ongelmaa paikallistaa, ja kellon aikakin on näinkin kovanluokan nutaajille ihan oivallinen, silmät olleet auki jo tovin ja kahvia nautittu riitävä määrä. Mutta kyllä, niin vain huomaamme että taas juostaan, rinkat polvitaipeita viistäen; olemme väärällä juna-asemalla. Mutta kyllähän sitä nopeasti paikka vaihtaa suurkaupungissa jossa englanti on hepreaa joka kadun miehelle ja ainoa todellinen ystäväsi on visa-kortti, eikä siitä tässä ongelmassa juurikaan hyödy :)
Ei hätää, asemalla patsasteleva ystävällismielinen vartija-herra auttaa meitä omalla äidinkielellään. Huolimatta yhteisymmärtämättömyydestä ja raskaan sarjan varustuksesta harteilla, tapahtuu vaivaton juoksusiirtymä kahdeksankaistaisen liikenteen välistä, kohti oletettua oikeata asemaa. Voi pienen ihmisen onnea kun asema onkin oikea ja saavumme vieläpä viisi minuuttia etuajassa ja jo olemme ojentamassa passia ja lippua vaunu-emon hyväksyttäväksi ja aikaa jää vielä pakollisen valokuvan ottoonkin, näin voi neljän päivän junamatka alkaa :)
Olemme investoineet 8000 ruplaa per naama neljänhengen hyttiin, euroissa 160, ei ihan järkyttävä, mutta ajatellen jo matkattua matkaa ja vielä tulevaa, hinnaksi tulee jotain muuta kuin oletimme. Emme tietystikään tee matkaa junalla sen halpuuden vuoksi, mutta ajatushan toki alunperin lämmitti, että matka hyvinkin taittuisi alle kolmen sadan.. Taitaa jäädä haaveeksi.
Hyttiin saavuttaessa iloinen yllätys kohtaa matkalaisen, taidamme matkustaa omassa ihmeellisessä seurassamme, kahta muuta makuupaikkaa ei ole myyty.
On mahdollista että matkaseuraa saapuu joltain toiselta asemalta, mutta näin jälkikäteen tätä kirjoittaessani, voin jo heti todeta että ei noussut :)
Asialla oli puolensa ja puolensa, niinkuin kaikella on tapana. Jos olisimme jakaneet hytin, todennäköisesti paikallisten kanssa ( olimme vaunun ainoat turistit ) olisi matkasta tullut mielenkiintoisempi, toisaalta raskaampi, nyt kahdestaan vaunun seiniä tuijottaessamme, matkustaminen oli helppoa, eikä tarvinnut huomioida kenenkään muun pyllyä kuin omaansa, ja vähän tietysti toisenkin;)
Neljä päivää junassa meni nopeasti, tiivistelmä aiheesta seuraavassa!
Hyvaa matkaa meille!!!
Lähetä kommentti