Chicken-Pot

keskiviikkona, lokakuuta 28, 2009 Pyry
sunnuntai, lokakuu 18, 2009 Jonna

Lempiaiheesta taas vähän lisää :)
Meidän kulinaristiset nautinnot täällä Kiinassa koostuvat pääsääntöisesti hyvästä ruuasta, tai sitä ainakin yritämme syödä. Mitään extremeilyä, madcookin kaltaisia puolieläviä elukoita emme ole syöneet saatika halunneet edes maistaa. Kaikkea löytyy, mikäli kokeilunhalua riittää.

Kasvissyöjälle tämä olisi ensisilmäyksellä paratiisi, tofua löytyy joka muodossa, papuja miljoonaa eri lajia, pähkinöitä sekä tuoretta kasvista on torit pullollaan. Mutta koska kiina on lihansyöjä maa, ei voi koskaan olla ihan varma etteikö kasvisruoka sisältäisi myös lihaa.Täydellistä kasvissyöntiä länsimaalaistumisesta huolimatta ei ihan ole sisäistetty. Ainakin lukemamme mukaan paistamisessa ja kastikkeissa käytetään eläinperäisiä rasvoja. Monessa ravintolassa isoissakin kaupungeissa listat ovat kiinaksi, randomilla tilataan annokset ja sitä sitten syödään mitä tulee... 

Olen onnellisesti ajautunut sellaiseen fengshui-tilaan oman pääni kanssa etten ajattele koiran syöntiä. Lihan alkuperästä ei voi katukeittiöissä olla koskaan varma ja asiasta ei voi nuristakaan, koska se kuuluu kulttuuriin, tosin juurikaan emme ole törmänneet kertomuksiin että naudan sijasta liha olisikin jotain muuta..
Koirat eivät onneksi ole vain kiinalaisessa ruokapöydässä vaan myös ihan oikeina lemmikkeinä ja niitä hellitään ja paapotaan kuin omia lapsia, ylensyöneitä kiinanpalatsikoiria on lyllertänyt vastaan joka kaupungissa, ja pullukat ovat jokapäiväisissä askareissa kiinalaisten matkassa, kaikkialla koirat ovat vapaina, jopa pekingin suurkaduilla ja ovat silminnähden kiintyneitä omistajiinsa. Pekingissä näimme iltakävelyllä keski-ikäisen pariskunnan jotka leikkivät piilosta palatsikoiransa kanssa, koira hätääntyi ja paniikissa juoksi etsien kun omistajat lymyillen hihittelivät puun takana...
Huvinsa kullakin :)

Kaikkien nurina puheiden jälkeen otimme kuitenkin taas Lonely Peen neuvosta vaarin ja suuntasimme samassa hostellissa asuvan skottilaisen Neilin kanssa suositeltuun ruokapaikkaan. Olin jo aikaisemmin lukenut kuvauksen kokemisen arvoisesta pikkusaaresta jonne päästäkseen pitää kävellä pelottavaa ja tärisevää ja ei niin hyvä kuntoista riippusiltaa pitkin.. Kokeanpaikankammoni näköalahissien lisäksi suuntautuu ahdistavasti juurikin riippusiltoja kohtaan, mutta koska oli ilta ja pimeää, on se aina lieventävä asian haara, kun ei näe, ei voi pelätäkään ;)
Silta tosiaan oli ilman valaistusta ja Neil käveli edelläni huutaen ohjeita ja kannustusta, jos jostain puuttui lankku tai olimmeko saavuttaneet jo keskikohdan... Katsoin herkeämättä vain jalkoihini, sivuille katsominen olisi saattanut olla liikaa ;) Pyryä touhu tietysti nauratti.
Näin jälkeenpäin ajateltuna ja valokuvia katsoen; hupaisaa puuhaa, silta ei ollut kovin korkealla ja pelottelu opuksessa taisi olla vähän sarkastista ;)
Paikka oli rannalla, tuoden Thaimaan mieleen, ilmasto oli kostea ja lämmin. Mukavaa vaihtelua, hämyvalaistus tuli lyhdyistä ja paikalla vain kiinalaisia meidän lisäksemme. Etukäteen tiesimme että kaikki on listalla kiinaksi, mutta tarjoilija ymmärsi haluavamme kanaa ja viittilöi viereiseen pöytään, hämärässä ei nähnyt ruokaa mutta nyökyttelimme hyväksyntää, ottaisimme samaa.
Pöytään saapui Hot Pot; kiehuvaan mausteiseen liemeen laitetaan kiehumaan yleensä jotakin lihaa ja liuta erilaisia kasviksia ja sieniä, sinänsä kiva ruokalaji, olimme useasti sellaisen ääressä jo puuhastelleet ja herkkua saa ympäri kiinan, mausteliemen koostumus vain vaihtelee paikkakunnasta riippuen.

Kana saapui. Kirjaimellisesti. Hämärässäkin näki että kinttu kynsineen törröttää kohti taivasta. Näinhän se on täällä monesti tapana, koko lintu pistetään kaikkine hyvineen palasiksi ja pataan. Heitimme koko kipon sisällön sen enempää asiaa ruotimatta porisemaan. Liha valmistui nopeasti ja empien nostelimme palasia lautasille, kanaltahan se maistui, ihan hyvää, mutta nälkä ei lähtenyt, jostain syystä liemilisukkeet uupuivat ja yhdestä pikku kanasesta ei riitä ruokkimaan kolmea ihmistä ja kun omaan kauhaani tarttui pää helttoineen, jäi ateria osaltani siihen. Pojat taisivat kuitenkin tutkia kanan aivoituksia vähän lähemmin...
Onneksemme meille tuli mainiot ja maittavat kasvisannokset jälkeenpäin; marinoitua kurpitsaa ja valkosipulimunakoisoa joita kylla kelpasi järkytyksen lievittämiseen napostella, hyvän oluen kera. Tarjolle tuotu keltainen vesi ( ei, se ei ollut teetä ) jäi tällä kertaa maistamatta :)

Tunnisteet: 2 kommenttia | edit post

Ooo Las Palmas

tiistaina, lokakuuta 27, 2009 Pyry
lauantai, lokakuu 17, 2009 Jonna

Perjantaina hyvästelimme  Xianin ja junailimme seuraavaan kohteeseen, etelä kiinaan Guiliniin, 700 tuhannen asukkaan kaupunkiin.  Paikka sijaitsee Guangxin maakunnassa joka on kuulu hienoista valokuva maisemistaan. Guilin toimii meille välietappina, tähtäämme Yangshuohun, josta Kiipeilijä-Pyry on jo vuoden päivät haaveillut.

Matkaseurana junassa meillä on murahteleva vaatekaapin kokoinen kiinalaismies joka huvitti meitä nukkumalla yläpunkassa puku päällä ja herättyään nousi tikkana ylös, kaivoi salkustaan parranajokoneen, ajoi sänkensä sängyssä ja hyppäsi alas. Kivisestä ulkomuodosta huolimatta kaverilla oli lempeä mieli, aamiaismandariininsa mies jakoi, kyselemättä, suoraan käteen ja siinä sitten söimme kaikessa hiljaisuudessa kirpeitä sitrushedelmiä kaappi-miehen kanssa. Myöhemmin mies aiheutti hämmennyksen istumalla Pyryä vastapäätä, ja hetken tuijoteltuaan Pyryn käsivarsia ojentautui hypistelemään käsikarvoja. Tähän ei liity mitään perverssiä, huoli pois, kotijoukot ;), mies osoitti hiplailun jälkeen omaa kättänsä jossa ei ollut ainuttakaan karvaa, häntä ihmetytti karvainen turisti ja luulisin että se karvainen turisti oli taatusti vähintäänkin yhtä hämmentynyt :)
Muuten niin kovin karvaiset kiinalaiset ( kadehtien olen naisten paksuja ja pitkiä hiuksia ihastellut ) ovat huomattavan parta ja vartalokarvavapaata kansaa. Kourallisella vastaantulleista kiinalaisista miehistä on ollut parta, mutta lähinnä sekin koostuu hassuista haivenista ja yhdellä ainoalla on ollut viikset, liekö nekään olleet aidot ;) 
On siis aivan ymmärrettävää että Pyryn suht runsaaksi rönsynnyt reissu-parta aiheuttaa ihastelua.

Lauantai iltana kymmeneltä olimme perillä. Hyppäsimme taksiin ja matkalla hostelliin meille valkeni hyvin nopeasti paikan atmosfääri; ylitetyn sillan molempia pieliä koristivat nelimetriset villkuvat palmupuut ja joka puolella pyöri jonkinasteinen valospektaakkeli hektistä tunnelmaa luomaan. Hostelli sijaitsi turismin ytimessä, rantabulevardin länkkäri-ravintolat olivat täynnä ulkomaalaista ja  ja sub trooppinen ilmasto nosti välittömästi hiki kerroksen iholle. 
Yöpaikan vieressä, jalkakäytävän reunustalla  keskellä liikenteen mölyä, kuin vastapainoksi kaikelle istui pikkuinen albiino kääpiökani kaikessa rauhassa puputtamassa ruohoa.
Taas vähän erilaista Kiinaa :)
Tunnisteet: 1 kommenttia | edit post

Matka sinne ja takaisin :)

tiistaina, lokakuuta 27, 2009 Pyry
torstai, lokakuu 15, 2009 Jonna

Olisiko nyt pieni pala oikeaa, aitoa, ehtaa, vanhaa ja edelleen asuttua Kiinaa paikallaan? Kaiken suurkaupunkeilun ja mäkkäri-nurkkien jälkeen mieli kaihosi maalle, edes päiväksi.
Näin meille luvataan: Dangjiacunin kylä 1400-luvulta, alhaalla laaksossa. Asukkaita on 125:n mökin verran, maanviljelöiden asuttama. Pieniä, erinäköisiä harmaa-tiilimökkejä kapeiden kivipolkujen varrella, "sleepy, timeless atmosphere". Juu, sinne mennään.

Sinne päästäksemme on mentävä ensin Hancheng nimiseen kaupunkiin ja siitä vain yhdeksän kilometrin päässä olisi päämäärä. 
Pihistelemme, taas :) Bussilla matka taittuisi kolminkertaisella hinnalla mutta nopeammin, kolmessa tunnissa ja junalla 4,5 h:ssa. Otamme junan kun ei ole kiire ja lähtökin on jo 7.30, olemme hyvin perillä päivällä ja ehdimme ennen pimeää vierailemaan muinais-kylässä.

Seuraavana päivänä juna lähteekin vasta yhdeltä, matka vähän viivästyy, mutta eiköhän tässä hyvin ehditä, yöksi pitänee kuitenkin jäädä. Eksoottinen vaihtoehto olisi yöpyä kylässä; sieltä voi kysellä yöpaikkaa paikallisilta jotka ale-hintaan antavat kallistaa pääsi omiin koteihinsa. Kuulostaa hyvältä.
Junaan pääsyssä on taas luonnollisesti oma puuhansa, lipuissa olevat vaunu ynnä paikkanumerot eivät pidä paikkaansa, ja koska joka vaunun ovella seisoo konnari jotka jokainen huitovat kiinaksi, yksi toiseen ja toinen toiseen suuntaan, on vaikea ymmärtää mihin pitäisi mennä. Päädymme lähes kädestä pitäen vietynä typötyhjään vaunuun, taas kerran. Onkohan meillä joku ykinäisten junavaunujen karma ympärillä :)?

Hancheniin on alle 200 km, suurinpiirtein tre-hki väli ja aikaa neljä tuntia ja vähän päälle.. Asemilta nousee ihmisiä ja vaunu täyttyy pikkuhiljaa ja tutuksi tullut tuijotus jatkuu. Viereisen penkin äiti ja tytär siirtyvät istumaan vastapäätä, äärihuonolla englannilla ja äärihuonolla kiinalla keskustellaan tovi ja ympärille kerääntyy liuta kiinalaisia joille äiti ylpeänä aina esittelee uudet tuttunsa: suomalaiset ihmiset :) 
Kello on viisi ja tiedustelemme mahdammeko kohta olla perillä? Ei ihan vielä kolme tuntia lisää, kahdeksalta siis... Jaahas,  että kävellen olisi jo perillä....
No kankku on istumiseen jo hyvin koulittu ja ystävämme Lonely planet antaa koordinaatit hostellista, Hancheniin on jäätävä yöksi. Perillä hyvästellään ja kätellään ja kiitellään ja myöhemmin tytöltä saapuu Pyryn kännyyn tekstiviestikin jossa hän tervehtii ja kertoo äitinsä puhelin numeron Pyrylle... Taisi minulta jäädä jotain huomaamatta? Nopeasti täällä asiat etenevät.. ;)

Kokolattiamatoilla vuoratussa hotellissamme on joku vahvalla kädellä käynyt röökaamassa viime vuosien ajan, koko talosta huokuu seiskytlukulaisuus jolloin joka perheessä tupruteltiin ja tapetit imivät itseensä joka henkosen. Muutoin siistissä, perus-hotelli kastiin kuuluvassa asutuksessa taidamme olla lähes ainoat yöpyjät ja luonnollisesti meidän ympäristöön sopimattomat ulkonäöt herättävät taas kiinnostusta; ruokaa etsiessämme kalpeat naamamme Hanchenin katuvalottomilla kaduilla loistaen ihmiset hakivat perheensäkin ulos ihmettä katsomaan, viaton pällistely oli vaihtunut pari astetta rankempaan luokkaan.
Valkoisuuden ihannointi on ainakin kiinalaisten naisten keskuudessa huomattavaa; naamarasvaa ostaessa on vaikea löytää purnukkaa joka ei sisältäisi " whiteningiä ", tiedä sitten toimiiko aine oikeasti, usko on ainakin vahva purkkihyllyjen pituudesta päätellen :)

Seuraavana aamuna lähdimme pakettiauton kyydissä kohti Dangjiacunia, auto jättää meidät pellon laidalle josta on vielä tovi kävelyä, saavumme puolen tunnin päästä portille jossa on rahastaja setä kavereineen: 30 jeniä per naama, jos mielii kaupunkia katsomaan.. 
Lyhyesti luonnehdittuna: Kylä oli syvällä laaksossa ja hienoissa maisemissa. Lämpimässä auringonpaisteessa muutama kiinalais mummu paistatteli päivää ja todellakin oli hiljaista; ajaton ja uninen ilmapiiri oli oikea, ja turistit, myyjät ja tuijottelijat loistivat poissa olollaan, niinkuin lähes kaikki paikallisetkin. Mutta jokin paikasta puuttui; talot olivat enemmänkin modernin näköisiä, koristeelliset räystäät ja puu kaiverrukset ikkunaluukuissa olivat minimissä ja kapeat huonokuntoiset  mukulakivet ensisilmäyksellä olivat ainoa asia mikä muistutti 1400 luvusta. Hiippailimme kujilla noin tunnin ja totesimme että tämä oli nyt tässä. Otsikon mukaisesti; matka sinne ja takaisin.

Paikka jätti vähän tyhjäksi, mietimme taas kerran niin tutuksi tullutta ja kulunutta aihepiiriä, mitä jäi käteen, eikö noinkin ikivanhasta mestasta Ming-dynastian ajalta olisi löytynyt hippunen aitoa ja vanhaa? 
Puuttuva linkki oli tunnelma: Näin on, jos Lonely planet tai mikä tahansa muu ihan kelpo opus mainitsee paikasta ja vielä sisäänpääsyn kanssa, on se ikävä kyllä niin että turismi on ottanut vallan tavalla tai toisella. Aidoille apajille pitää löytää itsenäisesti ja nähdä vähän vaivaa, esimerkiksi opiskella kiinaa niin että tulee ymmärretyksi ;) ja näin ollen siirtymät eri paikkoihin mahdollistuvat. Itseämme saamme siis aiheesta soimata, laiskan ei auttaisi valittaa ;)

Itsessään tunnin mittainen visiitti 200 km:n päähän kesti kaikkineen kaksi päivää. Mutta emme kadu. Määränpää ei ollut ehkä juuri sitä mitä odotettiin, mutta reissuineen taas yksi elämys lisää.



Tunnisteet: 0 kommenttia | edit post

Xian & Pirkka-hallin terracotat

keskiviikkona, lokakuuta 14, 2009 Pyry
maanantai, lokakuu 12, 2009 Jonna

Lauantai aamuna saavuimme uusille apajille, Xianiin. Pekingistä 12 tunnin junamatkan päässä. Matka meni kätevästi yöjunalla ja nukkuessa. Junien taso alati vain paranee ja tämä tarjosi jopa ihmisen mittaisen punkan; kerrankin Pyry nukkui jalat suorana, tosin tällä kertaa unimattia esti muuten mukava ranskalaimies jonka hiki-eritys täytti lämpimästi koko hytin :)

Etukäteen varaama hostelli vaikutti nettikuvista päätellen huijaukselta, mutta päätimme kokeilla. Kuvissa oli toinen toistaan hienompaa perinteisin kiinalaiskalustein varusteltua huonetta. Kun kysessä on hostelli ja hinnat liikkuvat kymmenen euron molemmin puolin, oli vaikea uskoa todeksi. Todeksi se kuitenkin todistautui :) paikka oli juuri sitä mitä luvattiinkin.
Välillä on mukavaa vähän luksustellakin, ja vielä näin halvalla. 
Pyry teki molempien puolesta viisaan miehen päätöksen; uuteen paikkaan tultaessa ensimmäinen päivä otetaan iisisti, levy-asennossa, liikkua saa tarpeen tullen ja nälän tunteessa saa lähteä ovesta. Jatkuva liikehdintä, alati vaihtuvat paikat ja uudet kuviot väsyttävät, närpiö-tuokiot välillä vaivaavat, eikä se ole toivottu seuralainen. Ilman aikataulutettua matkailuakin voi väsähtäminen näköjään tulla.

Mutta viis siitä, eteenpäin vain ja kohti uutta turistirysää ;)
Xian tunnetaan paremmin Terracotta -armeijastaan kuin itse kaupungista. Ihmistä tähänkin kaupunkiin mahtuu 4,7 milj. ja on ollut Kiinan pääkaupunki joskus Tang-dynastian ajoilla... Siitä muistona koko keskustaa kiertävä korkea muuri. Xianin nähtävyydet, armeija mukaanlukien, ovat muurien ulkopuolella, joka onkin taas oiva rahastus kohde, busseilla ajeluttaa turisteja kohteisiin enemmän tai vähemmän kalliilla.

Pyryn omatoimimatkailijan sielu on rajoittunut osallistumaan seuramatkoihin, joten menemme paikalle itsenäisesti, eikä se kovin vaikeaa ollut; kävelemme bussiasemalle josta lonely planetin mukaan lähtee kulkupeli kohteeseemme. Emme kerenneet edes pysähtyä kun huutava pieni nainen jo repii Pyryä hihasta kysyen minne mennään, ennenkuin ehdimme vastata, hän vastaa itse että terracottaan ja  täältä pääsee, kiskoo meitä kauheassa kiireessä eteenpäin, kysyy lippua, vastamme että ei ole, huutaa seitsemää jeniä ja tuuppii bussiin joka on jo liikkeessä, ilman että kukaan tajuaa mitä tapahtuu, istumme minibussin sisällä, tuuppiva nainen mukana ja kuski ajaa sellaisella fartilla ettei voi muuta kuin hymyillä. Kuljettaja on potentiaalinen huurupää joka painaa tööttiä jokaisessa sopivassa, sopimattomassa ja kaikissa niiden välisissä hetkissä. Erikoinen torvi päästelee äänimaailman laajalla rekisterillä, ja väliin tuntuu että töötti kuuluu bussin sisällä paremmin kuin ulkona, melu on helvetillinen ja täysin kaoottinen, niinkuin koko meininki. Bussi puikkelehtii liikenteessä ja koko ajan sekä kuski että pikku-nainen toimivat sisäänheittäjinä bussiin, möly on melkoinen kun he yhteen ääneen huutelevat ihmisiä kadulta kyytiin ja kiire on niin kova että kuski hädin tuskin pysäyttää ja ihmiset vain kiskotaan liikkuvaan bussiin sisälle :)
Tätä jatkuu koko matkan, tunnin verran, mutta kaikesta huolimatta hyvässä hengessä, kukaan ei ole töykeä, eikä kuski huutele hävyttömyyksiä ( niinkuin New Yorkilainen italialaiskuski taannoin toivoi asiakkaan suvun kuolevan kun tämän pärstä ei miellyttänyt... ), olemme ainoat turistit kiinalaisbussissa ja onnellisia että seuramatka-sielu ei antanut periksi  ;).

Ja asiaan. Odotukset ovat isot, kuvat lehdissä ja televisio dokkari ovat vaikuttaneet mieliin, että hienolta näyttää. Käymme katsomassa elokuvan pätkän aiheesta, joka valaisee historiaa ja näin ollen on kivempi katsastaa. Nuukailimme audio guiden kanssa tällä kertaa :)
Paikka on kolmessa eri hallissa, ensimmäisestä löytyy se isoin ja kuvatuin , toisesta pienempi ja kolmannesta kaikista pienen. Etenemme päinvastaiseen suuntaan, jätämme huipun viimeiseksi.  
Kolmannesta hallista löytyy alle sata, toisesta päälle tuhat, ja ensimmäisestä 6000 sotilasta, sen pitäisi olla spektaakkeli... Halli tosin muistuttaa pirkka-hallia valaistuksineen, olo on kuin kivimesuilla. 2000 entisöityä sotilasta hevosineen seisoo edessämme, tosin aika alhaalla, läheltä ei näe. Ne loput neljätuhatta on joko kaivettu ylös odottamaan itselleen kättä tai päätä löytyväksi tai ovat vielä palasina maan uumenissa. Meitä on petetty. Odotimme näkevämme loputtomat rivit ihmisen kokoista sotilasta, hämmentävää näkymää jota keisari-en-muista-nimeä :) Qing-kaudella rakennutti 38 vuotta omaa hautakammiota varten. 
No, suuruudenhulluilla on omat ongelmansa..;) Kyllähän se toki käymisen arvoinen oli, 2000 sotilasta riveissään on ihan vaikuttavaa, että kaikille joskus sinne nenänsä suuntaaville tiedoksi: kannattaa mennä :) ja koko ajan syntyy uutta sotilasta rivin jatkoksi... hitaasti, mutta varmasti ( paikalla oli kokonaista yksi argeologi kyykyssä rapsuttamassa..)
Vaikka vain sen takia että v.-74 maanviljelijä kaivonsa kautta kiskoi ylös yhden pään ja sen seurauksena löydettiin tämä valtavan kokoinen armeija, maailman "kahdeksas" ihme, josta historian kirjoissa ei ollut mitään mainintaa.
Tähän on raportti hyvä lopettaa :)
Tunnisteet: 4 kommenttia | edit post

Viiden tähden pyöräilyä

keskiviikkona, lokakuuta 14, 2009 Pyry
perjantai, lokakuu 9, 2009 Jonna

Paljon mahtui kymmeneen päivään. Pekingiä voinee ensisijaisesti suositella kaikille ruuan ystäville; täkäläistä ruokaa ei voi kyllin ylistellä. 
Toki makumatkailuun mahtui pari kummajaistakin, varsinkin kakku-leivostelu kulttuuri on vielä kovasti esiasteella; itse vannoutuneena pulla-henkilönä ostin katukojuista kaikkea mikä muistutti makeasta, pitihän niitäkin kaikkia kokeilla :) Joukossa pari helmeäkin, mutta nyrkin kokoinen rapsakka musta "tennispallo" oli yliveto, tosin kyllä sekin syötyä tuli ;) 
Hinnat ravintoloissa yllättivät iloisesti; oma majapaikkamme sijaitsi Lama Tempelin vieressä, turistille suunnattua kojua oli rivit pullollaan joten olisi voinut kuvitella ettei 2,5 eurolla olisi kulmakuppilasta saanut kahta lihatäytteistä pitaleipää, kahta isoa home made lihanuudeliannosta ja kahta vesipulloa :)
Ihan eritysmainintana ja kotiväelle tiedoksi ( huom. Jyry ) 2.5l. cocispullon kaupasta sai 50 sentillä :)

Toisin kuin suurkaupungeissa yleensä taksilla ajelu oli ihan varteenotettava vaihtoehto, jos metroilu tuntui työläältä rinkkojen kanssa tai vammais-matkailijan selkä hetkittäin prakaili, kantsi tarttua taksiin. Kaikissa oli mittarit, joten hinnasta ei tarvinnut etukäteen sopia  ja kinastella. Ihan kelpo matkan pääsi 1.5 eurolla. metro toki kustansi vain 0.20 suuntaansa mutta liiallinen pihistely jossain tilanteissa saattoi olla kohtalokkaampaa kuin euron menetys rahapussissa ;)


Ehdottomaksi ykköseksi meidän listalle nousi kirkkaasti pyöräily. Jokaisen joka kaupunkiin tulee kannattaa moinen menopeli vuokrata pyllynsä alle. Kaupunki on tehty pyöräilijöille, kaikkialla on tasaista, ei ylä- tai alamäkiä, jo kehunsa saaneet pyöräkaistat leveitä ja vaikka autot ovat lisääntyneet huimasti viimevuosien aikana ja liikenne on paikoitellen mitä sattuu, ei meitä meno hirvittänyt hetkeäkään. Järjen voi pitää täälläkin päässä niinkuin kotonakin, ja seurata miten paikalliset pyörineen puikkelehtivat. 
Paljon olisi meiltä jäänyt kaupungista näkemättä ilman kolmen päivän pyöräily innokkuutta. 

Tunnisteet: 0 kommenttia | edit post

Turistinähtävyyksinä Pekingissä

keskiviikkona, lokakuuta 14, 2009 Pyry
keskiviikko, lokakuu 7, 2009 Jonna

Jokaisen ihmisen perusoikeuteen lukeutuva " 15 min. julkisuutta " paisui meidän kohdalla kuin pullataikina, ja runsaasti yli ämpärin. 

Ensimmäisen kerran aihe pompsahti tietoisuuteen itsenäisyyspäivänä jolloin olimme taas turisteilemassa Taivaan Temppelillä ja koska  koko Kiina oli liikkeellä, myös tälle alueelle oli eksynyt muutama.. :)
Olimme lähes ainoat turismot ja tuijottelu oli tullut tutuksi jo sillä hetkellä kun junasta astui ulos, mutta nyt jouduimme niin sanoakseni salamavalojen välkkeeseen, mahtavuutta, olimme kiinalaisessa tähtisumussa ;)
Ihmiset halusivat kuvauttaa itsensä meidän kanssamme, erikseen ja yhdessä. Kun yksi oli käynyt kuvassa jostain tuli sen kaveri ja niiden kaveri ja kun sekin oli kuvauttanut itsensä, tuli vielä äitikin ja ehkä pari äidinkin kaveria. Kun sessio oli ohi kiiteltiin puolin ja toisin. Jostain ilmestyi seuraavat... 
Ohikiitävän hetken koko rumba oli ihan hauskaa, oli kuninkaallinen olo ;)

Päivittäin joku tuli ja halusi samaan kuvaan, jostain ilmestyi iloinen naama ja sen taluttava käsi, ja taas sitä oltiin suu korvissa hymyilemässä uuden ystävän kanssa. Erikoista.
Kiinalaiset ova tunnetusti kovia kamera-miehiä ja poseeraavat mielellään itse kuvissa. Siinä missä suomi neito tahi poika seistä tönöttää suhteellisen jäykkänä ja vaivautunut hymy huulilla yleensä silmät joko puoliksi tai kokonaan kiinni, ottaa kiinalainen täydellisen poseeraus asennon ja aivan sama mitä sukupuolta tai ikäryhmää edustetaan. Kaiken olemme nähneet ;)

Kuvaaminen sinänsä meni, ei me nyt sentään päivärytmiä jouduttu sen takia muuttamaan ;) mutta tuijottelu alkoi ottamaan pannuun. Perustuijotusta osakseen saa jokainen joka käyskentelee toisessa kulttuurissa, mutta kun kokonainen perhe seisoo puolen metrin päässä ja katsovat suu auki eivätkä lopeta ellet itse häviä näköpiiristä..
Ilmeisesti lakananvalkoiset ihmiset parralla varustettuna ovat kiinnostavia :)

Taas täytyy todeta, että maassa maan tavalla. Täällä ei haittaa jos kesken Kielletyn kaupungin kulta-aarteiden katsannan päästää universumin isoimman pierun ( ei meistä kumpikaan :) tai pikkuruinen mummuli  iltapäivätepastelulla jatkaa suurieleisesti mongolialaisen kotihengettären perintöä, niin miksi sitten tätäkään päivittelemään.
Tunnisteet: 1 kommenttia | edit post

Turistina Pekingissä

sunnuntai, lokakuuta 11, 2009 Pyry
maanantai, lokakuu 5, 2009 Jonna

Nyt on nähty Kiinan muuri sekä kielletty kaupunki.

Molemmat kuuluvat kesäpalatsin ohella must-kohteisiin joka pekingissä kävijälle. Eikä sitä asiaa yhtään kyseenalaistakaan tai ihmettele. 
Muurille tehdään erilaisella rakenteella olevia retkiä muutamasta tunnista koko päivän kestäviin. Kohteita on monia; jossain löytyy shoppailu mahdollisuutta ja ravintola, joka ainakin meidän mielestämme syö tunnelmaa. Näille retkille suuntaavat yleensä kiinalaiset itse. Joistain kohteista löytyy paljon vaikea kulkuisempaa ja kunnostamatonta osaa joihin taas tehdään vaellus tyyppisiä matkoja. Me valitsimme perinteisen, kunnostettuun osaan tehty päivämatka, Mutianyijiin, aikaa muurilla kolme tuntia. Järjestettyjä matkoja suosivat lähes kaikki, säästää aikaa, vaivaa ja rahaa.

Ilma oli täydellinen, täysin pilvetön taivas ja maisemat muurilla olivat kyllä hulppeat. Muuri on korkeimmillaan 2km korkeudessa ja sinne pääsi kyllä kävelemällä, me valitsimme kuitenkin hiihtohissin joka täydellistä korkeanpaikankammoista hetkittäin ahisti :). 
Mutta maisemat hävittivät ahistuksen kerta heitolla, taas mennään mahtavissa näkymissä ja varsinkin muurille päästyä maisemat olivat todella vaikuttavat. Paikoitellen kävely rappusissa kävi urheilusta, joko mennään jyrkästi alas tai jyrkästi ylös ja huonojalkaisille edes kunnostettu osa ei ole suositeltavaa. Kolme tuntia kuumassa oli aivan sopiva aika ja riittävä myös Canonin sisäänajamiseen :)
Iso miinus olivat ne sadat muutkin jotka olivat lähteneet muurille. Ihmistä tuli ja meni kuin muurahaista.
Hassuna yksityiskohtana oli tulla pyllymäkeä pitkin alas. Kiinanmuurilta sai halutessaan laskeutua mutkittelevaa kelkkamäkeä pitkin, ei nyt ihan päätähuimaavaa vauhtia mutta karvat hulmuten kuitenkin :)

Kielletty kaupunki näyttäytyi meille kaoottisena turistirysänä, ja oli vaikea nauttia näkemästään kun ympärillä pyöri 3 miljoonaa kiinalaisturistia. Olimme paikalla yhdeksältä aamulla, joka oli auttamattomasti puoli tuntia liian myöhään ( kaupunki avataan 8.30 :). Tuntui että meidän ja parin muun länsimaalaisen turistin lisäksi paikalle oli heilahtanut lähes koko Kíina. 
Itsenäisyyspäivästä johtuen kiinassa on lakisääteinen 8 päivän loma jonka vuoksi kiinalaiset ovat lähteneet itse lomailemaan nähtävyyksiin. Pahin mahdollinen aika siis tutustua hienoihin kulttuurikohteisiin.
Ehdottomasti kuitenkin käymisen arvoinen. Enemmän aiheesta sai irti ( naurujen kanssa ) kun otti suomenkielisen audio guiden jossa kiinalainen selosti tapahtumaa suomeksi. Siinä oli huonoa suomea huonolla suomella kerrakseen :)!
Ihmiskaaoksesta huolimatta oli hauskaa mielikuvitella minkälaista elämä on kielletyssä kaupungissa ollut. 500 vuotta ovet olivat suljettuina, ja vielä 1900 luvun alussakin on keisari hallinnut kiinaa muurien sisäpuolelta. Paikoitellen paikkaa oli restauroitu liian uuden näköiseksi, joka ei tee oikeutta hienoille palatseille. Ränsistyneemmät osat ovat mielenkiintoisempia ja tietysti myös aidompia, ainakin meidän silmään.

Mao Zedong sanoi: Joka ei ole kiivennyt Kiinan muurille, ei ole oikea mies. Käännös on kökkö, mutta sanoma on mahtipontinen. Mietimme jättikö nämä historialliset paikat meihin mitään jälkeä? Eivät.
Turistirysät eivät valitettavasti anna kuin hetkellisen hurmion, joskus eivät sitäkään, maailman aarteet häviävät turismin alle. On toki hienoa olla paikanpäällä ja todeta muurillakin patsastelleensa, mutta luulen että meidän matkamme kohokohdat löytyvät muualta, ehkä tähtitaivas on vielä liiaksi mielissä :) 

Tunnisteet: 3 kommenttia | edit post

Uusi Canon 500D, Pyryn parempi mieli :)

sunnuntai, lokakuuta 11, 2009 Pyry
perjantai, lokakuu 2, 2009 Jonna

Tämähän oli väistämätöntä, uusi kuvausväline löysi uuden osoitteen :)!
Vanha korjautetaan ehkä jossain missä majailemme pidemmän aikaa, korjaus olisi vienyt parikin viikkoa eikä siitäkään olisi ollut takeita.

Ajatus siitä että näemme ainutkertaisia asioita, joita sitten ikuistettaisiin rajalliseen pääkoppaan sekä kameraan joka kuvaa kivoja kuvia vain aurinkoisella säällä, alkoi ahdistamaan.
Niin kävi Pyry tinkaamassa itselleen uuden kameran, ( tosin piinaavaa sisäistä keskustelua itsensä kanssa kesti ensin tuntitolkulla, ja pari päivää vierähti morkkisteluun oston jälkeen ;) ja se kannatti.
Joskus kuluttaminenkin aiheuttaa ihmisessä lämpöaaltoja ja saa elon hymyilemään.

Itse sorruin samaan aikaan toisaalla, samaan tapahtumaan, siis ostohysteriaan. Suurkaupunkien kiroja, joskus iloja.
Helmihulluna taisin shopata rinkkaan vähän turhaa ylipainoa, mutta hyvin perusteltu ( itselleen ) ostos, on aina kannattava ;). Samalla summalla olisin kyseisiä kiviä ostanut noin kymmenessosan suomesta. 
Tinkaaminen on täällä yleistä, niinkuin kaikkialla Aasiassa. Siihen kannustetaan ja on kaupankäynnin kannalta toivottavaa. Pyydetyt hinnat ovat tähtitieteellisiä ja turistioppaissa annetaankin osviittaa isompien paikkojen politiikasta; useimmissa on hyvä sääntö että tarjoaa puolet pyydetystä tai vähän alle, riippuu toki kaupankäynti kohteesta, kun taas toisaalla tarjotaan vain kymmenesosaa aluksi. Hyvänä sääntönä on että töykeä ei saa kuitenkaan olla ja tietysti se että miettii ensin itse mitä on valmis maksamaan, joka joskus on hankalaa, ajatus herpaantuu helposti kun myyjät ovat agressiivisia ja helposti saattaa mennä sekaisin ja maksaakin lopulta aivan liikaa. 
Itseäni helpotti jo viime kesäinen tinkimisen peruskoulu Thaimaassa. Tuntui aluksi vaikealta, mutta nopeasti kuvion ymmärsi, varsinkin jos tietää mitä ostettavasta tuotteesta kuuluisi maksaa. Erona Thaimaahan täällä tuntuu olevan "marttyyrimyyjät" joiden suupielet tipahtavat polviin asti kun lähtee liian alhaisesta hinnasta, käy jopa niin että kaupanteko tyssää siihen, he loukkaantuvat eivätkä halua enää jatkaa. 

Mainio esimerkki ylihinnoittelusta ja reagoinnista tapahtui Pearl marketilla, isossa ostoskeskuksessa joka toistaa samaa kaavaa kaikkien muidenkin jättiläis-kompleksien kanssa; 5 - 7 kerrosta kaikkea, ja joka kerros keskittyy aina yhteen alueeseen, esimerkiksi 200 eri pistettä kännyköitä joissa kaikilla sama tarjonta ;).
Pyryllä ei ollut aiettakaan ostaa kiipeilytakkia, laadukkaan Mammut- merkin ( kopio tietenkin ) yhtäkkiä kuitenkin ilmestyttyä päälle. Myyjä oli kovin kiva, eikä vaikuttanut yhtään päällekäyvältä. Takki rupesikin vähän kiinnostamaan ja kysyimme hintaa: 1650 jeniä ( n.165 e)!
Naurahdimme ja Pyryn riisuessa takkia myyjä laski hintaa tuhanteen jeniin. Edelleen liikaa ja päätimme jättää siihen, kun ostos ei ollut kovin tärkeä. Tässä vaiheessa tyttö tuli yllättäen jo vähän epätoivoiseksi ja vannoi takin olevan aito ja tiputti hintaa 500 jeniin. Pyry pysyi päätöksessään, edelleen liikaa hintaa, takki on kopio ja ei kiinnosta kiitos. Myyjä raukalle tuli paniikki, tarrautui pyryn käsivarteen kuin hukkuva korteen konsanaan ja otsarypyt loistaen rukoili ostamaan takkia. Tilanne jatkui ja jatkui... ja jatkui... kunnes tytön oli lopulta pakko päästää kädestä irti. Takkia ei ostettu, periaatteesta, tilanne rupesi ärsyttämään. 
Halvalla se olisi lopulta lähtenyt, 100 jenillä :)
Tunnisteet: 0 kommenttia | edit post

Kiina 60

sunnuntai, lokakuuta 11, 2009 Pyry
torstai, lokakuu 1, 2009 Jonna

Pekingissä kaikki on suurta ja mahtavaa. Täällä on kiitoradan verran lääniä autoille ja pyöräilijöille tilaa koko hämeenkadun leveydeltä, läntinen rautatieasema muistuttaa kooltaan, turvatarkastuksen ja läpivalaisun kera lentokenttää, ja onkin maailman isoin juna-asema.
Olympialaisten takia kaupungin siistimisoperaatio vaati paisuneet mittasuhteet, metrolinjat ovat uudet, isoja hotelleja rakennettiin keskustaan, tehtaita lakkautettiin ilman puhdistamiseksi ja kaikki kodittomat pistettiin toisaalle...
Ja edelleen, vuoden jälkeen tapahtumasta katukuvassa näkyy tapahtuman tärkeys kiinalaisille, ihmisten päällä on olympia paitoja ja lippiksiä ja metron televisioissa pyöritetään kisa näkymää tauotta.

 

Pääsimme paikan  päälle päivittelemään Kiinan itsenäisyyspäivää, joka kaikesta päätellen on olympiakisojen ohella tapahtuma joiden budjettilaskelma luultavasti lukitaan seuraavaksi 300 vuodeksi kultaholviin ( pelkän sotilasparaatin hinta 44 miljoonaa dollaria ), ja luultavasti myös sitä muistellaan ainakin seuraava vuosisata :)

Itse emme kylläkään osallistuneet, saatika nähneet 33 min. kestävää ilotulitusta ( joka oli kaksikertaa massiivisempi kuin olympialaisten ). Eikä nähnyt moni muukaan.
Itsenäisyyspäivä ei ole kansanjuhla, vaan hallitusväen ja niiden kavereiden kinkerit. 
Tavallinen työtätekevä kiinalaispopula katsoi juhlaa telsusta, omasta tai naapureiden tai ostoskeskusten screeneiltä tahi istuivat koko perheen voimin televisiokaupan lattialla.
Näinhän se meilläkin, ja niiiiin monessa muussakin maankolkassa. 
Meillä kuitenkin vietetään juhlaa porukoissa, pyhäpuvut ja juhlakoltut päällä, suhteellisen kosteissa meiningeissä, mutta silti, kansa juhlii. Itsenäisyyspäivän paraati on avoin kaikille, ihmiset kodeistaan ovat tervetulleita osallistumaan, ja mahdollista ilotulitetta saapi taivastella. 

Täällä tapahtuma järjestettiin Tiananmenin aukiolla, joka sekin on maailman isoin julkinen aukio ;).
Paraatijuhlan katsomossa istuivat presidentti, hallitus ja kutsuvieraat. Spektaakkeli kesti kolme tuntia joka päättyi jo mainittuun ilotulitukseen. 
100 000 ihmistä esiintyi ja 800 000 vapaaehtoista työskenteli ympäri kaupunkia.  Tätä kolmetuntista oli hiottu ensimmäisen kerran jo elokuussa ja koko itsenäisyyspäivän juhlinta kesti kymmenen päivää ympäri maata ennen loppuhuipentumaa. Ainakin metroissa urheilu telsuista oli vaihtunut erilaisten kimaltavien gaalailtojen esittämiseen ja jopa Empire State Building New Yorkissa valaistiin Kiinan väreillä :)

H-hetkeä varten Peking valmistautui erilaisilla kielloilla ja varotoimenpiteillä:
Tavallinen kansa ei saa osallistua, alue oli eristetty joten sinne ei olisi edes päässyt: metroasemat ympäriltä olivat kiinni, isot hotellit alueella suljettu ja jopa Pekingin lentokenttä oli kolme tuntia suljettu. Ihmisiä Tiananmenin lähiseudulta kiellettiin lähtemästä ulos, edes ikkunoita ei saanut pitää auki ja eikä parvekkeille saanut mennä. Silloin saattoi tulla ammutuksi.. Kyyhkysten päästäminen ilmatilaan oli kielletty ja leijan lennättäjiä kiellettiin lennättämästä leijoja. Ihmisiä kehotettiin jopa hamstraamaan ruokaa koteihinsa, jos jotain vaikka tapahtuisi, eikä pääsisi ulos moneen päivään. Laitapuolen kulkijat oli taas siivottu pois ( lehdessä ei lukenut minne..) veitsien myynti esim Wall Martissa kiellettiin, rotat ja ikävät hyönteiset oli jopa karkoitettu. Turvatoimet olivat äärimmillään, poliiseja ja sotilaita oli joka paikassa. 

Jopa säähän vaikutettiin, eikä hintaa uskalla edes arvailla.. 
Vuoden takainen urheilu ilkamointi jätti Pekingin hampaankoloon karvaan palasen. Pilviseksi jääneet kisat pistivät panemaan nyt parasta; taivaalle lähetettiin raketteja jotka vaikuttivat ilmastoon suotuisasti, mahdollista sade ilmaa ei tullut, pilvet väistyivät ja aurinko oli taattu. 

Loppukaneettina lehdessä oli lause siitä kuinka käytetty rahasumma on niin suuri ettei kenelläkään muulla maalla maailmassa olisi varaa tähän.


Tunnisteet: 0 kommenttia | edit post

Hyvä ruoka, parempi mieli :)

torstaina, lokakuuta 08, 2009 Pyry
keskiviikko, syyskuu 30, 2009 Jonna


Kiinalaiselle ruoka on isossa osassa elämää. Koko maahan mahtuu 1,3 miljardia ihmistä, ja kaikissa 34 maanosassa valmistustapa on aina uusi, yhdestä ja samasta ruokalajista on tarjolla siis kymmeniä variaatioita. Täällä ei tarvitse kävellä korttelitolkulla etsiäkseen ruokapaikkaa, sen kun astuu ulos ovesta ja seuraavasta ovesta jo sisään. Ihmiset tuntuvat syövän koko ajan, oli kello kuusi aamulla tai kymmenen illalla. Ylipainoista kiinalaista ei olla kuitenkaan nähty, kertoo ruuan laadusta kai jotain :)

Olemme ruokatarjonnasta innoissamme, koska ainakin kotipuolessa "pikku kiinalainen"on ahkerassa kulutuksessa muiden saman alan ravintoloiden lisäksi. Emme tietenkään oleta saavamme samanlaista sapuskaa lautaselle kuin Suomen kiinalaiset tarjoavat, vaan jotain paljon parempaa.

Mongoliassa olimme käyneet kiinalaista syömässä ja kokemus oli ihan perus, ei niin hyvää, muttei järin huonoakaan. Annoimme anteeksi, emme olleet Kiinassa :)
Ensimmäisenä iltana suunnistamme vähän eksyneinä tuoksuja haistellen, mennäkkö nyt ravintolaan, vai syödä jotain katu keittiöstä? Ja ymmärtääkö kukaan englantia? 
Menemme paikkaan jossa on hieno sisustus ( valtavan hyvä valintakriteeri ruualle ;) ja ruokalista on ilman kuvia kiinaksi, osasta löytyy kuitenkin joku arvio englanniksi. Mainiota, ei nyt tarvitse ihan ummikkona tilata! 
Pyry tilaa riisiä ja chilipossua ja minä nuudeleita ja härkää. Tarjoilija puhuu vain kiinaa joten varmennus ruuasta jää.
Hetken kuluttua ruuat saapuvat pöytään:  minulle kaalinlehdillä varustettua lihasoppaa ja Pyrylle kylmä annos chilitahnassa uivia possunpalasia  ja tulikuumaa riisivelliä :) 
Maku ei ole kaksinen, sopassa kelluu niin isoja lihalevyjä ettei suuhun mahdu, velli maistuu kiehuvalta vedeltä ja chilistä kirpoaa vesi silmään ja karpalo otsaan. 
Aterian jälkeen mieli on apea, onko kiinalainen ruoka oikeasti tällaista?!

Seuraavana päivänä iskee ensimmäinen matka lamaannus; koti-ikävä on valtava. On aivan sama ja yksi lysti että ulkona on lämmintä ja vihdoin ollaan Kiinassa. Pyry hoitelee asioita netissä ja itse makaan täydellisessä vihannes-olotilassa jaksamatta nousta sängystä ennen iltaa. Ei auta, tämänkin tiesi etukäteen ja onneksi yksin ei tarvitse ikävänsä kanssa olla.
Nälkä ajaa ihmisen pihalle. Suuntaamme edellisestä ruoka-järkytyksestä vielä lamaantuneina paikkaan jossa kaikella varmuudella on kuvat ruokalistassa, näkee mitä tilaa, vaikkei raaka-aineista olisikaan tietoa.
Ruokala on lähes täynnä paikallisia joka on aina kotiinpäin ja ainakin annoskuvat vakuuttavat. Olemme taas toiveikkaita kiinalaisen ruuan suhteen.
Ja toiveikkuus palkittiin, ruoka oli täydellistä :)

Ja loppuun voin vielä lisätä, että pettymys on jäänyt ensimmäiseksi ja ainoaksi :)

 



Tunnisteet: 6 kommenttia | edit post

7865km

keskiviikkona, lokakuuta 07, 2009 Pyry
tiistai, syyskuu 29, 2009 Jonna & Pyry

Yhteenvetona junamatkasta:

Kannattaa lähteä! 
Valittavana kolme eri reittiä: trans-siperia, trans-mongolia( meidän reitti, 7vrk ) tai trans-manchuria. Trans-siperialla pääsee vladivostokiin asti ja on matkoista pisin, ja helposti halutessaan voisi matka sieltä jatkua lautalla Japaniin.
Valitsee minkä tahansa, niin elämys se on silti ja aivan omanlaisensa, riippuen pysähdysten määrästä ja valituista kaupungeista. 
Meidän matka kesti kolme viikkoa ja kuukausi olisi ehkä ollut optimaalisin aika. Isoissa kaupungeissa helposti vierähtää pari päivää jo pelkästään siihen että etsii tyynyn päänsä alle, ruokaa ja selvittää seuraavan etapin junalippuja. Säätämiseen menee iso osa.
Opaskirjasta on matkalla hyötyä, tosin myös harmiakin.
Junassa eloa helpottaa jonkinasteinen varustus ruokailuun ja ehdottomasti kannattaa vaatettaa itseään mukavasti, aivan sama vaikka painelisi samalla kerrastolla päivästä toiseen, niin ne muutkin tekevät :)
Allergisten kannattaa varautua huolella ja raha-asiat hoitaa niin että uuteen maahan tultaessa pärjää, jos automaatti ei satu olemaan heti nurkan takana. Rajaa lähestyttäessä juniin saapuu rahanvaihtajia, jotka todella k#settavat valuutan arvosta sekaisin olevaa turistia.

Matka ei ehkä tule niin halvaksi kuin voisi ensikertalaisena ajatella, rahaa uppoaa lippuihin enemmän mitä useammin jäät junasta. Meillä kustannus oli noin 450 per naama, tällä hinnalla ei kyllä taida pekingiin saada lentolippuja, mutta oma meno eränsä on tietysti ruoka ja asuminen, minkä lentämisessä sitten säästää. 
Mutta eihän tälle matkalle lähdetäkään sen halpuuden vuoksi vaan matkan.

Ja lopuksi vielä: Ollin ja muiden manaajien harmiksi, vaikka sitä kyllä vähän ooteltiin niin ehkä ahkera käsidesin käyttö esti matkailijan uskollisen ystävän läheisyyden, tiedä tuota.
Jalla Jalla ei kuitenkaan tullut :)

... vielä






Tunnisteet: , 0 kommenttia | edit post

Kohti Pekingiä

keskiviikkona, lokakuuta 07, 2009 Pyry
maanantai, syyskuu 28, 2009 Jonna

Taas juna-asemalla, sunnuntai aamuna 8.05 ja pakkasta taisi mittarissa olla -5. Röyhtäilevä taloudenhoitajamme hymyilevänä lähetti meidät pipot korvilla kylmyyteen, ja itsekin olimme aamuhuurteesta huolimatta hymy suussa. Seuraavan kerran junasta noustessa ei pipo enää kiristä ja karvakenkäkin on pakattu rinkan uumeniin :)

Asemalla oli taas samat naamat, joihin on törmätty pitkin matkaa, milloin moskovassa, tai baikalilla, tai irkutskin ruokakaupassa. On ihmeellistä että vaikka kaikilla siperian läpi matkaavilla on täysin erilaiset aikataulut, kaikkiin törmää väistämättä jossain. Olimme varmoja että meidän fantastisella matkailijan tuurilla päädymme vähintäänkin suomalaisten kanssa samaan hyttiin ja sen verran oli asemalla turistia että aivan varmasti juna on aivan täysi.

Mutta ehei, jotain hyötyä on joskus kroonisesta viime tingassa asioiden hoitamisesta! Ostimme liput junaan edellis iltana, etukäteen oli jo vähän varoiteltu että saattaa olla myöhäistä saada aamujunaan paikkoja. Ilmeisesti tämän seurauksena pääsimme perushytin hinnalla vähän vähän parempaan luokkaan ja olimme ainoat matkustajat koko vaunussa :) 
Iloinen pyöreäpäinen kiinalais-vaununhoitajamiekkonen toi meille jopa oman termoskannun, vaunun ja junan taso nousee myös näköjään juna junalta, ja nyt oli jo hypersiististä menopelistä kyse. 
Ainoa miinus koko matkassa oli kuumuus ( koskaan ei ole asiat hyvin ;), ikkunoita ei saanut avata, koska matkasimme tuntikausia gobin-aavikon lävitse ja hiekka tunki ikkunoista sisään semmoisella tehokkuudella että tuntui hampaissa asti :) 

Illalla saavuimme Kiinan rajalle, missä rutiinilla pistettiin passin numeroa taas lapusta toiseen. Asemalla pimeydessä seisoo liuta pinkeän näköistä uniformukaveria ja taustalla soi Wienin valssi! Kyllä, outoja ovat kiinalaiset :) Meininki oli vähän erilainen edellisiin verrattuina. Rajavartiat ystävällisempiä, mutta tarkempia kuin aikaisemmin. Nyt ei enää riittänyt että lappuun infoaa kielteisesti ydinaseista ja vihanneksista, ja kieltää kantavansa mitään koko kansan kaatavaa influenssaa. Ovellamme kävi perus passintarkastajan lisäksi mies tutkimassa meidän kameran sisällön. Pyry oli juuri ottanut kuvan kiinalaisesta tullilomakkeesta, se huvitti meitä, lapussa oli liuta kysymyksiä joista kävi ilmi että Kiinaan ei käytännössä saisi viedä yhtään mitään joten se piti ikuistaa, mutta rajavartija-setä ei tuntunut yhtä huvittuneelta....hmmm, document, what is this? pyry: ööööö.....it is ö kustom dokument....ja tähän tapaan älyllistä sanan vaihtoa jatkui tovin, tuskan paistaessa molempien kasvoilta, tiesimme saman ajatuksen karusta kiinalaisesta kuulusteluhuoneesta käyvän mielissämme.
Tyyppi lopulta luovutti kameran, ja kuvan kanssa :)
Seuraavaksi tuli mies avaruustikku kädessään ja mitään sanomatta osoitteli sillä otsasta toiseen. Mittarilukema miellytti ukkoa, ei kuumetta. Hetken toki ajatus karkasi, tallentuikohan meidän koko aivokapasiteetti informaatio nyt johonkin kiinalaisten keskustiedostoon?
Seuraava kaveri halusi levitellä rinkkojemme sisällön, ja viimeiset tyypit tarkastivat  salamatkustaja mahdollisuuden ja yhtäkkiä olivat äärimmäisen kiinnostuneita ylimääräisestä muovipussista yläpedillä. Siellä oli kurkku. Ja kielloista huolimatta, mongolialainen vihannes kulkeutui kiinaan :)

Aamulla söimme ravintolavaunussa aamiaista, kaikki matkustajat olivat saaneet ilmaisen aamiaisen ja lounaan, joka ilmeisesti on ihan normi käytäntö. Jokainen tuntui olevan yhtä hämmästynyt kuin mekin pyöritellessään käsissään syömäpuikkoja ja paahtoleipää, Näilläkö sitten leipä voidellaan? Kyllä, olemme Kiinassa :)

p.s. Lämpötila +25





Tunnisteet: 0 kommenttia | edit post

Terelj

keskiviikkona, lokakuuta 07, 2009 Pyry
lauantai, syyskuu 26, 2009 Jonna


Jos olisimme valveutuneita ja kaiken etukäteen suunnittelevia matkaajia, olisimme varautuneet seitsemän päivän gobin-autiomaa vaellukseen hevosen selässä, jakkihärät matkabagaaseja kantaen.
Koska emme ole, "tyydyimme" pelkästään puolentoistapäivän reissuun ja yhteen yöhön :)

Oli tarkoitus jättää teksti vähemmälle ja antaa vain kuvien puhua puolestaan, mutta koska nyt olemme jo täällä kiinalaisen valvovan silmän alla, saatte kuvaspektaakkelia odotella. Siispä kuvailisin reissua näin:

Päämääränä Tereljin luonnonsuojelupuisto ( 80km ulan batorista koilliseen, pinta-ala 4850 km2 ). Asutukset ovat harvassa, eikä sitä ainakaan vielä ole jurttaleireillä pilattu. "Tyhjää on paljon". Hienojen maisemien vuoksi paikka on niin turistien kuin paikallistenkin suosima ja suosion lisääntyessä sähkö ynnä vesilinjat on vedetty joihinkin leireihin, pääasiallisesti asuminen on edelleen askeettista.  Onneksemme olemme kaukana sesonki ajasta, matkassa mukana olleiden kahden korealaisen lisäksi muita turisteja emme kohtaa. Tosin oma jurttakylämme käsittääkin vain kaksi majoitukseen tarkoitettua ja yhden isomman jurtan jossa paikallinen perhe asuu. 

Suosion ymmärtää kun yhtäkkiä eteen aukeaa näkymä suoraan Sormusten herran keski-maasta, eikä tässä kohtaa tarvitse yhtään edes liioitella. Keskellä virtaa mutkainen joki jonka varrella  hevoset laiduntavat, ympärillä kohoavat samettisen näköiset ja vihreät vuoret. Seuraavan mutkan takaa jatkuu taas tyhjyys ja aukeat maastot, serpentiinitietä ajaessamme ohitamme lauman jakkihärkiä ( terveiset vaan Hannalle:) ja pörröisiä lampaita.
Täällä kaikki ovat vapaina, missä haluavat. 

Leirissä meitä odottaa yö jurtassa, ratsastusta ja omin päin vaeltelua alueella. Pihalla käyskentelee hevosia. Mieleen tulevat villihevoset, joita ei taida enää mongoliassakaan olla, mutta vapaana laiduntavat hevoset näyttävät meidän silmissämme villeiltä. Hevoshullujen paratiisi!

Kahden tunnin ratsastusretkemme on aika kaukana jo kuvitellusta vapauttavasta laukkaamisesta, hiukset ja parrat tuulessa liehuen... 
Ratsumme ovat tottuneet kovaan käsittelyyn ja ilman raippaa ( tai piiskaa ) ei liike ole kovin vauhdikas.. Oppaamme käykin läimimässä hevosia pyllylle tämän tästä, ja koska minkäänasteista ohje-tehostusta matkaan emme saaneet, tuntuu ainakin korealaisille (ensi kertaa hevosen selässä ) ratsastus olevan täyttä hepreaa. Tyypit tönöttävät milloin missäkin puskassa, eivätkä saa kulkupeliä liikkumaan senttiäkään. Oppaan Mongolian kielisestä ajatuspilvestä voikin lukea pari voima sanaa, kun sai jo kymmenettä kertaa hakea muukalaisia vääriltä poluilta ;) Ensi-ratsastaja Pyry saakoon kuitenkin erityismaininnan suoritteestaan, niin vain mies nousi hevosen selkään ja ilman erityisopasteita lähti painelemaan kohti mongolian aroa. Alati kasvavan sukellus ynnä kalliokiipeilyharrastevarusteiden lisäksi meille ilmestyy luultavasti myös hevonen..

Mutta kaikesta huolimatta, ratsastus oli elämys. Kokea henkeäsalpaavat maisemat ratsain ( Tsingis Kaanin synnyindeudulla :) , paikoitellen vaikea kulkuisia, vuoristoisia, alamäkiä, kapeita polkuja pitkin ja jyrkät alamäet taluttaen niin että omakin polvilumpio tuntui olevan lujilla.

Mahtavat ateriat nautittuamme samoilemme lähikukkuloille joissa näkymät auringon laskiessa ovat huikeat. Yhtäkkiä viereisen mäen takaa kohoaa rivistö sarvia. Tuijotamme hetken ja toteamme muutaman vuohen laiduntavan meidän suuntaan. Muutama vaihtuu hyvin nopeasti 150:ksi, rivistö vain pitenee kuin rantaviiva ja lähestyy meitä kuin Sarumanin armeija konsanaan :) Ei hätää, ei tässä juoksemaan tarvitse ryhtyä, mutta kun seuraavassa suunnassa on jakkihärkä pöpelikössä ja alempana laiduntaa kameli niin vähän piti jo miettiä mihin suuntaan sitä rivakasti pistää töppöstä toisen eteen. Ei kai ne vuohet nyt vaarallisia, eikä se jakkikaan mitään tee, mutta eihän sitä vierastakaan koiraa saa mennä silittämään...
Tähän täytyy vielä lisätä hyvin tärkeänä tietona että harva on käynyt samassa pusikossa kyykkypissalla kun parin metrin päässä on kameli:)

Jurtta osoittautui hyvinkin mukavaksi, kylmyys hävisi puulämmitteisen kamiinan kautta joka paikoitellen yöllä nosti lämpötilan kattoon ja -15C kestävän makuupussin uumenista oli kaivauduttava ulos, oli niin kuuma että olisi voinut saunoa. Talven pakkasten tultua se on tietysti hyvä asia. Jurtassa oli neljä nukkumapaikkaa ja tiiviillä ja paksulla huovutetulla villalla vuoratut seinät pitävät lämpöä, joskin se myös karkaa yhtä nopeasti kamiinan sammuttua. Sisäpuolen kattorakenteet ja ovet ovat hyvin koristeellisesti maalatut, mikä loi tunnelmaa muuten karun ja askeettisen näköiseen asumukseen. Ajatella että tällä tavoin ihmiset asuvat ja elävät. Ihan onnellisina, yhdessä pyöreässä huoneessa, vailla sähköä, vessaa, peseytymismahdollisuutta, säiden armoilla, keskellä autiomaata, hoitaen karjaa ja hevosia. 

Saunailmastoa sisätiloissa ja sitä joka kävi puita pistämässä sylillisen kamiinaan meidän nukkuessamme on kiittäminen, ilman savustamista olisi paras pala jäänyt näkemättä. Nimittäin mongolialainen yötaivas.
Pimeys oli todella pimeää, missään ei näy valoja, ainoana lamppuna loistaa taivaalla iso ja kirkas kuu.
Pilvien väistyessä avautuu näkymä joka pientä ja vähän isompaakin ihmistä hiljentää. Näky on sadunomainen, taivas on TÄYNNÄ toinen toistaan kirkkaampia ja isompia tähtiä ja täällä voi todella nähdä tähtien tuikkivan. 
Näkyä ei pysty kuvailemaan, se pitää ehdottomasti kokea, ja kokemus jää ikuisesti mieleen.

Jos Mongoliaan aikoo, kannattaa todellakin lähteä ulos kaupungista ja kartuttaa elämys varastoja monella prosentilla. Sieltä löytyy se mikä tekee Mongoliasta käymisen ja kokemisen arvoisen asian. Ainakaan me emme ole kokeneet vielä vastaavaa. Eikä tarvitse vaeltaa seitsemää päivää, yksikin yö riittää mykistämään.

Tunnisteet: 3 kommenttia | edit post

Ulan Bator

perjantaina, lokakuuta 02, 2009 Pyry
perjantai, syyskuu 25, 2009 Jonna

Olemme maailman kylmimmässä pääkaupungissa. Lämpötilaerot voivat vuoden aikana olla mitä tahansa -49C ja +38C välillä. Kaupunki on 1350m meren pinnan yläpuolella, merivirrat eivät pääse siis vaikuttamaan ilmastoon ja tästä johtuu myös keskimääräinen 283 aurinkoista päivää vuodessa :)

Kaupunki näyttää neuvostoaikaiselta, ydinkeskustassa tavallisia kerrostaloja, yleiskuva vähän ränsistynyt ja pinttynyt, jalkakäytävät rapakunnossa ja kaupungin laitamat asumusten iloista sekamelskaa: samaan pihaan mahtuu jurttia, rakenteilla oleva moderni omakotitalo ja vieressä tönöttää rikkinäinen puumaja. 
Täydellinen auringonpaiste ei juuri ilmettä kohenna, mutta silti tunnelma on mukava. Täällä on hymyileviä ihmisiä ja englannilla pärjää ihmisten kanssa hyvin. Yhtäkkiä matkanteko tuntuu superhelpolta :)
Mukavuudesta huolimatta monessa paikassa varoitellaan että pimeän tultua ei välttämättä kannata kaduilla turistin näköisenä haahuilla, ja kyllä täytyy todeta että katuvalottomissa kadunpätkissä matkalla hostelliin olo oli aika orpo. Mutta tarviikos sitä pimeällä ulkona juoksennella kun kerran kielletään :)
Mitään ei siis sattunut.

Uusi yöpaikkamme on mukava, siisti ja moderni, peitot ovat paksut ( jos vaikka se miinus heilahtaa kovastikin pakkaselle ) ja kahvia saa juoda koko päivän ilmaiseksi, mainiota ;). Paikan taloudenhoitaja kuitenkin aiheuttaa hämmennyksen:
samalla kun hän ojentaa kahvikuppia käteeni, suusta pääsee hermeettinen röyhtäisy, siis taloudenhoitajan, ei minun :). Olen hämmentynyt, hän ei. Kupin ojentamisen jälkeen tyyppi istahtaa takaisin keittiönpöydän ääreen, jatkaa puhumista kännykkään huutamalla ja samalla ryystää kahvia kupistaan niin että volyymi taatusti riittää naapuripitäjään asti.
Olemme käytöstapojen risteyksessä. Myöhemmin ravintolassa seuraamme viereisen pöytäseurueen samaa ryystämistä, märehdintää, sormien imeskelyä, maiskuttelua ja hampaiden kaivamista kyynärpää tuntumalla asti. Ihmetys häviää nopeasti, tässähän on ihan oma hohtonsa, vapauttavaa ja alkukantaista :)!!!
Tunnisteet: 3 kommenttia | edit post

ISO KIITOS!

perjantaina, lokakuuta 02, 2009 Pyry
torstai, syyskuu 24, 2009 Jii & Pee :)

Aivan mahtavast ja kovast paljon kiitosta kaikille blogia-lukeville ja sinne kommenttinsa jättäneille!
Lämmittää mieltä ja sydäntä, kulkee koti vähän niinkuin mukana matkassa. Näin kaukana se on tuiki tärkeä tieto.
Tunnisteet: 1 kommenttia | edit post

Maisemanvaihto

perjantaina, lokakuuta 02, 2009 Pyry
torstai, syyskuu 24, 2009 Jonna

Taas mennään ja junalla tietenkin. Kiintiö ei ole vielä täysi, köröttely tuntuu edelleen mukavalta. Innostusta ei yhtään jarruttele ajatus uudesta maasta, Mongoliasta. Ehkä toinen aika, säätila, mielenlaatu, matkavarustus ja kenties vuosisata, niin itänaapuri olisi saanut meidät hurmioon, toisella kertaa siis..;)

Puolentoistapäivän matka Ulan Batoriin menee nopeasti. Mongolialainen juna on identtinen venäläisversion kanssa. Kuitenkin paljon uudempi ja siistimpi, onneton imurointi on vaihtunut terhakkaaseen mattojen pyyhintään, vaunu-emo hoitaa äärimmäisellä ripeydellä käytävä ja hyttimattojen siisteyden pyyhkimällä ne rätillä :) 
Väliasemien ruokamyyjät loistavat poissaolollaan, onneksi olemme varustautuneet runsain eväin. Suurin osa matkasta tuntuu menevän lappulippujen täyttämisessä ja ihmetellessä koko vaunun kanssa mitä niihin mahdollisesti laitetaan. Meidän käsiimme tuikatut maahatulo-poistumis-ynnä tullikaavakkeet ovat venäjäksi.
Asialla kun on montaa eri kansalaisuutta, on liikkeellä luonnollisesti myös yhtä monta mielipidettä ja eri asteisilla englanninkielentaidoilla mielipiteitä vaihtaessa perimmäiset ajatukset väistämättä menevät ristiin :)
Mongolian puolella show jatkuu, uusin kaavakkein, mutta rutiinilla jo ;) Kaikilla taisi olla sama ajatus venäjänpuolella; jos joku menee vikaan, kohtalokas tulli-setä tulee ja vie.. Jostain luimme ennen matkaa että venäläiset offiserit eivät hyvällä silmällä katso jos lapussa on yhtään virhettä tai korjausta.

Matkaan mahtui kuuden tunnin odottelu keskellä ei juuri mitään, jossa söimme ehkäpä maailmankaikkeuden parhaimmat ja rasvaisimmat kasvispiirakat :)
Tiedoksi matkaan lähtijöille: Opaskirja ilmoittaa kolmen tunnin pysähdyksestä, Seuraavat kolme tuntia olemme junassa, ulos ei saa mennä, ovet ovat kiinni, juna ei liiku eli vessaan ei pääse. Tämän kun tajuaa, kupla otsassa paisuu sadasosasekunnissa aivan infernaalisen kokoiseksi. Kannattaa siis käydä vessassa aina vain kun on mahdollista ;)

Tällä kertaa meillä on matkaseurana ranskalaispoika ja venäläinen nainen. turistien kyllästämä vaunu tuntui olevan muutenkin. Mukavaa näinkin, siltikään matka ei juuri edellisestä muutu, kaikki tuntuvat olevat omissa hyteissään ja porukoissaan. Ainoana poikkeavuutena taisi olla pikkutunneilla lepardi-pöksyissään ovellemme pölähtänyt saksalaisdaami, vodka oli päässyt ikävästi loppumaan. Oven karmeissa keikkuen hän himoitsi kaikkien naapureidensa väkijuomia. Meiltä ei löytynyt palastusta, eikä luultavasti muiltakaan.

Asiat tuntuvat periaatteessa rullaavan toivottuun plus merkkiseen suuntaan. Maisemat ovat mahtavat, taivas on täysin pilvetön ja aurinko paistaa täydeltä terältä. Näkymä ikkunoista muistuttaa paikoitellen savanni-näkymää, on aavaa ja väliin kumpareista, muutama villihevonen vilahtaa joen reunoilla, puuttuu vaan leijonat lepäilemässä käppyräisten lehtipuiden alla. Kaiken kruunaa uskomaton auringonlasku. Tämän kaiken ikuistimme verkkokalvoille. Nimittäin Canon otti ja päätti hyvin sujuneen elonsa eli pimahti :( 
Hyvin varustettuina matkaajina laukussa oli myös toinen kamera, joka tosin jaksoi kahden kuvan verran, sitten siitä loppui akku.

Tunnisteet: 0 kommenttia | edit post