Kohti Pekingiä
keskiviikkona, lokakuuta 07, 2009
maanantai, syyskuu 28, 2009 Jonna
Taas juna-asemalla, sunnuntai aamuna 8.05 ja pakkasta taisi mittarissa olla -5. Röyhtäilevä taloudenhoitajamme hymyilevänä lähetti meidät pipot korvilla kylmyyteen, ja itsekin olimme aamuhuurteesta huolimatta hymy suussa. Seuraavan kerran junasta noustessa ei pipo enää kiristä ja karvakenkäkin on pakattu rinkan uumeniin :)
Asemalla oli taas samat naamat, joihin on törmätty pitkin matkaa, milloin moskovassa, tai baikalilla, tai irkutskin ruokakaupassa. On ihmeellistä että vaikka kaikilla siperian läpi matkaavilla on täysin erilaiset aikataulut, kaikkiin törmää väistämättä jossain. Olimme varmoja että meidän fantastisella matkailijan tuurilla päädymme vähintäänkin suomalaisten kanssa samaan hyttiin ja sen verran oli asemalla turistia että aivan varmasti juna on aivan täysi.
Mutta ehei, jotain hyötyä on joskus kroonisesta viime tingassa asioiden hoitamisesta! Ostimme liput junaan edellis iltana, etukäteen oli jo vähän varoiteltu että saattaa olla myöhäistä saada aamujunaan paikkoja. Ilmeisesti tämän seurauksena pääsimme perushytin hinnalla vähän vähän parempaan luokkaan ja olimme ainoat matkustajat koko vaunussa :)
Iloinen pyöreäpäinen kiinalais-vaununhoitajamiekkonen toi meille jopa oman termoskannun, vaunun ja junan taso nousee myös näköjään juna junalta, ja nyt oli jo hypersiististä menopelistä kyse.
Ainoa miinus koko matkassa oli kuumuus ( koskaan ei ole asiat hyvin ;), ikkunoita ei saanut avata, koska matkasimme tuntikausia gobin-aavikon lävitse ja hiekka tunki ikkunoista sisään semmoisella tehokkuudella että tuntui hampaissa asti :)
Illalla saavuimme Kiinan rajalle, missä rutiinilla pistettiin passin numeroa taas lapusta toiseen. Asemalla pimeydessä seisoo liuta pinkeän näköistä uniformukaveria ja taustalla soi Wienin valssi! Kyllä, outoja ovat kiinalaiset :) Meininki oli vähän erilainen edellisiin verrattuina. Rajavartiat ystävällisempiä, mutta tarkempia kuin aikaisemmin. Nyt ei enää riittänyt että lappuun infoaa kielteisesti ydinaseista ja vihanneksista, ja kieltää kantavansa mitään koko kansan kaatavaa influenssaa. Ovellamme kävi perus passintarkastajan lisäksi mies tutkimassa meidän kameran sisällön. Pyry oli juuri ottanut kuvan kiinalaisesta tullilomakkeesta, se huvitti meitä, lapussa oli liuta kysymyksiä joista kävi ilmi että Kiinaan ei käytännössä saisi viedä yhtään mitään joten se piti ikuistaa, mutta rajavartija-setä ei tuntunut yhtä huvittuneelta....hmmm, document, what is this? pyry: ööööö.....it is ö kustom dokument....ja tähän tapaan älyllistä sanan vaihtoa jatkui tovin, tuskan paistaessa molempien kasvoilta, tiesimme saman ajatuksen karusta kiinalaisesta kuulusteluhuoneesta käyvän mielissämme.
Tyyppi lopulta luovutti kameran, ja kuvan kanssa :)
Seuraavaksi tuli mies avaruustikku kädessään ja mitään sanomatta osoitteli sillä otsasta toiseen. Mittarilukema miellytti ukkoa, ei kuumetta. Hetken toki ajatus karkasi, tallentuikohan meidän koko aivokapasiteetti informaatio nyt johonkin kiinalaisten keskustiedostoon?
Seuraava kaveri halusi levitellä rinkkojemme sisällön, ja viimeiset tyypit tarkastivat salamatkustaja mahdollisuuden ja yhtäkkiä olivat äärimmäisen kiinnostuneita ylimääräisestä muovipussista yläpedillä. Siellä oli kurkku. Ja kielloista huolimatta, mongolialainen vihannes kulkeutui kiinaan :)
Aamulla söimme ravintolavaunussa aamiaista, kaikki matkustajat olivat saaneet ilmaisen aamiaisen ja lounaan, joka ilmeisesti on ihan normi käytäntö. Jokainen tuntui olevan yhtä hämmästynyt kuin mekin pyöritellessään käsissään syömäpuikkoja ja paahtoleipää, Näilläkö sitten leipä voidellaan? Kyllä, olemme Kiinassa :)
p.s. Lämpötila +25
Lähetä kommentti