Uusi Canon 500D, Pyryn parempi mieli :)
sunnuntai, lokakuuta 11, 2009
perjantai, lokakuu 2, 2009 Jonna
Tämähän oli väistämätöntä, uusi kuvausväline löysi uuden osoitteen :)!
Vanha korjautetaan ehkä jossain missä majailemme pidemmän aikaa, korjaus olisi vienyt parikin viikkoa eikä siitäkään olisi ollut takeita.
Ajatus siitä että näemme ainutkertaisia asioita, joita sitten ikuistettaisiin rajalliseen pääkoppaan sekä kameraan joka kuvaa kivoja kuvia vain aurinkoisella säällä, alkoi ahdistamaan.
Niin kävi Pyry tinkaamassa itselleen uuden kameran, ( tosin piinaavaa sisäistä keskustelua itsensä kanssa kesti ensin tuntitolkulla, ja pari päivää vierähti morkkisteluun oston jälkeen ;) ja se kannatti.
Joskus kuluttaminenkin aiheuttaa ihmisessä lämpöaaltoja ja saa elon hymyilemään.
Itse sorruin samaan aikaan toisaalla, samaan tapahtumaan, siis ostohysteriaan. Suurkaupunkien kiroja, joskus iloja.
Helmihulluna taisin shopata rinkkaan vähän turhaa ylipainoa, mutta hyvin perusteltu ( itselleen ) ostos, on aina kannattava ;). Samalla summalla olisin kyseisiä kiviä ostanut noin kymmenessosan suomesta.
Tinkaaminen on täällä yleistä, niinkuin kaikkialla Aasiassa. Siihen kannustetaan ja on kaupankäynnin kannalta toivottavaa. Pyydetyt hinnat ovat tähtitieteellisiä ja turistioppaissa annetaankin osviittaa isompien paikkojen politiikasta; useimmissa on hyvä sääntö että tarjoaa puolet pyydetystä tai vähän alle, riippuu toki kaupankäynti kohteesta, kun taas toisaalla tarjotaan vain kymmenesosaa aluksi. Hyvänä sääntönä on että töykeä ei saa kuitenkaan olla ja tietysti se että miettii ensin itse mitä on valmis maksamaan, joka joskus on hankalaa, ajatus herpaantuu helposti kun myyjät ovat agressiivisia ja helposti saattaa mennä sekaisin ja maksaakin lopulta aivan liikaa.
Itseäni helpotti jo viime kesäinen tinkimisen peruskoulu Thaimaassa. Tuntui aluksi vaikealta, mutta nopeasti kuvion ymmärsi, varsinkin jos tietää mitä ostettavasta tuotteesta kuuluisi maksaa. Erona Thaimaahan täällä tuntuu olevan "marttyyrimyyjät" joiden suupielet tipahtavat polviin asti kun lähtee liian alhaisesta hinnasta, käy jopa niin että kaupanteko tyssää siihen, he loukkaantuvat eivätkä halua enää jatkaa.
Mainio esimerkki ylihinnoittelusta ja reagoinnista tapahtui Pearl marketilla, isossa ostoskeskuksessa joka toistaa samaa kaavaa kaikkien muidenkin jättiläis-kompleksien kanssa; 5 - 7 kerrosta kaikkea, ja joka kerros keskittyy aina yhteen alueeseen, esimerkiksi 200 eri pistettä kännyköitä joissa kaikilla sama tarjonta ;).
Pyryllä ei ollut aiettakaan ostaa kiipeilytakkia, laadukkaan Mammut- merkin ( kopio tietenkin ) yhtäkkiä kuitenkin ilmestyttyä päälle. Myyjä oli kovin kiva, eikä vaikuttanut yhtään päällekäyvältä. Takki rupesikin vähän kiinnostamaan ja kysyimme hintaa: 1650 jeniä ( n.165 e)!
Naurahdimme ja Pyryn riisuessa takkia myyjä laski hintaa tuhanteen jeniin. Edelleen liikaa ja päätimme jättää siihen, kun ostos ei ollut kovin tärkeä. Tässä vaiheessa tyttö tuli yllättäen jo vähän epätoivoiseksi ja vannoi takin olevan aito ja tiputti hintaa 500 jeniin. Pyry pysyi päätöksessään, edelleen liikaa hintaa, takki on kopio ja ei kiinnosta kiitos. Myyjä raukalle tuli paniikki, tarrautui pyryn käsivarteen kuin hukkuva korteen konsanaan ja otsarypyt loistaen rukoili ostamaan takkia. Tilanne jatkui ja jatkui... ja jatkui... kunnes tytön oli lopulta pakko päästää kädestä irti. Takkia ei ostettu, periaatteesta, tilanne rupesi ärsyttämään.
Halvalla se olisi lopulta lähtenyt, 100 jenillä :)
Lähetä kommentti