Matka sinne ja takaisin :)
tiistaina, lokakuuta 27, 2009
torstai, lokakuu 15, 2009 Jonna
Olisiko nyt pieni pala oikeaa, aitoa, ehtaa, vanhaa ja edelleen asuttua Kiinaa paikallaan? Kaiken suurkaupunkeilun ja mäkkäri-nurkkien jälkeen mieli kaihosi maalle, edes päiväksi.
Näin meille luvataan: Dangjiacunin kylä 1400-luvulta, alhaalla laaksossa. Asukkaita on 125:n mökin verran, maanviljelöiden asuttama. Pieniä, erinäköisiä harmaa-tiilimökkejä kapeiden kivipolkujen varrella, "sleepy, timeless atmosphere". Juu, sinne mennään.
Sinne päästäksemme on mentävä ensin Hancheng nimiseen kaupunkiin ja siitä vain yhdeksän kilometrin päässä olisi päämäärä.
Pihistelemme, taas :) Bussilla matka taittuisi kolminkertaisella hinnalla mutta nopeammin, kolmessa tunnissa ja junalla 4,5 h:ssa. Otamme junan kun ei ole kiire ja lähtökin on jo 7.30, olemme hyvin perillä päivällä ja ehdimme ennen pimeää vierailemaan muinais-kylässä.
Seuraavana päivänä juna lähteekin vasta yhdeltä, matka vähän viivästyy, mutta eiköhän tässä hyvin ehditä, yöksi pitänee kuitenkin jäädä. Eksoottinen vaihtoehto olisi yöpyä kylässä; sieltä voi kysellä yöpaikkaa paikallisilta jotka ale-hintaan antavat kallistaa pääsi omiin koteihinsa. Kuulostaa hyvältä.
Junaan pääsyssä on taas luonnollisesti oma puuhansa, lipuissa olevat vaunu ynnä paikkanumerot eivät pidä paikkaansa, ja koska joka vaunun ovella seisoo konnari jotka jokainen huitovat kiinaksi, yksi toiseen ja toinen toiseen suuntaan, on vaikea ymmärtää mihin pitäisi mennä. Päädymme lähes kädestä pitäen vietynä typötyhjään vaunuun, taas kerran. Onkohan meillä joku ykinäisten junavaunujen karma ympärillä :)?
Hancheniin on alle 200 km, suurinpiirtein tre-hki väli ja aikaa neljä tuntia ja vähän päälle.. Asemilta nousee ihmisiä ja vaunu täyttyy pikkuhiljaa ja tutuksi tullut tuijotus jatkuu. Viereisen penkin äiti ja tytär siirtyvät istumaan vastapäätä, äärihuonolla englannilla ja äärihuonolla kiinalla keskustellaan tovi ja ympärille kerääntyy liuta kiinalaisia joille äiti ylpeänä aina esittelee uudet tuttunsa: suomalaiset ihmiset :)
Kello on viisi ja tiedustelemme mahdammeko kohta olla perillä? Ei ihan vielä kolme tuntia lisää, kahdeksalta siis... Jaahas, että kävellen olisi jo perillä....
No kankku on istumiseen jo hyvin koulittu ja ystävämme Lonely planet antaa koordinaatit hostellista, Hancheniin on jäätävä yöksi. Perillä hyvästellään ja kätellään ja kiitellään ja myöhemmin tytöltä saapuu Pyryn kännyyn tekstiviestikin jossa hän tervehtii ja kertoo äitinsä puhelin numeron Pyrylle... Taisi minulta jäädä jotain huomaamatta? Nopeasti täällä asiat etenevät.. ;)
Kokolattiamatoilla vuoratussa hotellissamme on joku vahvalla kädellä käynyt röökaamassa viime vuosien ajan, koko talosta huokuu seiskytlukulaisuus jolloin joka perheessä tupruteltiin ja tapetit imivät itseensä joka henkosen. Muutoin siistissä, perus-hotelli kastiin kuuluvassa asutuksessa taidamme olla lähes ainoat yöpyjät ja luonnollisesti meidän ympäristöön sopimattomat ulkonäöt herättävät taas kiinnostusta; ruokaa etsiessämme kalpeat naamamme Hanchenin katuvalottomilla kaduilla loistaen ihmiset hakivat perheensäkin ulos ihmettä katsomaan, viaton pällistely oli vaihtunut pari astetta rankempaan luokkaan.
Valkoisuuden ihannointi on ainakin kiinalaisten naisten keskuudessa huomattavaa; naamarasvaa ostaessa on vaikea löytää purnukkaa joka ei sisältäisi " whiteningiä ", tiedä sitten toimiiko aine oikeasti, usko on ainakin vahva purkkihyllyjen pituudesta päätellen :)
Seuraavana aamuna lähdimme pakettiauton kyydissä kohti Dangjiacunia, auto jättää meidät pellon laidalle josta on vielä tovi kävelyä, saavumme puolen tunnin päästä portille jossa on rahastaja setä kavereineen: 30 jeniä per naama, jos mielii kaupunkia katsomaan..
Lyhyesti luonnehdittuna: Kylä oli syvällä laaksossa ja hienoissa maisemissa. Lämpimässä auringonpaisteessa muutama kiinalais mummu paistatteli päivää ja todellakin oli hiljaista; ajaton ja uninen ilmapiiri oli oikea, ja turistit, myyjät ja tuijottelijat loistivat poissa olollaan, niinkuin lähes kaikki paikallisetkin. Mutta jokin paikasta puuttui; talot olivat enemmänkin modernin näköisiä, koristeelliset räystäät ja puu kaiverrukset ikkunaluukuissa olivat minimissä ja kapeat huonokuntoiset mukulakivet ensisilmäyksellä olivat ainoa asia mikä muistutti 1400 luvusta. Hiippailimme kujilla noin tunnin ja totesimme että tämä oli nyt tässä. Otsikon mukaisesti; matka sinne ja takaisin.
Paikka jätti vähän tyhjäksi, mietimme taas kerran niin tutuksi tullutta ja kulunutta aihepiiriä, mitä jäi käteen, eikö noinkin ikivanhasta mestasta Ming-dynastian ajalta olisi löytynyt hippunen aitoa ja vanhaa?
Puuttuva linkki oli tunnelma: Näin on, jos Lonely planet tai mikä tahansa muu ihan kelpo opus mainitsee paikasta ja vielä sisäänpääsyn kanssa, on se ikävä kyllä niin että turismi on ottanut vallan tavalla tai toisella. Aidoille apajille pitää löytää itsenäisesti ja nähdä vähän vaivaa, esimerkiksi opiskella kiinaa niin että tulee ymmärretyksi ;) ja näin ollen siirtymät eri paikkoihin mahdollistuvat. Itseämme saamme siis aiheesta soimata, laiskan ei auttaisi valittaa ;)
Itsessään tunnin mittainen visiitti 200 km:n päähän kesti kaikkineen kaksi päivää. Mutta emme kadu. Määränpää ei ollut ehkä juuri sitä mitä odotettiin, mutta reissuineen taas yksi elämys lisää.
Lähetä kommentti